Lavinium

Arkeologian perusteella Laviniumin paikalla on ollut asutusta rautakauden alkupuolella. Kaupunki on laajentunut enemmän 500-luvulta eaa. lähtien.[1] Roomalaisen perinteen mukaan Laviniumin perusti Aineias (lat. Aeneas) pian sen jälkeen, kun hän oli saapunut Italiaan Troijasta. Hän nimesi sen vaimonsa Lavinian mukaan, joka oli seudun alkuperäisten asukkaiden kuninkaan Latinoksen tytär.[1][2][7] Varhaisin lähde legendalle on Timaios, joka sanoo Troijan penaattien eli kotijumalten olleen tallella Laviniumissa.[1] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Laviniensis, kreikkalaisissa lähteissä Labiniatēs (Λαβινιάτης).[2]

Aineias rantautuu Latiumiin poikansa Askanioksen kanssa. Emakko kertoo, mihin hänen tulee perustaa kaupunkinsa. Roomalainen marmorireliefi noin vuodelta 140–150. British Museum.

Saman myyttihistorian mukaan Aineiaan poika Askanios (lat. Ascanius) siirsi latinalaisten hallinnon ja pääkaupungin aseman Laviniumista Alba Longaan kolmekymmentä vuotta Laviniumin perustamisen jälkeen. Laviniumin penaattien siirtäminen Albaan kuitenkin epäonnistui, ja nämä palasivat vanhaan asuinpaikkaansa. Näin Lavinium säilyi uuden pääkaupungin ohella, ja sitä pidettiin eräänlaisena latinalaisten pyhänä kaupunkina, mikä asema sillä säilyi Rooman historian myöhempiinkin vaiheisiin saakka.[8]

Riippumatta siitä, miten uskottavana Latiumin troijalaisasutusta pidetään, vaikuttaa silti todenperäiseltä, että Lavinium oli jossakin vaiheessa latinalaisten keskus. Tämä näkyy muun muassa siinä, että Latinus ja Lavinus ovat selvästi saman nimen kaksi eri muotoa. Näin Lavinium tarkoittaa yksinkertaisesti latinalaisten (pää)kaupunkia. Tätä tukee myös se, että Laviniumin penaatteja pidettiin pitkään paitsi Rooman myös koko Latiumin kotijumalina.[2][9] Epäselvempää on se, oliko Lavinium alun perin lähinnä latinalaisliiton uskonnollinen keskus tai eräänlainen yhteinen pyhäkkö, vai perinteen mukaisesti myös poliittinen pääkaupunki aina siihen saakka kun Alba korvasi sen. Se seikka, että Lavinium esiintyy myöhemminkin omana poliittisena yhteisönään ja yhtenä latinalaisliiton kaupunkina, vaikuttaisi puhuvan sitä vastaan, että se olisi ollut pelkkä uskonnollinen keskus. Poliittinen johtoasema siirtyi kuitenkin Laviniumilta Alballe jo hyvin varhain, eikä Lavinium saanut lisää poliittista merkitystä enää Alban tuhon jälkeenkään, vaan pysyi alisteisessa asemassa.[2]

Ensimmäisen kerran Lavinium mainitaan Rooman varsinaisessa historiassa Titus Tatiukseen liittyneissä legendoissa. Hänen sanotaan tulleen murhatuksi Laviniumissa uhritoimituksen aikana kostoksi jostakin loukkauksesta. On huomionarvoista, että Livius kertoo loukatuksi tulleiden olleen Laurentumin asukkaita, vaikka kosto suoritettiin Laviniumissa. Tämän on katsottu kertovan kaupunkien välisistä läheisistä suhteista. Livius kertoo, että Rooman ja Laviniumin välinen liitto uudistettiin samoihin aikoihin.[2][10] Lavinium, samoin kuin Laurentum, olivatkin lähes aina hyvissä väleissä Rooman kanssa. Lavinium oli kuitenkin itsenäinen kaupunki, mikä tulee ilmi muun muassa siitä, että kun Collatinus perheineen karkotettiin Roomasta, he vetäytyivät maanpakoon Laviniumiin.[2][11]

Dionysios Halikarnassoslaisen mukaan ainoa katkos Rooman ja Laviniumin hyvissä väleissä olisi tapahtunut muutamia vuosia myöhemmin. Hän lukee nimittäin laviniumilaiset osaksi latinalaisliittoa eli latinalaisten kaupunkien liittoa, joka nousi Roomaa vastaan ennen vuoden 493 eaa. Regillusjärven taistelua.[2][12] On kuitenkin hyvät syyt katsoa, että Dionysioksen esittämä kaupunkien luettelo oli vain luettelo niistä kaupungeista, jotka kuuluivat pysyvään latinalaisten kaupunkien liittoon ja tekivät sopimuksen Spurius Cassiuksen kanssa vuonna 493 eaa.[2]

Heroonin rauniot.

