Lausannen sopimus

Lausannen sopimus oli rauhansopimus, jolla määritettiin nykyisten Kreikan ja Turkin rajat. Sopimus allekirjoitettiin Lausannessa Sveitsissä 24. heinäkuuta 1923, ja allekirjoittajina olivat Kreikka, Turkki sekä maita, jotka ottivat osaa ensimmäiseen maailmansotaan ja Turkin itsenäisyyssotaan (Kreikan–Turkin sotaan) vuosina 1919–1922.

Treaty of Lausanne Traité de Lausanne Trattato di Losanna 洛桑条约 Συνθήκη της Λωζάνης Tratatul de la Lausanne Lozan Antlaşması
Lausannen sopimuksen määrittämä rajalinjat
Allekirjoitettu	24. heinäkuuta 1923
Allekirjoituspaikka	Lausanne, Sveitsi
Kielet	ranska, englanti, turkki, saksa
Osapuolet
Infobox OK

Kreikka pyrki sodan avulla hyötymään Turkin sekavasta tilanteesta. Versaillesissa käydyissä ensimmäisen maailmansodan rauhanneuvotteluissa kreikkalaisilla oli suuria aluevaatimuksia, varsinkin niistä Turkin alueista, joiden väestö oli kreikkalaista. Se saikin Sèvresin rauhassa Smyrnan (nyk. Izmirin) seudun, Egeanmeren saaria ja Itä-Traakian. Kreikassa riemuittiin, että on syntynyt ”uusi Kreikka kahdelle mantereelle ja viiden meren rannoille”. Alueensa laajentamiseksi Kreikka aloitti hyökkäyksen Turkkia vastaan Smyrnassa. Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti Turkin itsenäisyysodan sytyttyä toukokuussa 1919, sillä se menestyi taisteluissa Kreikkaa paremmin.[1]

Kolme vuotta myöhemmin Kreikka evakuoi armeijansa Smyrnasta, ja Turkki syyskuussa 1922 aloitti kaupungin ryöstämisen ja kristityn väestön surmaamisen, joka vaati 30 000 ihmisen hengen. Lausannen rauhansopimus palautti Turkille ne alueet, jotka Sèvresin rauhassa olivat joutuneet Kreikalle. Näillä seuduilla vanhastaan asunut kreikkalaisväestö joutui suurimmaksi osaksi Kreikan ja Turkin väestönvaihdossa: Kreikasta Turkkiin siirtyi 400 000 muslimia ja Vähästä-Aasiasta Kreikkaan lähes 1,1 miljoonaa kristittyä.[1] Istanbulin, Imbroksen ja Tenedoksen kreikkalaisia (silloin noin 400 000) väestönvaihto ei koskenut eikä myöskään Länsi-Traakian muslimiväestöä (silloin noin 25 000).

Lausannen sopimuksella muutettiin Sèvresin sopimusta, jota Turkki piti mahdottomana hyväksyä. Rauhankonferenssi alkoi 20. lokakuuta 1922, ja rasittavien neuvottelujen jälkeen se keskeytettiin 4. helmikuuta 1923. İsmet İnönü oli Turkin pääneuvottelija, ja Kreikan pääneuvottelijana oli Eleftherios Venizelos. Kokousta jatkettiin jälleen 23. huhtikuuta, ja sopimus allekirjoitettiin 24. heinäkuuta kahdeksan kuukauden pitkien ja työläiden keskustelujen jälkeen. Sopimus takaa Turkin tasavallan itsenäisyyden, mutta myös suojan etnisesti kreikkalaiselle vähemmistölle Turkissa ja muslimivähemmistölle Kreikassa. Lausannen sopimuksella myös lakkautettiin kapitulaatiosopimusjärjestelmä Turkin osalta.

Sopimuksen allekirjoittamisesta lähtien sekä Turkki että Kreikka ovat syyttäneet toisiaan sen ehtojen rikkomisesta. Kreikan mukaan sen etninen vähemmistö on pienentynyt Turkissa vuoden 1923 sadoista tuhansista vain muutamaan tuhanteen nykyisin ja väittää tämän johtuneen järjestelmällisistä vähemmistövastaisista toimista. Toisaalta Kreikan muslimivähemmistö on kasvanut huomattavasti vuodesta 1923, mutta Turkki syyttää Kreikkaa näiden etnisen identiteetin tukahduttamisesta sekä omaisuus- ja kansalaisoikeuksien polkemisesta. Turkki syyttää Kreikkaa myös itäisten Aigeian saarten, kuten Lesboksen, militarisoimisesta sopimuksen vastaisesti.