Legio XIII Gemina

Legio XIII:n kokosi Julius Caesar 57 eaa. ennen marssimistaan belgejä vastaan Gallian sodan alkuvaiheessa. Sodan aikana (58-51 eaa.) legioona oli mukana voittoisassa taistelussa nervejä vastaan ja häviämässä Vercingetorixin johtamille gallialaisille Gergovian taistelussa. Vaikka legioonaa ei mainita kirjallisissa lähteissä, on syytä olettaa sen olleen mukana myös Alesian piirityksessä, josta vuorostaan tuli Caesarin loistava voitto.

Gallian sodan päätyttyä Rooman senaatti kielsi Caesarilta toisen kauden konsulina, käski hänen luopua armeijoidensa komennosta ja vaati hänen paluutaan Roomaan syytettäväksi senaatissa. Caesar oli pakotettu joko luopumaan poliittisesta urastaan tai aloittamaan kansalaissota. Hän valitsi vaihtoehdoista jälkimmäisen ja marssitti Legio XIII:n Rubikon-joen yli Italiaan. Legioona pysyi lojaalina Caesarille tämän sodassa senaatin optimaattien legioonia vastaan, joita johti Pompeius. XIII oli aktiivisesti mukana koko kansalaissodan ajan. Dyrrhakhionin taistelussa 48 eaa. se oli mukana kärsimässä tappion Pompeiuksen joukoille. Sotatilanne näytti hetken uhkaavalta, mutta Caesar onnistui perääntymään Thessaliaan ja voittamaan ratkaisevan Farsaloksen taistelun.

Farsaloksen jälkeen legioona aiottiin hajottaa sekä myöntää siinä palvelleille legioonalaisille perinteinen eläke, joka tarkoitti maaomistuksia. Se kutsuttiin kuitenkin uudelleen palvelukseen Thapsuksen taisteluun 46 eaa., jossa Caesar murskasi Cato nuoremman ja Metellus Scipion joukot. Vuotta myöhemmin legioona osallistui viimeiseen kansalaissodan taisteluun Mundassa, joka päättyi jälleen Caesarin voittoon. Mundan jälkeen Caesar hajotti legioonan ja antoi sen veteraaneille viljelysmaita Italiasta.

Augustus perusti legioonan uudelleen taistelemaan Pompeiuksen pojan Sextus Pompeiuksen johtamaa kapinaa vastaan Sisiliassa 31 eaa. Legio XIII sai lisänimen Gemina (kaksonen) ja sitä vahvistettiin toisten legioonien osilla. Vahvistuksissa oli mukana Marcus Antoniusta vastaan käydyn sodan ja Aktionin taistelun veteraaneja. Sisilian jälkeen Augustus lähetti legioonan Burnumiin Dalmatiaan. Vuonna 16 eaa. legioona siirrettiin Emonaan (nykyisin Ljubljana) Pannoniassa, jossa se osallistui paikallisten kapinoiden tukahduttamiseen.

Teutoburgin metsän lähellä käydyssä taistelussa vuonna 9 jaa. germaanit tuhosivat kolme legioonaa ja pysäyttivät roomalaisten etenemisen. Legio XIII Gemina lähetettiin Augusta Vindelicaan (nyk. Augsburg) Germania Superiorin provinssiin suojaamaan muilta germaanisten heimojen hyökkäyksiltä. Keisari Claudius lähetti legioonan takaisin Pannoniaan vuoden 45 aikoihin ja se leiriytyi Poetovioon (nyk. Ptuj, Slovenia).

Rooman legioonat sijoituspaikoissaan vuonna 80. Legio XIII Gemina oli Poetoviossa (numero 12)

Neljän keisarin vuonna 69 XIII Gemina oli ensin Othon ja sitten Vespasianuksen puolella Vitelliusta vastaan ja se osallistui kahteen taisteluun Bedriacumissa pohjois-Italiassa. Trajanuksen aikana legioona taisteli molemmissa Daakian sodissa 101-106, joiden jälkeen se siirrettiin miehittämään vasta valloitettua Daakian provinssia.

XIII Geminasta irrotetut Vexillatiot kunnostautuivat keisari Gallienuksen alaisuudessa pohjois-Italiassa vuosina 259-260 käydyissä valtataisteluissa kapinoijia vastaan. Gallienus kunnioitti legioonaa lyömällä juhlakolikoita antoninianuksia, joiden kääntöpuolella näkyi legioonan leijonatunnus. Yksi vexillatio oli myös liitettynä Gallian keisarikunnan keisarin Victorinuksen armeijaan. Myös Victorinus löi rahoja, joissa oli leijona kunnioittamassa XIII Geminaa. Vuonna 271 legioona siirrettiin Daakiasta provinssia evakuoidessa ja sijoitettiin uudelleen Dacia Aurelianaan.

400-luvulla Notitia Dignitatumin mukaan legio tertiadecima gemina oli Egyptin Babylonissa, Niilin varrelle sijoitetussa strategisessa linnakkeessa ala- ja ylä-Egyptin välisellä rajalla. Sen komentajana toimi Comes limitis Aegypti.