Lehdon hallitus

Lehdon hallitus oli Suomen tasavallan 48. hallitus ja oli virkamieshallitus. Hallitus toimi 18. joulukuuta 1963 – 12. syyskuuta 1964 eli 270 hallituspäivää. Se oli Suomen pitkäikäisin virkamieshallitus.

Lehdon hallitus
Suomen tasavallan 48. valtioneuvosto
Pääministeri Reino Ragnar Lehto
Toimikausi alkoi	18. joulukuuta 1963
Toimikausi päättyi	12. syyskuuta 1964
Valtionpäämies	Urho Kekkonen
Jäsenet
Hallituksen johtaja	Reino Ragnar Lehto
Hallituksen varajohtaja	Aarne Nuorvala

Edellinen pääministeri Ahti Karjalainen esitti eronpyyntönsä joulukuussa 1963 sen jälkeen, kun muut porvaripuolueet olivat asettuneet hallituksessa vastustamaan Maalaisliiton suunnitelmia valtion talouden tasapainottamiseksi ja kokoomuslainen valtiovarainministeri Osmo P. Karttunen oli jättänyt paikkansa. Presidentti Urho Kekkonen ei antanut uuden hallituksen kokoamista kenenkään poliitikon tehtäväksi, vaan nimitti hallituksen muodostajaksi kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikön Reino Lehdon. Uuden hallituksen ministereistä ulkoministeri Jaakko Hallama ja puolustusministeri, kenraali Kaarlo Leinonen olivat presidentin nimeämiä. Lehdon ohella hallitukseen tuli kolme muuta kansliapäällikköä: Aarne Nuorvala valtioneuvoston kansliasta, Arno Hannus sisäministeriöstä ja Olavi Merimaa oikeusministeriöstä. Aikaisempaa hallituskokemusta oli Lehdon hallituksen ministereistä vain opetusministeri Reino Oittisella (samassa tehtävässä von Fieandtin hallituksessa) ja kauppa- ja teollisuusministeri Olavi J. Mattilalla (ulkomaankauppaministerinä Karjalaisen hallituksessa sen loppuaikoina). Kouluhallituksen pääjohtajana toiminut Oittinen oli puoluekannaltaan sosialidemokraatti, mutta hänen mukaantuloaan pidettiin tärkeänä, koska hän oli vireillä olleen peruskoulu-uudistuksen keskeisiä arkkitehteja.[1]

Lehdon hallituksen valtiovarainministerin Esko Rekolan mukaan kyseessä oli Suomen historian kenties puhtain virkamieshallitus, koska aiemmissa von Fieandtin ja Kuuskosken hallituksissa samoin kuin myöhemmissä Auran ensimmäisessä ja toisessa sekä Liinamaan hallituksessa oli niiden luonteesta huolimatta keskustalaista ja sosialidemokraattista väriä.[2] Kari Suomalainen sitä vastoin piirsi Lehdon hallituksen Maalaisliiton sätkynukeksi.[3]

Lehto arveli pääministerin virkaan astuessaan, että hänen hallituksensa kestää korkeintaan sata päivää, mutta kun ”ovelle koputtajia ei ilmaantunut” sadan päivän kohdalla, hallitus jatkoi pidempään.[4]