Lauttasaari

Lauttasaari (ruots. Drumsö) on Lounais-Helsingissä[1] sijaitseva Lauttasaarensalmen Helsingin mantereesta ja kantakaupungista erottama saari, kaupunginosa, lähiö sekä peruspiiri. Alueella oli 24 811 asukasta (2020) ja 7 065 työpaikkaa (2018).[2] Lauttasaaren etäisyys Helsingin keskustasta on noin viisi kilometriä.[3][4] Kaupunginosa on pääasiallisesti asuintalovaltainen, mutta siellä sijaitsee myös monien yritysten toimitiloja ja julkisia rakennuksia.[2]

Lauttasaari
Drumsö
Kaupungin kartta, jossa Lauttasaari korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Lauttasaari korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Eteläinen suurpiiri
Koordinaatit 60°09′31″N, 024°52′30″E
Kaupunginosa nro 31
Pinta-ala 3,85 km² 
Väkiluku 24 811 (2020)
Väestötiheys 6 444 as./km²
Osa-alueet Kotkavuori, Vattuniemi, Myllykallio, Koivusaari
Postinumero(t) 00200 (Kotkavuori, Myllykallio ja Koivusaari), 00210 (Vattuniemi)
Lähialueet Etu-Töölö, Meilahti, Munkkiniemi, Ruoholahti, Keilaniemi, Hanasaari

Lauttasaaren kaupunginosan osa-alueet ovat Kotkavuori, Vattuniemi ja Myllykallio sekä Koivusaari, jonka kapea salmi erottaa varsinaisesta Lauttasaaresta. Länsiväylä-moottoritie kulkee Lauttasaaren halki.

Lauttasaareen on Länsimetron myötä avattu metroasema, jonka yläpuolelle on rakennettu kauppakeskus Lauttis.[5] Koivusaaren metroaseman tällä hetkellä ainoa sisäänkäynti sijaitsee Lauttasaaren puolella.

Nimen etymologia

Ennen keskiaikaa saari on todennäköisesti ollut suomalaisten nautinta-alueena ja sillä on ollut suomalainen nimi. Se kuitenkin väistyi myöhemmin ruotsalaisen uudisasukkaan perustettua sinne talon. Muutama ruotsalainen paikannimi on kuitenkin mahdollisesti säilyttänyt alkuperäisen suomenkielisen paikannimen itsessään, kuten Lemisholm ja Porovik.[6]

Lauttasaaren nimi mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1540 muodossa Drommensöö, vuonna 1543 muodossa Drommensby, vuonna 1556 muodossa Dromansöö ja Dromssöö, josta nykyinen nimi Drumsö on kehittynyt.[7] Nimen on perinteisesti katsottu tulevan paksua ja kömpelöä ihmistä tarkoittavasta ruotsinkielisestä henkilön liikanimestä Drumber.[7]

2000-luvulla on esitetty nimen perustuvan moreeniharjua tarkoittavaan gaelilais-saksilaiseen drum-sanaan (vrt. geologinen termi drumliini). Tällöin nimi olisi peräisin Suomen rannikoilla liikkuneilta viikingeiltä.[8]

Lauttasaaren suomenkielinen nimi on otettu käyttöön vuonna 1919 ja sen aiheena on silloinen lauttaliikenne saareen.[7] Ruoholahden ja Lauttasaaren välillä liikennöi vuosina 1914–1936 Julius Tallbergin omistama Drumsö-niminen höyrylautta. Lauttasaaren sillan valmistuttua lauttaa pidennettiin telakalla, ja se siirtyi vuonna 1941 Korkeasaaren lautaksi. Vuonna 1945 alus luovutettiin sota­korvauksena Neuvosto­liitolle.[9]

Historia
Vuodesta 1914 alkaen Lauttasaareen liikennöi Drumsö-lautta, joka muuttui tarpeettomaksi vasta Lauttasaaren sillan valmistuessa vuonna 1935.[10]