Seuraavan kerran Lavinium mainitaan Coriolanuksen sotien aikaan. Hänen kerrotaan piirittäneen Laviniumia, ja Liviuksen mukaan hän myös valtasi sen.[2][13] Tämän jälkeen Laviniumista ei kuulla ennen vuoden 340 eaa. latinalaissotaa. Liviuksen mukaan laviniumilaiset lähettivät sodassa lisäjoukkoja liittokunnalle, mutta ne saapuivat liian myöhään ollakseen avuksi. Kaupunkia ei kuitenkaan mainita myöhempien sotaretkien yhteydessä eikä sodan päätyttyä, kun Latiumin asiat järjestettiin uudelleen. Siksi on mahdollista, että maininta koski Lanuviumia, ei Laviniumia, sillä nämä nimet sekaantuvat käsikirjoituksissa toistuvasti. On todennäköisempää, että laviniumilaiset luettiin tuolloin laurentumlaisiin, jotka eivät ottaneet osaa sotaan ja pysyivät siksi hyvissä väleissä roomalaisten kanssa ilman katkoksia.[2][14]

Tämän jälkeen Laviniumia ei jälleen mainita antiikin lähteissä ennen Rooman tasavallan loppua. Se vaikuttaa kuitenkin taantuneen yhdessä muiden Latiumin rannikkoa lähellä sijainneiden kaupunkien tavoin. Strabon puhuu ajanlaskun alun aikoihin Laviniumista niin kuin se olisi säilyttänyt vain vähäisimmät kaupungin tuntomerkit, mutta sanoo, että siellä noudatettiin edelleen ikivanhoja riittejä, joiden uskottiin säilyneen Aineiaan ajoista saakka. Hän katsoi kaupungin taantuneen samnilaisten hävitettyä sitä, mikä liittyi Mariuksen toimintaan vuonna 82 eaa.[1][2][15]

Plinius vanhempi ei mainitse Laviniumia kohdassa, jossa hänen odottaisi näin tekevän, eli Laurentumin ja Ardean välissä, mutta mainitsee Latiumin yhdyskuntien joukossa erään nimeltä Ilionenses Lavini – nimitys, jonka laviniumilaiset olivat ilmeisesti ottaneet muistaakseen oletettua yhteyttään Troijaan eli Ilioniin.[2][16]

Patsaita Laviniumin Minerva Tritonian temppelistä.

Jonkun aikaa Pliniuksen jälkeen, todennäköisesti keisari Trajanuksen aikana, Laviniumista tuli colonia eli sotilassiirtokunta, mikä nosti sen kukoistavammaksi ainakin lyhyeksi aikaa. Vaikuttaa siltä, että samassa yhteydessä Laurentum ja Lavinium yhdistettiin yhdeksi yhteisöksi, joka otti nimen Laurolavinium (Lauro-Lavinium). Sen kansalaisista käytettiin nimitystä Laurentes Lavinates, mikä nimitys esiintyy tämän jälkeen usein piirtokirjoituksissa. Kaupunkien yhdistäminen on johtanut moniin sekaannuksiin, eikä sen tarkkaa toteuttamistapaa tunneta. Vaikuttaa siltä, että Lavinium olisi ollut keskuskaupunki, kun taas väestöä kutsuttiin edelleen nimityksellä Laurentes, vaikka oikeampi nimitys oli Laurentes Lavinates. Sekaannus kaupunkien välillä tulee ilmi muun muassa Serviuksen tekemästä Vergiliuksen Aeneis-eepoksen kommentaarista. Hän sekoitti selvästi Vergiliuksen Laurentumin oman aikansa Laurolaviniumiin, ja piti Laurentumia siksi samana paikkana kuin Lavinium.[17] Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jo paljon varhaisempina aikoina katsottiin, että ager Laurens eli Laurentumin alue käsitti myös Laviniumin, ja ainakin se ulottui Numicius-joelle Laviniumin ja Ardean välillä.[2]

Sarkofagi.

Kaupungin paikalta löydettyjen piirtokirjoitusten perusteella uusi colonia säilyi olemassa ainakin 300-luvun jaa. lopulle, ja sen nimi esiintyy Itinerarium Antonini Augustissa ja Tabula Peutingerianassa.[2][18] Eräästä Symmachuksen kirjeestä käy ilmi, että Lavinium oli olemassa municipiumina vielä vuonna 391, ja oli edelleen säilyttänyt vanhan uskonnollisen luonteensa. Myös Macrobius sanoo, että vielä hänen aikanaan Rooman konsuleilla ja preettoreilla oli tapana virkaan astuttuaan mennä Laviniumiin suorittamaan tietyt uhrit Vestalle ja penaateille, mikä tapa vaikuttaa säilyneen keskeytyksettä hyvin varhaisista ajoista saakka.[2][19] Lavinium taantui lopullisesti todennäköisesti pakanuuden ajan päättymisen myötä, sillä kaupunki menetti tuolloin uskonnollisen asemansa, joka oli ollut tärkein syy, joka oli enää pitänyt sitä hengissä.[2]