Lazin kieli

Lazin kieli (laziksi lazuri nena) on Turkissa ja Georgiassa asuvien lazien puhuma eteläkaukasialainen eli kartvelilainen kieli.

Suhumissa vuonna 1937 painettu lazin kielen oppikirja.

Kieltä puhutaan etupäässä koillis-Turkissa Mustanmeren rannalla sijaitsevassa Lazistanissa ja sen lähellä sijaitsevassa Sarpin kylässä Georgiassa. Pieniä lazinkielisiä ryhmiä asuu myös Turkin sisäosissa sekä Adžariassa ja Abhasiassa. Lazin puhujia arvoidaan olevan 130 000–150 000 henkeä.

Lazi jakautuu kolmeen murteeseen. Sen lähin sukukieli on mingreli. Eräät tutkijat käyttävät niistä yhteistä nimitystä zanin kieli. Ilmeisesti vielä 600-luvulla ne muodostivat yhtenäisen alueen, joka jakautui kahtia georgialaisten siirtyessä Mustanmeren rannalle. Keskiaikaisten lähteiden mukaan lazia puhuttiin myös paljon lännempänä Trabzonin seudulla.

Kieli toimii lazien suullisen kanssakäymisen välineenä. Kirjakielenään puhujat käyttävät turkkia tai georgiaa. Ensimmäiset lazinkieliset sanat ja lauseet merkittiin muistiin 1670–1680-luvuilla. 1930-luvulla Neuvostoliitossa tehtiin epäonnistunut yritys luoda lazin kirjakieli.[1] Turkissa laadittiin vuonna 1984 latinalaiseen kirjaimistoon perustuva aakkosto, jota on käytetty jonkin verran lazinkielisissä julkaisuissa.