Lauttasaaressa oli aikoinaan kaksi maatilaa, Heikas ja Bertas. Vuonna 1650 kuningatar Kristiina lahjoitti saaren Helsingin kaupungille, mutta 1600-luvun lopulla ison reduktion yhteydessä lahjoitus peruutettiin ja tilat päätyivät jälleen yksityiseen omistukseen. Myöhemmin ne yhdistettiin Lauttasaaren kartanoksi, jonka nykyisen päärakennuksen rakennutti Claes Wilhelm Gyldén vuonna 1837.[11]

Lauttasaaren eteläisin osa otettiin Krimin sodan aikana Venäjän sotavoimien käyttöön. Varsinaista varuskuntaa sinne ei perustettu, mutta sinne rakennettiin vallituksia ja sijoitettiin rannikkotykistön asevarastoja.[12] Suomen itsenäistymisen jälkeen alue oli Suomen valtion omistuksessa, mutta kun puolustusvoimilla ei ollut sille käyttöä, se siirtyi vuonna 1927 aluevaihdolla Helsingin kaupungin omistukseen, joka perusti alueelle kansanpuiston.[13]

Talvi- ja jatkosodan aikana Lauttasaaren Myllykalliolla toimi Helsingin ilmatorjuntaan osallistunut ilmatorjuntapatteri. Jatkosodassa patterin aseistuksena oli kuusi raskasta ilmatorjuntakanuunaa (76 Itk 31). Yksi näistä kanuunoista paljastettiin muistomerkiksi Myllykalliolle 12. kesäkuuta 1980. Lauttasaaren Veijarivuorenniemessä toimi lounaissektorin patteriston johtopatteri, jonka kanuunoista yksi (88 Itk 37) on säilytetty paikalla muistomerkkinä.lähde?

Julius Tallbergin aikakausi ja varhaiset rakennussuunnitelmat

Lauttasaaren kehitystä ovat rytmittäneet liikenneyhteydet. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä saarella oli maatilan lisäksi vain huvila-asutusta.[14] Vuonna 1911 Julius Tallberg osti 750 000 markalla Lauttasaaren kartanon, jonka maat kattoivat noin puolet saaresta. Hän yritti myydä maita Helsingille, mutta koska kaupungin ei uskottu leviävän saarille, ei kauppoja syntynyt.[15] Tallberg alkoi itse kehittää saarta ja teetti Birger Brunilalla rakennussuunnitelman. Sen mukaisesti saari olisi suurelta osin rakennettu huvilakaupungiksi, mutta kesti vielä yli 20 vuotta, ennen kuin sitä alettiin toteuttaa. Tallberg perusti saarelle merikylpylän ja kahvilan nimeltä Drumsö Casino.[16] Vuosina 1913–1917 saarella liikennöi myös hevosvetoinen raitiovaunu, joka kulki nykyisen Lauttasaarentien alkupäästä lauttalaiturilta Katajaharjunniemeen.[17]

Eliel Saarisen vuoden 1918 Suur-Helsinki-suunnitelman mukaan (Pro Helsingfors) suuri osa Lauttasaaresta olisi varattu satama-alueeksi, jonne olisi johtanut myös raideyhteys Leppävaaran rautatieasemalta nykyisten Kehä I:n ja Länsiväylän kohdalla.[18] Tästä suunnitelmasta ei kuitenkaan ole toteutettu mitään.

Kunnallishistoria

Vuonna 1919 Lauttasaari erotettiin Helsingin maalaiskunnasta yhdessä Munkkiniemen kanssa muodostamaan Huopalahden kunta. Hallinnollisesti Lauttasaari oli vuonna 1917 muodostettu taajaväkiseksi yhdyskunnaksi.[19] Lauttasaari liitettiin Huopalahden kunnan mukana 1. tammikuuta 1946 Helsingin kaupunkiin Helsingin suuressa alueliitoksessa.[20] Seurakunnallisesti Lauttasaari oli liitetty Helsinkiin jo muutamaa vuotta aiemmin, Helsingin pohjoiseen suomalaiseen ja pohjoiseen ruotsalaiseen seurakuntaan vuonna 1939.

