Le Vernet

Le Vernet oli keskitysleiri[1] Ariègen Le Vernet’ssä, Ranskan Pyreneillä. Leiri rakennettiin alun perin kesäkuussa 1918 majoituspaikaksi ensimmäisessä maailmansodassa palvelleille ranskalaisille joukoille, mutta taistelujen lakattua sitä alettiin käyttää saksalaisten ja itävaltalaisten sotavankien sijoituspaikkana.[2]

Ranskan departementti, jossa Le Vernet sijaitsee.

Sotien välillä leiriä käytettiin armeijan varikkona.[2] Espanjan sisällissodan lopun häämöttäessä helmikuussa 1939 leiri pantiin uuteen käyttöön, ja Espanjan toisen tasavallan kaatumisen jälkeen siitä tuli Francisco Francon armeijoita paenneiden tasavaltalaisten vastaanottoleiri. Tuolloin siellä pidettiin pääasiassa tasavaltalaisen Durruti-divisioonan entisiä sotilaita.[1]

Muistomerkki Le Vernet’ssä.

Toisen maailmansodan sytyttyä leirin toimialaa laajennettiin. Sitä käytettiin muun muassa entisten kansainvälisten prikaatien vapaaehtoissotilaiden sekä fasismiin torjuvasti suhtautuneiden älykköjen sijoituspaikkana. Ranskan kaatumisen jälkeen 25. kesäkuuta 1940 natsimyönteisen Vichyn hallituksen viranomaiset ottivat leirin hallintaansa ja päättivät, että siellä säilytettäisiin ”kaikkia julkiselle järjestykselle vaarallisena pidettyjä ulkomaalaisia”.[1]

Viimeiset vangit siirrettiin pois Le Vernet’stä Dachaun tuhoamisleirille kesäkuussa 1944. Le Vernet’tä oli tuolloin käytetty parin vuoden ajan pidätettyjen juutalaisten kauttakulkuleirinä. Kaikkiaan leirillä oli vangittuna noin 40 000 henkilöä, ja he edustivat lähes 60 eri kansallisuutta.[1]