Lavajoki

Lavajoki (ven. Лава [3]) on Venäjällä Leningradin alueen Korotkan piirissä virtaava 31 kilometriä pitkä joki, joka laskee Laatokan etelärantaan Petrokrepostin lahdella.[1][4][lower-alpha 2][lower-alpha 1]

Lavajoki
Лава, Lava
Lavajoki
Lavajoki
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Korotka
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Laatokan valuma-alue
Lavajoen valuma-alue
Pinta-ala 529 km² [1]
Pääuoman pituus 31–37 km
Pääuoman osuudet (ei tietoa)
Joen uoman kohteita
Alkulähde Suoalue lähellä Naasiaa
  59.8109°N, 31.6614°E
Laskupaikka Laatokka, Lavrovo
  59.9441°N, 31.5507°E
Sivu-uomat Sarja, Kaarajoki
Taajamat Naasia
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 52 m [lower-alpha 1]
Laskukorkeus 4,8 m mpy. [2]
Korkeusero 47,2 m
Pituus 31 km [1]
Kaltevuus 1,52 m/km
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Joen kulku

Lavajoki saa alkuna Naasian eteläpuolisilta soilta. Suot on ojitettu turvetuotantoalueen kuivattamiseksi, joten tarkkaa alkukohtaa joelle on vaikea enää osoittaa. Joen uoma erottuu selvästi suon pohjoisosassa, jossa se virtaa mutkitellen suon läpi kohti luodetta. Suosta irtoaa veteen humusta, joka värjää veden ruskeaksi. Joki virtaa suon reunalle ulottuvan Naasian läpi ja kääntyy kohti pohjoista. Pietari–Vologda-rata ylittää joen Naasiassa. Joki jatkaa asutun alueen läpi ja siihen yhtyy vasemmalta tuleva Kaarajoki, joka kaksinkertaistaa Lavajoen virtaaman. Suosaaren ja Potolan kylien välillä se virtaa seitsemän kilometriä pitkässä ja paikoitellen yli 30 metriä syvässä rotkossa, joka erikoisten kivilajiensa ja kasvillisuutensa takia on julistettu suojelukohteeksi. Rotkon kalliot ovat ordovikikauden kalkkikiveä. Kalkkikivimuodostuma kuuluu Baltian klinttiin, joka on varsin pehmeä ja johon vesi uurtaa helposti V-laakson. Kun joki saapuu Nasiaan, sijaitsee joenpohja lähes 40 metrin korkeudella mpy. Joki putoaa neljän kilometrin matkalla noin 30 metriä, jolloin sen kaltevuudeksi tulee 7,5 metriä kilometrille. Potolan jälkeen joki kääntyy koilliseen päin ja alittaa Kuolan valtatien. Naasiasta tuleva tie seuraa jokilaaksoa valtatielle asti. Joki jatkaa Laatokan alangolla viisi kilometriä. Siellä siihen yhtyy sivujoki Sarja, joka kaksinkertaistaa joen virtaaman. Joki kääntyy luoteeseen päätyen Lavrovon kylään. Täällä Lavajoki leikkaa ensin vanhan Laatokan kanavan (ven. Новоладожский канал) ja sitten uuden Laatokan kanavan, joiden kanssa se tasaa kanavien vettä.[lower-alpha 1][lower-alpha 2]

Historiaa

1600-luvulla Lavajokea pitkin kulki Ruotsin ja Venäjän raja. Myöhemmin sitä on pidetty Inkerin itärajana. Joen länsipuolella on sijainnut keskiaikainen Lopen pogosta ja inkerinsuomalainen Markkovan seurakunta. Inkeriläisasutuksen jäljiltä on valuma-alueella tiedossa joitakin suomalaisia vesistönimiä. Joen nimi on itämerensuomalaista perua, jossa ”lava” merkitsee ”tulvivaa” [5]. Jutinkajoella on rinnakkaisnimenä la-päätteisiä nimiä Rugala (Ругала) ja Gorgala (Горгала), joista ainakin viimeksi mainitulle löytyy suomalainen vastine Korkkala [6][7]. Valuma-alueella sijaitsevalla järvellä Ljukosargskoje (Люкосаргское) on suomalainen nimi Leukosaarenjärvi [8].

Lavajoen valuma-alue

Yleistä

Lavajoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueeseen, jonka Lavajoen valuma-alueella se virtaa. Lavajoki laskee Laatokkaan, jonka laskujoki Neva laskee Pietarissa Itämeren Suomenlahteen.[lower-alpha 2]

Lavajoen valuma-alueen itä- ja kaakkoispuolella sijaitsee Olhavanjoen valuma-alue, pohjoispuolella sijaitsee Koponinjoen valuma-alue, länsipuolella Seltikanjoen valuma-alue, lounaispuolella Naasianjoen valuma-alue ja etelässä Nevan sivujoen Mujajoen valuma-alueen latvavedet.[lower-alpha 2]