Lauttasaaren sillan merkitys saaren kehitykselle

Kun Lauttasaaren silta valmistui vuonna 1935,[21] alkoi suuri muutos. Birger Brunilan jo vuonna 1913 laatimaa suunnitelmaa alettiin toteuttaa, ja ensimmäiset kerrostalot nousivat kartanon pelloille. Samaan aikaan rakennettiin myös saaren läpi kulkevan Lauttasaarentien jatkeeksi uusi länteen johtava päätie, Jorvaksentie. Saaren nykyinenkin asemakaava perustuu pitkälti Birger Brunilan alkuperäiseen suunnitelmaan,[22] joskin muutamat tuolloin suunnitellut rakennuskorttelit on myöhemmin päätetty jättää viheralueiksi; sitä paitsi myös Länsiväylän rakentaminen edellytti huomattavia muutoksia varsinkin saaren länsi- ja pohjoisosan asemakaavoihin.

Suurimmat niemet

Vattuniemi
Pääartikkeli: Vattuniemi

Vattuniemi on Lauttasaaren osa-alue saaren eteläosassa. Vattuniemi rakennettiin 1940- ja 1950-luvuilla teollisuusalueeksi,[23] jolle sijoittui monipuolista yritystoimintaa, kuten Suomen Tupakan tehdas, joka lopetti toimintansa vuonna 1995.[24] Muita alueella aiemmin toimineita tehtaita olivat muun muassa Hellbergin radiotehdas (Oy Radio E Hellberg Ab), Mahogany Oy:n puuviilutehdas[25] ja Eri Oy:n liimatehdas[26]. Lisäksi alueella ovat sijainneet muun muassa Helkama Oy:n ja Lääketukku Oy:n pääkonttorit.[25]

Vattuniemen pienteollisuusalueella toimii edelleen useita yrityksiä, kuten Solar Films. 1970-luvulta lähtien Vattuniemen alue on muuttunut huomattavasti. Muutos on jatkunut voimakkaana 2000-luvulla. Alueelta on purettu teollisuus- ja toimistorakennuksia ja niiden tilalle on rakennettu asuinkerrostaloja. Tämän myötä Vattuniemen asukasmäärä on kasvanut nopeasti, ja työpaikkojen määrä on vastaavasti vähentynyt. Alueen palvelutarjonta on monipuolistunut, ja siellä on päivittäistavarakauppojen (S-Market, K-Supermarket, Lidl) lisäksi myös esimerkiksi useita ravintoloita, kahviloita ja kuntosaleja sekä veneilytarvikkeiden myyntiin keskittyviä erikoisliikkeitä erityisesti Veneentekijäntiellä[27].

Katajaharju

Katajaharju on niemi Lauttasaaren luoteisosassa, ja se luetaan nykyään kuuluvaksi Myllykallion osa-alueeseen.[28]

Katajaharju sijoittuu kokonaisuudessaan Länsiväylän pohjoispuolelle. Katajaharjun ranta-alueilla talot ovat rivi- tai omakotitaloja laajoilla tonteilla[29]. Sen sijaan niemen keskiosassa rakennukset ovat pääosin 1960-luvulla rakennettuja kerrostaloja.

Katajaharjusta on kävelysiltaa myöten yhteys Kaskisaareen.[30]

Viheralueet ja virkistäytyminen

Laajin viheralue on saaren eteläisimmän osan entinen sotilasalue Veijarivuoren puisto, joka tunnetaan myös nimellä "Ryssänkärki".[31] Saaren korkein kallio, Myllykallio, on myös viheralue, josta avautuu laajat näköalat eri suuntiin.lähde?

