Lehtopöllö

Lehtopöllön naaman keskellä on musta, pysty otsajuova. Lehtopöllöjä on Suomessa kahta värimuotoa, joista aiemmin oli yleisempi harmaa ja harvinaisempi punertavanruskea. Ilmaston lämpenemisen vuoksi ruskea on yleistynyt. Väri sinänsä ei selitä yleistymistä, vaan harmaaseen väriin liittyvät geenit säätelevät myös vastustuskykyä ja aineenvaihduntaa. Harmaa lehtopöllö elää kovalla pakkasella säästöliekillä ja ruskean lehtopöllön aineenvaihdunta on vilkkaampaa.[4]

Kooltaan lehtopöllö on varista pienempi, mutta hämärissä lennellessään se näyttää leveine siipineen sitä suuremmalta. Lehtopöllö on yö- ja hämärälintu, joka päivisin nukkuu tavallisesti kuusen oksalla. Poikasten lähdettyä pesästä emot vartioivat niitä ja ovat aktiivisia myös päivällä.

Lehtopöllön pituus on noin 37–45 cm ja siipiväli 95–105 cm. Uros painaa noin 500 grammaa, naaras noin 600 grammaa.

Vanhin suomalainen rengastettu lehtopöllö on ollut 22 vuotta, 5 kuukautta ja 6 päivää vanha.[5] Myös tšekkiläinen lehtopöllö on saavuttanut 22 vuoden ja viiden kuukauden iän.[6]

Soidinhuuto on korkea huu, sitten tauko ja väräjävää huutoa. Lintu voi myös parkua. ”Uuh”- tai ”Aah”-huudot ovat muulloinkin kuin soidinaikaan hyvä tuntomerkki, varsinkin jos ihminen sattuu pesälle poikasten ollessa juuri täysikasvuisia.

Lehtopöllöä tavataan koko Euroopassa sen pohjoisosia lukuun ottamatta. Sitä tavataan myös Pohjois-Afrikassa ja Aasian läntisimmissä osissa. Euroopan kannan kooksi arvioidaan 1–1,9 miljoonaa lintua ja maailman kannaksi 1,4–2,4 miljoonaa lintua. Lajin kanta on vakaa.[1]

Suomessa lehtopöllöä esiintyy etelästä Oulu–Joensuu-korkeudelle saakka; pohjoisempana vain siellä täällä, lähinnä rannikkoseudulla. Erityisen runsas se on Turun Ruissalossa, jossa on noin 15 reviiriä. Suomen pesimäkanta on noin 2 000 paria. Lehtopöllö on asuttanut Suomea vasta runsaat 100 vuotta. Ensimmäinen pesintä todettiin Turussa vuonna 1878. Varsinkin runsaan pöntötyksen ansiosta lehtopöllö lisääntyi 1960–1970-luvuilla, mutta 1980-luvun kovat talvet aiheuttivat suuria tappioita kannassa, sillä lehtopöllö on paikkalintu, joka ei osaa lähteä varsinaiselle muuttomatkalle. Nuoret linnut voivat kuitenkin syksyisin siirtyillä joitakin kymmeniä, joskus jopa satoja kilometrejä. Lehtopöllö on Suomessa rauhoitettu ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 673 euroa[7].

Nimensä mukaisesti lehtopöllö arvostaa lehtometsiä ja niiden lomassa levittäytyviä peltoja, laidunmaita ja rantaniittyjä. Usein se asustaa kartanoiden ja taajamien puistoissa. Syksyisillä vaelluksillaan nuoret pöllöt voivat joskus harvoin harhautua ulkosaaristoon saakka, missä pöllö ei pesi.

Nuoren lehtopöllön kerjuuääni on käheä, vinkuva ”psi-epp”.

Lehtopöllön munia.

Lehtopöllö on kolopesijä. Luonnonkoloista suosituimpia ovat erityisesti vanhojen tammien oksien lahottua ja pudottua syntyneet, joskus syvätkin onkalot. Palokärjenkolot ovat yleensä liian ahtaita. Suosituin pesäpaikka on suurikokoinen linnunpönttö tai uuttu, jonka lentoaukon halkaisija on vähintään 12–13 cm, pöntön korkeus 60–70 cm ja sisäpuolen halkaisija 20–25 cm. Lehtopöllö pesii mielellään myös rakennuksiin, esimerkiksi vintille, navettaan tai muuhun ulkorakennukseen, kunhan sinne on sopiva lentoaukko.

Muninta alkaa normaalivuonna maaliskuun loppupuolella. Lämpimänä talvena – ja myyräkannan ollessa runsas – voi muninta alkaa jo helmikuussa, ja poikkeuksellisesti jo tammikuussa. Oikein kovan talven jälkeen, tai myyräkadon sattuessa lisääntymisaikaan voivat pöllöt jättää kokonaan pesimättä tai aloittaa vasta linturavinnon lisäännyttyä toukokuussa. Munamäärä vaihtelee 1–8:n välillä; tavallisesti niitä on 3 tai 4. Hyvän myyrätalven jäljiltä suuret munamäärät ovat selvästi yleisempiä.[8] Muninta tapahtuu tavallisesti 2–3 vrk:n välein. Naaras alkaa hautoa heti ensimmäisen munan munittuaan ja hautoo 4 viikkoa. Poikaset kuoriutuvat siten hyvin eriaikaisesti vapun tienoilla. Koiras tuo naaraalle ruokaa koko haudonnan ajan ja myös poikasten ollessa pieniä. Poikasten kasvaessa naaraskin osallistuu saalistukseen.

Poikasten ollessa vielä lentokyvyttömiä, alle 4-viikkoisina, ne voivat jo kiipeillä pesäpuun oksilla. Lentokyvyn ne saavuttavat 5–6 viikon ikäisinä. Emot huolehtivat niistä vielä useita viikkoja. Kesäöinä voikin kuulla poikasten pihisevää ääntelyä. Poikasiaan emot, ja varsinkin naaras, vartioivat aggressiivisina, ja voivat joskus hyökätä ihmisenkin kimppuun jälkikasvua suojellessaan. Kuuluisa englantilainen lintuvalokuvaaja Eric Hosking menetti näön toisesta silmästään lehtopöllönaaraan hyökättyä pesällä hänen kimppuunsa.

Lehtopöllö.

Lehtopöllö on monipuolinen lihansyöjä. Jyrsijät ja päästäiset ovat sen pääravintoa, kuten muidenkin pöllöjen, mutta se syö paljon myös lintuja, sammakoita, isoja hyönteisiä, jopa kaloja ja matoja. Linnuista ovat tavallisimpia rastaankokoiset ja sitä pienemmät, ja poikasille tuodaan usein puolikasvuisia rastaanpoikasia, jotka pöllöt todennäköisesti saalistavat suoraan pesästä.

• Ahola, Kari & Niiranen, Seppo 1986: Lehtopöllön iän määrittäminen. – Lintumies 2.1986 s. 81–84. LYL.
• Lehtopöllö Lintukuva-verkkopalvelussa
• LuontoPortti: Lehtopöllö (Strix aluco)
• ITIS: Strix aluco (englanniksi)