Le Jeune Ahmed

Dokumenttielokuvilla aloittaneiden Dardennen veljesten ohjaama Le Jeune Ahmed käyttää ohjaajakaksikon muista elokuvista tuttuja keinoja. Elokuva on kuvattu pääosin käsivarakameralla. Useiden muiden veljesten elokuvien tavoin Le Jeune Ahmed on rakenteeltaan pelkistetty draama, joka keskittyy yhden ihmisen moraalisiin valintoihin. Taustalla on laajempi sosiaalisten ongelmien viitekehys.[1][2] Tarinan ja Ahmedin taustoja ei kuitenkaan selitetä elokuvassa lainkaan.[3]

Ahmed on nuori poika, joka kieltäytyy kättelemästä naispuolista opettajaansa, koska hänen uskonsa kieltää sen. Ahmed käy jihadia levittävän radikaalin imaamin moskeijassa. Hän on myös apulaisena imaamin pienessä sekatavarakaupassa. Ahmedin opettaja yrittää aloittaa koulussa arabian kielen oppitunnit, että nuoret muslimit oppisivat kieltä muualtakin kuin koraanista. Ahmed päättää yrittää puukottaa opettajaansa, mutta epäonnistuu.

Imaami käskee Ahmedia olemaan kertomatta mitään moskeijasta. Ahmed joutuu nuorisovankilaan ja siellä töihin maatilalle. Hän kertoo psykologille muuttuneensa ja pyytää saada tavata opettajansa. Hän valmistelee kuitenkin salassa opettajansa puukottamista terotetulla hammasharjalla. Yritys kuitenkin epäonnistuu, sillä opettaja murtuu pelosta nähdessään Ahmedin ja tapaaminen keskeytyy.

Maatilalla työskentelee myös nuori tyttö, joka suutelee Ahmedia. Ahmed pyytää tyttöä kääntymään muslimiksi, koska muuten hän on tehnyt syntiä. Tyttö kieltäytyy. Matkalla maatilalta takaisin nuorisovankilaan Ahmed pakenee. Hän menee opettajansa kodin luokse, mutta putoaa yrittäessään kiivetä talon ulkoseinää opettajan asunnolle. Ahmed loukkaantuu vakavasti ja opettaja soittaa ambulanssin. Ahmed pyytää anteeksi opettajalta.

Elokuva sai ensi-iltansa vuoden 2019 Cannesin elokuvajuhlilla. Le Jeune Ahmed palkittiin Cannesissa parhaasta ohjauksesta.[1] Kansainväliset kritiikit olivat pääsääntöisesti hyviä. Elokuvaa pidettiin kuitenkin Dardennen veljesten välityönä.[4][5] The Guardian -lehden Peter Bradhawn mukaan elokuva on vähäeleinen, eikä päästä katsojia Ahmedin ajatuksiin. Elokuvan kuitenkin pelastaa pääosan esittäjän intensiivisyys.[6] New York Timesin A.O. Scott mielestä elokuvan kerronta on taloudellista ja tehokasta, mutta siitä puuttuu kuitenkin jotain, ehkä syvempi luotaus Ahmedin persoonallisuuteen.[3]