Saarella on niin ikään kaksi yleistä uimarantaa, joista niin sanottu Kasinonranta sijaitsee Merikylpylän puistossa ja Veijarivuoren ranta saaren eteläkärjessä.[31]

Saarella on myös useita venesatamia saaren itä-, länsi- ja pohjoisosissa.[31]

Rakennukset ja arkkitehtuuri

Julkiset rakennukset

1950-luvulla valmistuneita julkisia rakennuksia ovat muun muassa Lauttasaaren kirkko ja Lauttasaaren ala-aste, joka käsittää kaksi rakennusta (Pajalahden ja Myllykallion koulut).

Lauttasaaren kirkko vihittiin käyttöön 20. syyskuuta 1958.[32] Kirkon on suunnitellut lauttasaarelainen professori Keijo Petäjä.[33] Kirkon kellotorni otettiin käyttöön syksyllä 1957.lähde? Kirkon peruskorjaus valmistui keväällä 2022.

Lauttasaaren vesitorni valmistui 1958,[34] ja se purettiin loppuvuodesta 2015.[35]

Lauttasaaren Yhteiskoulun nykyinen rakennus otettiin käyttöön 1968.[36] Rakennusta on laajennettu viimeksi vuonna 2019 valmistuneella lisäosalla, jossa sijaitsee liikuntatiloja.[37]

Lisäksi Lauttasaaressa on oma terveyskeskus, uimahalli, urheilukenttä sekä kirjasto [38].

Muut rakennukset

Lauttasaaressa sijaitsee Koneen Säätiön nykyisin omistama Lauttasaaren kartanon rakennus.[39]

Isokaarella olevista 1950-luvun asuinkerrostaloista monet ovat Else Aropaltion suunnittelemia.[40]

Asukkaat ja asunnot

Lauttasaaren väestöstä 79,0 % on suomenkielisiä, 13,6 % ruotsinkielisiä ja 7,4 % muunkielisiä. Alueen 25 vuotta täyttäneestä väestöstä 70,6 prosentilla on korkea-asteen tutkinto (31.12.2018).[2]

Lauttasaari on pääasiallisesti kerrostalovaltainen alue. Lauttasaaressa asuntojen keskikoko on 63,3 neliömetriä. Kahden huoneen asunto on tavallisin. Yleisimpiä ovat 1950- ja 1960-luvulla rakennetut asunnot; 1970-luvulta alkaen asuntotuotanto alueella vähentyi, kunnes 2000-luvulla alettiin rakentaa voimakkaasti erityisesti Vattuniemen alueelle. Vuokra-asuntoja Lauttasaaressa on 35,7 %.[2] Vuonna 2019 Lauttasaaren postinumeroalueella 00200 asuntojen keskihinta oli 6 102 euroa ja Vattuniemen postinumeroalueella 00210 puolestaan 5 976 euroa, kun Helsingin keskiarvo oli 4 323 euroa.[41]

Lauttasaaren vesitorni oli näkyvä maamerkki.

Liikenneyhteydet
Lauttasaaren silta.

Yhteys mantereeseen

Helsingin kantakaupungista Lauttasaareen johtaa kaksi siltaa. Lauttasaaren silta johtaa Ruoholahdesta Lauttasaarentielle, ja Lapinlahden silta sen pohjoispuolella on osa Helsingistä länteen johtavaa moottoritietä, Länsiväylää, joka rakennettiin 1960-luvulla Lauttasaaren pohjoisosien kautta. Valmistuessaan Lapinlahden silta oli Suomen pisin silta. Ennen Länsiväylän rakentamista Lauttasaarentie oli osa Helsingistä länteen johtavaa päätietä. Länsiväylän edeltäjä, Jorvaksentie, alkoi sen länsipäästä.