Pääuoman valinta

Lavajoen valuma-alueen pääuomasta ei ole tässä tietoa, sillä siitä ei ole käytettävissä lähteitä. Sitä ei myöskään voi päätellä tarkastelemalla joenverkoston laatua. Yleensä pääuomaan valitaan se joenhaara, jossa virtaa eniten vettä. Vesimäärä on yleensä pienemmissä joissa verrannollinen haaran valuma-alueen pinta-alaan. Lavajoen valuma-alueen pinta-ala on 529 neliökilometriä (km²). Siihen yhtyy alajuoksulla Sarjan sivujoki, jonka valuma-alueen pinta-ala on 261 km². Lavajoen yläjuoksulle jää silloin 268 km² eli Sarja ja Lavajoki ovat lähes samankokoiset latvahaarat. Lavajokeen yhtyy vielä Kaarajoki, jonka valuma-aluetta on 143 km². Silloin Lavajoen keski- ja yläjuoksulle jää valuma-aluetta vain 125 km². Lavajoki vaikuttaisi olevan valuma-alueensa kolmesta päähaarasta se heikoin jokihara. Toinen tapa valita pääuomaan kuuluvat haarat, on mitata niiden kokonaispituus. Kun mitataan Lavajoen sivujoet ja niiden sivuhaarat Laatokalta latvan päähän asti, saadaan lähes yhtä pitkät uomat. Niiden pituudet vaihtelevat 31–37 kilometrin välillä. Pisin uoma tulee Kaarajoen latvahaaralle.[1][9][6][10][11][12][lower-alpha 2]

Valuma-alue

Lavajoen valuma-alue on leveyssuunnassa monihaarainen joki, jolla on kaksi lähes yhtä vaikuttavaa uomanhaaraa. Kun Laatokalta nousee 8,5 kilometriä ylävirtaan päin, haarautuu joki lounaasta tulevaan Lavajokeen ja idästä tulevaan Sarjaan.[1][lower-alpha 2]

Sarja haarautuu Jutingan sivu-uomaksi, joka on 24 kilometriä pitkä. Jutingasta viisi kilometriä ylempänä jakautuu joki kolmeksi uomaksi, joista keskimmäinen on Sarja. Sarjaan yhtyy oikealta Garitši, joka on 15 kilometriä pitkä, ja vasemmalta Tjaštševka, joka on 17 kilometriä pitkä. Sarjaa on tässä kohdassa jäljellä vielä 15 kilometriä ja sen kokonaispituudeksi tulee siten 32 kilometriä.[1][9][6][11][10][lower-alpha 2]

Sarjan yhtymäkohtaan lounaasta tulee Lavajoki, jota nousemalla 12 kilometriä yläjuoksulle päin päästään jokihaaraan, jossa Kaarajoki ja Lavajoki kohtaavat. Kaarajoki on 17 kilometriä pitkä ja Lavajokea on vielä 11 kilometriä jäljellä. Lavajoen valuma-alueella sijaitsee yksi suuri suojärvi Leukosaarenjärvi (2,2 km²), joka on samalla Kaarajoen lähdejärvi. Se sijaitsee valuma-alueen yläsuoksulla laajan suoalueen länsilaidalla. Suoalueen muut järvet kuuluvat eri valuma-alueisiin, sillä suo on vedenjakaja-alueella.[1][12][13][lower-alpha 2]

Lähteet

Huomioita

  1. Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Лава (река, впадает в Ладожское озеро).
  2. Asia katsottu ja mitattu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer tai ACME.

    Viitteet

    1. Lavajoki, Лава (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.1.2022. (venäjäksi)
    2. Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 8.1.2022.
    3. Hakusana: lava (EKI kohanimeandmebaasi) eki.ee/knab. Tarto, Viro: Eesti Keele Instituut. Viitattu 17.10.2015. (englanniksi)
    4. USSR_map_NO_36-1_Leningrad.jpg (Wikipedia Commons), Itä-Euroopan topografiset kartat (sarja N501, karttalehti NO 36-1 Leningrad), USA:n armeijan karttapalvelu, 1954
    5. Rahkonen, Rauli: South-Eastern Contact Area of Finnic Languages in the Light of Onomastics, s. 225. (väitöskirja). Helsinki: Helsingin yliopisto, 2013. ISBN 978–952–5866–15–5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.2.2022). (englanniksi)
    6. Jutinka, Ютика (Юта, Ругала, Горгала) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.1.2022. (venäjäksi)
    7. Hakusana: Горгала (EKI kohanimeandmebaasi) eki.ee. Tarto, Viro: Eesti Keele Instituut. Viitattu 2.2.2022. (englanniksi)
    8. Hakusana: Люкосаргское (EKI kohanimeandmebaasi) eki.ee/knab. Tarto, Viro: Eesti Keele Instituut. Viitattu 2.2.2022. (englanniksi)
    9. Sarja, Сарья (Сара, Саря) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.1.2022. (venäjäksi)
    10. Garitši, Гаричи (Войбокала) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.1.2022. (venäjäksi)
    11. Tjaštševka, Тящевка (Сарья) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.1.2022. (venäjäksi)
    12. Kaarajoki, Ковра (Кавра) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.1.2022. (venäjäksi)
    13. Kaarajoki, Люкосаргское (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.1.2022. (venäjäksi)

      Aiheesta muualla

      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.