Lehtikulta

Syksyllä 2020 suomalainen kultaajamestari Raimo Snellman keksi, että Lapin kullasta voisi valmistaa lehtikultaa. Se on koostumukseltaan maailman puhtainta, jopa 98-prosenttista. Lapin lehtikulta on valmistustavaltaan ekologista ja eettistä, lehtikultaa ei ole aiemmin valmistettu vastaavalla tavalla. Vaskatusta kultahiekasta eroteltiin epäpuhtaudet käsin, ja jäljelle jäävä hopea eroteltiin siitä myrkyttömässä prosessissa. Ensimmäinen erä Lapin kultahipuista valmistettua lehtikultaa valmistui loppuvuonna 2020, sen valmisti Snellmanin Saksasta löytämä kullanlyöjämestari.[2] Lapin Tankavaarasta peräisin olevalla lehtikultaa on käytetty Hämeenlinnan ortodoksisen kirkon kattoristien sekä virolaisen Sindin kirkon ristin kultauksessa.[5]

Lehtikullalla kultaaminen oli edullisin tapa kullata veistoksia ja arkkitehtuurielementtejä ennen elektrolyysin keksimistä. Keskiajalla lehtimetalleja käytettiin puuveistosten ja maalausten pintavärinä. Lehtikultaa on käytetty myös arkkitehtuurissa ja sisustuksessa,[1] sekä pronssiveistosten ja kirkkojen kupolien kultaamisessa. Veistosten, patsaiden ja dekoraatioiden kultaamisen ohella kultausta on käytetty keskiaikaisten kirjojen kuvituksissa. Keskiaikaisten maalausten pyhimyskehät tai koko tausta olivat usein lehtikultaa etenkin uskonnollisissa maalauksissa.

Wäinö Aaltonen suosi lehtikultausta puuveistoksissaan, jotka usein olivat kubistisia tai pelkistettyjä.[6]

Ikoneissa jatkuu uskonnollisen taiteen kultausperinne. Lehtikullalla kullataan myös kehyksiä.

Monet nykytaiteilijat ovat suosineet lehtikultaa ja muita lehtimetalleja viime vuosikymmeninä. Suomessa sitä on käytetty erityisen paljon grafiikassa. Antti Tanttu tunnetaan kankaalle liimatuista puupiirrosvedoksistaan, joihin on lisätty usein lehtikultausta.[7] Harri Leppänen on tehnyt kultataustaisia teoksia, samoin Teija-Tuulia Ahola, joka on kullannut myös vanhojen puistopuiden sisustoja[8] ja tehnyt installaatioita kullatuista kartonkirullista. Ahola on myös tehnyt Tampereen taidemuseoon seinämaalauksen lehtikullasta.[9][10] Samoin veistoksissa käytetään lehtikultaa, joka muuttaa myös readymade-esineiden ilmettä oleellisesti. Esimerkiksi virolaisella Leonhard Lapinilla on runsaan kymmenen readymade-esineen Installaatio (2008–2009), jossa hän muuntaa kotimaansa talonpoikaiskulttuurin puuesineitä petsivärin ja lehtikullan avulla yleviksi uusiksi esineiksi.[11]

Lehtikultaa käytetään myös jälkiruokien ja makeisten koristelussa. Esimerkiksi Intiassa lehtikultaa ja lehtihopeaa käytetään häissä pääruokien juhlistamiseen. Myös Japanissa on ollut varsinkin talouden hintakuplan aikoihin saatavilla lehtikultaa sisältäviä makeisia, ja vihreää teetä kultausperinteistään tunnetussa Kanazawassa. Lisäksi Gdańsk on tunnettu kullatuista makeisistaan. Kultaseppä Carl Fabergén näyttelyn kunniaksi eräs ravintola valmisti Suomessa lehtikultahippusilla viimeisteltyjä tryffelimakeisia.[12]