Alkuperäinen vuonna 1935 valmistunut Lauttasaaren silta osoittautui saaren asukasluvun kasvaessa 1950-luvulla aivan liian kapeaksi, ja se purettiin vuonna 1967, kaksi vuotta sen jälkeen, kun moottoritiesilta oli valmistunut sen pohjoispuolelle. Puretun sillan paikalle rakennettiin nykyinen nelikaistainen Lauttasaaren silta.[42]

Metroasemat

Vuonna 2017 otettiin käyttöön Lauttasaaren metroasema, jonka sisäänkäynnit ovat kauppakeskuksen Lauttiksen yhteydessä sekä Gyldénintiellä. Lauttasaaren länsirannalla Länsiväylän kupeeseessa toimii Koivusaaren metroasema. Molemmat asemat avattiin liikenteelle 18. marraskuuta 2017.[43]

Bussilinjat

Lauttasaareen kulkevat seuraavat bussilinjat[44]

  • Linja 21: Kamppi (M) – Vattuniemi – Lauttasaari (M)
  • Linja 22: Punavuori – Ruoholahti (M) – Lauttasaari (M) – Katajaharju
  • Linja 22B: Lauttasaari (M) – Katajaharju
  • Linja 104 (Lauttasaari (M) – Haukilahti)
  • Yölinja 21N

Järjestötoiminta

Lauttasaari on paikallisesti aktiivinen kaupunginosa. Tästä on osoituksena muun muassa vaikutusvaltainen, poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, Lauttasaari-seura.

Vuonna 1916 perustettiin postiljooni Emil Wathénin aloitteesta[45] ja Julius Tallbergin taloudellisella tuella oma palokunta, Lauttasaaren vapaaehtoinen palokunta, jolle Tallberg lahjoitti tontin ja rakennustarvikkeet omaa palokunnantaloa varten.[23] Kyseinen puinen talo, malliltaan klassinen letkutornilla varustettu puutalo, palveli aina vuoteen 1965 asti jolloin se purettiin kun samalle tontille mutta entisen viereen valmistui nykyinen kivirakenteinen palokunnantalo.

Erikoisuutena VPK:n historiasta voinee mainita, että eräänä sen päällikkönä toimi useiden vuosien ajan Lauttasaareen kotiutunut taiteilija Ola Fogelberg, ”Fogeli”. Hänen muotokuvansa on edelleen palokunnantalon seinällä muiden entisten päälliköiden ja kunniajäsenten rivistössä. Hänen päällikkökautensa päättyi talvisodan sytyttyä.[45]

Tulevaisuus
Lauttasaaren uusia kerrostaloja ja kauppakeskus Lauttis vuonna 2016.

Lauttasaaren asukasluvun arvioidaan olevan 2020-luvun lopussa 24 797 asukasta.[46]

Lauttasaareen on kaavailtu merkittävää lisärakentamista. Helsingin uusi yleiskaavaluonnos antaa mahdollisuuden rakentaa saarelle asuntoja jopa 18 000 uudelle asukkaalle. Kaava mahdollistaa pohjoiseen Lauttasaareen yli 10 hehtaarin merentäytöt ja rakentamisen viheralueille.[47]

Lauttasaaren Koivusaareen suunnitellaan 27 hehtaarin merentäytöt ja 5 150 asukkaan ja 3 800–4 500 työpaikan keskittymää uuden metroaseman kupeeseen.[48][49] Luonnoksen mukaan saarella voisi olla tulevaisuudessa asukkaita 40 000.[50][51]

Lauttasaari-seuran mukaan ongelmana kuitenkin jo tällä hetkellä ovat alueen riittämättömät julkiset palvelut ja suuri vajaus päiväkoti- ja koulupaikoista.[52] Lauttasaaren ala-aste on yksi Helsingin ahtaimmista kouluista.[53]

Liikenteen määrä tulee Lauttasaaressa kasvamaan, koska Lauttasaaren metroaseman ja Koivusaaren metroaseman käyttäjämäärät tulevat ennusteiden mukaan olemaan yhteensä 30 000 henkilöä vuorokaudessa.lähde?

