Lauri Viitanen

Viitasen vanhemmat olivat talonomistaja Antti Viitanen ja Maria Tapio. Hänen veljensä oli jääkäriluutnantti Kaarlo Samuli Viitanen.[1][2]

Viitanen kävi neljä luokkaa Oulun lyseota ja Suomen sahateollisuuskoulun vuosina 1924–1925 sekä Oulun teollisuuskoulun huonerakennusosaston vuosina 1929–1931. Hän kävi Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1928.[1][2]

Havainnekuva M.G.K:n miehistä (Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppania) Riianlahdelta vuoden 1916 rintamaoloista.

Viitanen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 14. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 11. maaliskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja edelleen 20. heinäkuuta 1916 pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Viitanen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa, missä hän haavoittui Kolikkoinmäellä 28. huhtikuuta 1918.[1][2]

Viitanen palveli sisällissodan edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin aluksi Savon jääkärirykmentti 3 ja myöhemmin Uudenmaan rykmentti. Hän toimi rykmentissä nuorempana upseerina muun muassa 3. komppaniassa. Armeijasta hän erosi 24. syyskuuta 1919 ja astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja sijoitettiin 1. tammikuuta 1920 alkaen paikallispäälliköksi Kiuruveden suojeluskuntaan, missä hän palveli 19. huhtikuuta 1920 saakka. Kiuruvedeltä hän siirtyi 1. joulukuuta 1920 alkaen paikallispäälliköksi Kosken suojeluskuntaan ja palveli koskella 6. kesäkuuta 1921 saakka. Koskelta hän siirtyi 7. kesäkuuta 1921 niin ikään paikallispäälliköksi Auran suojeluskuntaan ja palveli Auralalla 1. joulukuuta 1921 saakka. Pienen tauon jälkeen hän palasi suojeluskuntaan ja otti vastaan 1. helmikuuta 1922 alkaen paikallispäällikön tehtävät Vanajan suojeluskunnassa, missä tehtävässä hän palveli 1. marraskuuta 1922 saakka. Vanajalta hän matkusti Ouluun missä hän toimi komppanianpäällikkönä Oulun suojeluskunnassa vuosina 1923 – 1924. Myöhemmin hän työskenteli vuodesta 1931 alkaen rakennusmestarina Oulussa.[1][2]

Viitanen osallistui talvisotaan aluksi konekiväärikomppaniassa Erillisessä Pataljoona 23:ssa ja myöhemmin tukikohdan päällikkönä Lunkulansaarella. Hän osallistui talvisodassa taisteluihin Laatokan koillisrannikolla. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 53:een ja osallistui taisteluihin Vienan Karjalassa, missä hän kaatui taistelussa Sohjanassa. Hänet haudattiin Ouluun.[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Varavääpeli 27. maaliskuuta 1918 Vääpeli 3. toukokuuta 1918 Vänrikki 28. toukokuuta 1918 Luutnantti 16. toukokuuta 1928		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaudenmitali 1. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.