Legio I Italica

Legio I Italican oli määrä osallistua suureen sotaretkeen Armeniassa, mutta kun vakava juutalaiskapina puhkesi Juudeassa vuonna 66, suunnitelmasta luovuttiin. Legioona oli luultavasti matkalla itään vuonna 68 kun tuli tieto, että Gallia Lugdunensiksen maaherra Gaius Julius Vindex oli aloittanut kapinan keisari Neroa vastaan. Italica määrättiin Galliaan kapinaa kukistamaan ja se saapui sinne huhti-maaliskuussa 68. Germania Superiorin maaherra Lucius Verginius Rufus oli kuitenkin jo kukistanut kapinan, eikä Legio I Italica ehtinyt taisteluihin.

Kesäkuussa 68 Rooman senaatti julisti Neron valtionviholliseksi ja nimitti Hispania Tarraconensiksen maaherran Servius Sulpicius Galban keisariksi. Tammikuussa 69 Marcus Salvius Otho kaappasi vallan Galbalta, joka murhattiin. Samaan aikaan Germanian legioonat, Legio I Italica mukaan lukien, olivat jo huutaneet provinssin maaherran Aulus Vitelliuksen keisariksi. Vitelliuksen armeija, joihin kuului Legio V Alaudae, Legio I Italica ja Legio XXI Rapax voitti Othon joukot Cremonan taistelussa 14. huhtikuuta 69. Roomalaisen historioitsija Tacituksen mukaan Legio I Italica taisteli taistelussa urhoollisimmin ja sen kotkaa kannettiin riemusaatossa Rooman kaupungin läpi. Heinäkuussa 69 Juudean legioonat huusivat sotapäällikkö Titus Flavius Vespasianuksen keisariksi ja pian myös Tonavan legioonat siirtyivät hänen puolelleen ja marssivat Vitelliuksen joukkoja vastaan Italiaan. Ratkaiseva taistelu taas Cremonan lähellä, mihin Legio I Italicakin osallistui Vitelliuksen puolella. Vitelliuksen joukot kuitenkin lyötiin ja Vespasianus nousi Rooman keisariksi. Hän lähetti Legio I Italican Tonavan rajalle Novaen kaupunkiin Moesian provinssiin. Talvella 69/70 sarmaatit hyökkäsivät provinssiin, löivät Legio I Italican ja surmasivat maaherra Fonteius Agrippan. Uusi maaherra Rubrius Gallus onnistui kuitenkin rauhoittamaan tilanteen.

Rooman valtakunta vuonna 125. Legioona oli tuolloin Novaessa (nykyinen Svištov, Bulgaria).

Legioona tuli pysymään Novaessa vuosisatoja. Erillisiä legioonan lippukuntia osallistui sotilasoperaatioihin eri puolilla Rooman valtakuntaa. Ne osallistuivat muun muassa Krimin kreikkalaiskaupunkien suojaamiseen ja keisari Trajanuksen sotiin Daakiaa (101–102 ja 105–106) ja Parthiaa (115–117) vastaan. Delfoista löydetyssä piirtokirjoituksessa kerrotaan, että legioona osallistui vuonna 125 rakennusprojektiin Delfoissa, mutta ei tiedetä mitä legioonalaiset rakensivat. Eräs lippukunta saattoi osallistua Bar Kokhban kapinan kukistamiseen Juudeassa vuosina 132–125 mutta tämä ei ole varmaa. On mahdollista, että ainakin yksi lippukunta osallistui Antoninuksen muurin rakentamiseen Britanniassa vuonna 142. Toinen lippukunta saatettiin lähettää Mauretaniaan maurien kapinaa kukistamaan.

Keisari Marcus Aureliuksen aikana vuosina 168–180 Tonavalla sodittiin rajusti roomalaisten ja germaaniheimojen kesken. 170-luvulla nuori senaattori Aulus Julius Pompilius Piso toimi Legio I Italican ja Legio IIII Flavia Felix -legioonien komentajana. Yksi legioonassa palvelleista upseereista oli Clodius Albinus.

Septimius Severuksen lyöttämä denarius Legio I Italican kunniaksi.

Legio I Italica kannatti Septimius Severusta tämän tavoitellessa valtaa vuonna 193. Se osallistui varmasti Severuksen vastustajan Pescennius Nigerin kukistamiseen. Myöhemmin legioona taisteli Severuksen sodassa Parthiaa vastaan. Keisari Caracallan aikana Daakian provinssin eteläistä rajaa työnnettiin 50 kilometriä itään päin. Puolustukseksi paikallisten heimojen hyökkäyksiä vastaan roomalaiset rakensivat rajavallin (Limes Transalutanus), jonka rakennustöihin myös Legio I Italica varmasti osallistui.

400-luvun alussa Legio I Italica oli yhä Novaessa, mutta puolet legioonasta palveli Sexaginta Pristassa. Tämän jälkeen legioona katoaa lähteistä.