Lähteet
  • Brommels, Marianne & Gestrin, Christine-Louise: Lauttasaari ennen siltaa. (Drumsö: Innan bron byggdes.) Suomentanut Marjo Uusikylä. Svenska kulturfonden, 1999. ISBN 951-9211-44-6.
  • Mustonen, Kauko & Pykälä, Kalevi: Lauttasaari: helmi Helsingin kruunussa. Lauttasaaren kustannus, 1976.
  • Uino, Ari: Lauttasaaren historiallisia vaiheita Julius Tallbergin ajasta 2000-luvulle. Lauttasaaren säätiö, 2005. ISBN 952-91-9261-4.

Viitteet
  1. Lauttasaari (Helsingin lounaisin kaupunginosa Lauttasaari) Helsingin kaupunki.
  2. Tikkanen, Tea: Helsinki alueittain 2019, s. 52. Helsingin kaupunki, 2019. ISSN 2323-4547. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.3.2021).
  3. Google Maps (Google Mapsin mukaan etäisyys Lauttasaaren maantieteellisestä keskipisteestä Hevosenkenkäpuistosta Helsingin keskustan maantieteelliseen keskipisteeseen eli Helsingin päärautatieasemalle on kävellen matkaa 4,5 km, autolla jopa 5,6 km.) Google. Viitattu 3.1.2021.
  4. Tämä on Lauttasaaren keskipiste (Lauttasaaren keskipiste paikallistuu Hevosenkenkäpuistoon) 16.04.2021. Lauttasaari-lehti.
  5. toimitus: Lauttasaaren uuden keskustan nimeksi tuli Lauttis Helsingin Uutiset. Arkistoitu 20.9.2016. Viitattu 13.1.2019.
  6. Saulo Kepsu: Uuteen maahan - Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 80–82. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005. ISBN 978-951-7-46723-0.
  7. Terho, Olavi et. al: Helsingin kadunnimet 1, s. 19. 2. korjattu painos. Helsinki: Helsingin kaupunki, nimistötoimikunta, 1981. ISBN 951-771-220-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.5.2015).
  8. Sarmanto, Terhi: Plan öfver Drumsö : Lauttasaaren vuoden 1913 asemakaavaluonnoksen nimistö. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, 2017. Teoksen verkkoversio.
  9. Elomaa, Ville: Lauttasaaren lautta aloitti liikenteensä sata vuotta sitten. Lauttasaari-lehti, 2.5.2014, nro 18, s. 6–7. Lauttasaari-seura.
  10. 1914 – Drumsö-lautta aloittaa liikennöinnin lauttasaarensaatio.fi. Viitattu 22.3.2023.
  11. Uino, 2005, s. 15
  12. Brommels & Gestrin, 1999, s. 21–22
  13. Uino, 2005, s. 25
  14. Brommels & Gestrin, 1999, s. 28
  15. Brommels & Gestrin, 1999, s. 24–26
  16. Brommels & Gestrin, 1999, s. 53
  17. Rauhala, Jorma: Lauttasaaren hevostaitiotie www.raitio.org. Suomen Raitiotieseura. Viitattu 14.1.2019.
  18. Marjatta Hietala, Martti Helminen, Harry Schulman, Jukka Tukkimäki: Helsinki/Helsingofs – Historiallinen kaupunkikartasto/Historic Town Atlas, s. 61 (kartta). Helsingin kaupungin tietokeskus, 2009. ISBN 978-952-223-330-1.
  19. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 43
  20. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 13
  21. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 48
  22. Uino, 2005, s. 21
  23. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 193.
  24. Suomen Tupakka Oy (uusi) — Historia www.porssitieto.fi. Viitattu 13.1.2019.
  25. Elomaa, Ville: Kun Vattuniemi asuinalueeksi muuttui. Lauttasaari-lehti, 10.1.2019, nro 2, s. 8. Lauttasaari-Seura.
  26. Martti Janhunen: Lauttasaaren rakentamisen vaiheita histdoc.net. Viitattu 13.1.2019.
