Lehmäntatit
Lehmäntatit[2] (Leccinum) on tattien suku, johon kuuluvat lehmäntatit, punikkitatit ja muutamia muita lajeja. Monet lajit ovat melko arvostettuja ruokasieniä.
Lehmäntatit | |
---|---|
Eri-ikäisiä lehmäntatteja |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
Alaluokka: | Agaricomycetidae |
Lahko: | Boletales |
Heimo: | Boletaceae |
Suku: |
Lehmäntatit Leccinum Gray[1] |
Katso myös | |
Muiden tattien tavoin lehmäntatit kasvavat symbioosissa puiden kanssa muodostaen mykoritsoja eli sienijuuria. Niillä on lakin alapinnalla pillit, ei helttoja, ja jalan pinnassa tupsuja tai nyppylöitä, joiden avulla ne voi erottaa esimerkiksi kivitattien suvun lajeista.[3]
Sukuun kuuluu yhteensä noin 160 lajia.
Lajeja
- Haavanpunikkitatti (Leccinum aurantiacum)
- Harmolehmäntatti (Leccinum schistophilum)
- Kalvaspunikkitatti (Leccinum roseotinctum)
- Keltalehmäntatti (Leccinum crocipodium)
- Keltapunikkitatti (Leccinum cerinum)
- Koivunpunikkitatti (Leccinum versipelle)
- Kovalehmäntatti (Leccinum oxydabile)
- Kuusenpunikkitatti (Leccinum piceinum)
- Lehmäntatti (Leccinum scabrum)
- Lehtopunikkitatti (Leccinum populinum)
- Männynpunikkitatti (Leccinum vulpinum)
- Nahkalehmäntatti (Leccinum nucatum)
- Nokitatti (Leccinum variicolor)
- Nukkapunikkitatti (Leccinum callitrichum)
- Pohjanpunikkitatti (Leccinum atrostipitatum)
- Pähkinäntatti (Leccinum griseum)
- Ruskopunikkitatti (Leccinum duriusculum)
- Rusolehmäntatti (Leccinum roseofractum)
- Tammenpunikkitatti (Leccinum quercinum)
- Vaivaislehmäntatti (Leccinum rotundifoliae)
- Valkolehmäntatti (Leccinum holopus)
Lähteet
- Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 22.4.2009
- Lehmäntatit – Leccinum Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 16.11.2022.
- The Genus Leccinum Mushroom Expert
Aiheesta muualla
- Suomen lajitietokeskus, Luomus: Leccinum (Arkistoitu – Internet Archive)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.