  27. Veneentekijäntie Google Maps. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
  28. Helsingin kaupunginhallituksen pöytäkirjan liite 26.11.2012: Muutoskohteet Helsingin kaupunki. Viitattu 18.2.2013.
  29. Lauttasaari – Suomen paras asuinalue? mtvuutiset.fi. 24.11.2006. Viitattu 14.1.2019.
  30. LYHYESTI: Kaskisaaren sillan vastustajille 800000 markan lunastuskorvaus Helsingin Sanomat. 4.4.1990. Viitattu 14.1.2019.
  31. Lauttasaari lauttasaari.fi. Lauttasaari-seura. Viitattu 14.1.2019.
  32. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 137.
  33. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 134.
  34. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 41.
  35. Rakastettu vesitorni katosi maisemasta – katso videolta, kuinka Lauttasaaren vesitorni purettiin Helsingin Sanomat. 16.11.2015. Viitattu 13.1.2019.
  36. 1943 – Lauttasaaren yhteiskoulu | lauttasaarensaatio.fi. Viitattu 14.1.2019.
  37. "40-vuotinen unelma toteutuu" Lauttasaari.fi. 30.8.2018. Viitattu 4.3.2021.
  38. Lauttasaari lauttasaari.fi. Viitattu 13.1.2019.
  39. Lauttasaaren kartano Koneen Säätiö. Viitattu 13.1.2019.
  40. Arkkitehtuurimuseo: Arkkitehtiesittely Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 23.11.2019. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
  41. Martinen, Reeta: Asuntojen hintojen ja vuokrien vuosijulkaisu 2019. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, 2020. Teoksen verkkoversio.
  42. Mustonen & Pykälä, 1976, s. 48–52
  43. Länsimetro | Ruoholahdesta Kivenlahteen Länsimetro. Viitattu 13.1.2019.
  44. Lauttasaaren bussilinjat uudistuvat elokuussa HSL.fi. Viitattu 4.3.2021.
  45. Karhiaho, Irmeli: Palokunta-aate yhdisti saarelaiset. Lauttasaari-lehti, 5.5.2011, nro 18.
  46. Pekka Vuori, Marjo Kaasila: Helsingin ja Helsingin seudun väestöennuste 2019–2060, s. 66. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, 2020. Teoksen verkkoversio.
  47. Seura vetoaa päättäjiin yleiskaava-asiassa lauttasaari.fi. Viitattu 13.1.2019.
  48. Suunnitelma Helsingin Koivusaaren uusista asunnoista etenee Helsingin Sanomat. 26.3.2016. Viitattu 13.1.2019.
  49. Koivusaaresta tulisi kallis ja meluisa alue lauttasaari.fi. Viitattu 13.1.2019.
  50. Lauttasaarelaisten pelko kävi toteen – kaupunginvaltuusto hyväksyi Koivusaaren suunnitelmat lauttasaari.fi.
  51. Kuuden vuoden merityöt – näin ruoppaukset ja täytöt etenisivät Koivusaaressa lauttasaari.fi.
  52. Raju rakentaminen uhkaa Lauttasaarta lauttasaari.fi. Viitattu 13.1.2019.
  53. Helsingissä moni koulu on ahdas – katso, paljonko yhdellä oppilaalla on tilaa lähikoulussasi Helsingin Sanomat. 17.9.2015. Viitattu 13.1.2019.

    Kirjallisuutta
    • Elomaa, Ville & Tommila, Päiviö & Hult, Heikki: Krenatööreistä rämäpäihin. Helsinki: Lauttasaari-seura, 2005.
    • Manninen, Olli (toimittaja). Lauttasaari kaupunki kaupungissa. – Helsinki, 1986.
    • Stenius, Sigurd. Lauttasaaren kirja. – Helsinki, 1948.
    • Suhonen, Pete: Valkoinen joulu. Romaani. Helsinki WSOY 2013.

    Aiheesta muualla


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.