Lauri Pekuri

Lauri Pekuri harrasti lennokeja jo nuorukaisena 1930-luvun Helsingissä. Hän jätti koulun kesken lukion toisella luokalla, kun se haittasi suojeluskuntatyötä ja urheiluharrastuksia. Pyrkiminen asevelvolliseksi ilmavoimiin pysähtyi psykologisiin kokeisiin ja huonoon koulutodistukseen. Reservinupseeriksi Pekuri tuli Mikkelin ratsastavasta patterista. Hän pyrki sen jälkeen uudestaan ilmavoimiin ja pääsi 1939 ohjaajakurssille. Tänä aikana hän opiskeli ylioppilaaksi.

BW-372 Keski-Suomen ilmailumuseossa.

Talvisodassa Pekuri oli sijoitettuna Parolaan ja Tyrväntöön. Reserviläiset lensivät Gloster Gamecock, Bristol Bulldog ja Jaktfalken-hävittäjillä, joita ei voinut käyttää rintamalla. Pekurilla oli takanaan noin sata lentotuntia.

Talvisodan päätyttyä hän suoritti Kadettikoulun, jonka lentokoulutus oli kesken jatkosodan alkaessa.

Elokuussa 1941 Pekuri määrättiin Lentolaivue 24:ään, joka lensi Brewster B-239 hävittäjäkoneilla.[1] Muuntokoulutus hävittäjälentäjäksi tapahtui Fokker D.XXI -koneilla. 4. lokakuuta 1941 Pekuri pääsi ensimmäiseen ilmataisteluunsa I-153-hävittäjää vastaan, joka putosi lähinnä venäläisen ohjaajan huonon lentotaidon takia. Ilmataistelujen määrä ei seuraavan vuoden aikana ollut suuri venäläisten välttäessä ilmataisteluja. Pekuri kasvatti pudotustiliään tasaista tahtia.

25. kesäkuuta 1942 luutnantti Pekuri joutui ilmataistelussa Seesjärven koilliskulmalla neljän Hurricanen ahdistamaksi, koneeseen tuli osumia ja Pekuri laski soihduksi muuttuneen Brewsterinsä pieneen järveen. Hän pelastui sukeltamalla pintaan ja uimalla rantaan, josta sitten käveli 20 km omille linjoille. Pudonnut kone oli BW-372, joka nostettiin järvestä elokuussa 1998.

Helmikuussa 1943 Pekuri osallistui Messerschmitt Bf 109 G-2-hävittäjien hakuun Saksasta, jossa koulutus tapahtui hitaasti. Suomeen tulevat koneet haettiin Wienin lähellä sijaitsevilta Neustadtin tehtailta. Saksalaiset ihmettelivät, ettei siirtolennolla tuhottu yhtään konetta, heillä kuten neuvostoliittolaisillakin siirtolentoja tekivät huonoimmista huonoimmat lentäjät, ja jopa viidennes koneista tuhoutui tai vaurioitui siirtolennoilla.

16. kesäkuuta 1944 hänen koneensa vaurioitui siirtolennolla Immolasta Lappeenrantaan. Hän kävi tällä lennolla Olli Puhakan kanssa Il-2-maataistelukoneiden kimppuun. Il-2-koneiden kk-tuli vaurioitti koneen moottoria, joka pysähtyi.[2] Pekuri hyppäsi laskuvarjolla ja pakoili viikon ajan venäläisiä pyrkien omien puolelle. Se ei onnistunut ja hän joutui sotavangiksi. Hänet sijoitettiin Špalernajan tutkintavankilaan Leningradiin. Siellä hän sairastui punatautiin, mutta selviytyi siitä toisten vankien neuvoilla. Sodan päätyttyä ennen sotavankien vaihtoa hänet siirrettiin Tserepovetskin leirille "lihomaan".

Pekuri saapui vankeudesta takaisin Suomen raja-asemalle 22.11.1944. Hänet siirrettiin muiden sotavankien mukana Hankoon lääketieteelliseen karanteeniin ja toipumisleiriin, jossa mm. vangiksi joutumisen olosuhteet kuulusteltiin. Täältä hän palasi laivueeseensa Hävittäjälentolaivue 34:een josta edelleen kotiin toipumislomalle. Laivueen piti osallistua Lapin sotaan, mutta siirtoa ei tehty koska saksalaiset käyttivät samaa Bf 109 G- tyyppiä ja sekaannuksien vaara oli ilmeinen.[5]

Pekuri osallistui Suomen suihkuhävittäjien hankintoihin alusta alkaen. 1952 Pekuri kävi Le Bourgetin ilmailunäyttelyssä keräten ajankohtaista tietoa saatavilla olevista suihkuhävittäjistä ja hän oli mukana komennuskunnassa, joka koulutettiin ostettuihin De Havilland Vampire- koneisiin.

Pekuri oli Folland Gnat koneen hankinnassa mukana koneen ollessa kehitteillä. Hän raportoi koelennolla havaitsemastaan rungon takaosan värinästä, joka aiheutti myöhemmin rungon katkeamisen tehtaan koelentäjän pelastuessa heittoistuimella.[5]

Suomen ilmatilassa Pekuri lensi ensimmäisenä yliääninopeutta syöksylennossa GN-102-yksilöllä. Hän osallistui MiG-hävittäjien evaluointeihin suorittaen koelennot MiG-15-, MiG-19- ja MiG-21- tyypeillä.

Suunniteltatessa modernin hävittäjän hankintaa 1960-luvun alussa Pekuri lensi evaluoinneissa ensimmäisenä suomalaisena yli kaksinkertaisella äänen-nopeudella Dassault Mirage III C -koneella. Pekuri laati ostettujen MiG-21-koneiden koulutusohjelman, joka pohjautui teoreettiseen ja lentokoulutukseen, jonka suomalaisten itsensä valitsema ryhmä sai tuolloisessa Neuvostoliitossa. Kaupan ehtojen mukaisesti neuvostoliittolaiset lentäjät toivat koneet Suomeen.[5] Koulutukseen osallistuneet ohjaajat perustivat Kirgiisikillan, johon myöhemmin kutsuttiin kunniajäseniksi mm. MiG- laivueiden komentajia.

Muita Pekurin lentämiä tyyppejä olivat mm. Saab 35 Draken, Saab 32 Lansen ja Dassault Mystère IV. Lansen- ja Mystère-koneita hän lensi ennen Gnat-koneen valintaa ja Draken-koneen ennen MiG-21-koneen valintaa.[5]

Viimeisenä uutena tyyppinään hän lensi English Electric Lightning -koneella. Hän piti konetta suoritusarvoiltaan ja liikehtimiseltään selvästi huonompana kuin MiG-21-konetta mutta asetekniikaltaan tehokkaampana.

• Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 27 - Ilmavoitot, osa 2. Kustannusliike Kari Stenman, 2006. ISBN 952-99432-9-6.

• Pekuri, Lauri: Spalernajan vanki. WSOY, 1993. ISBN 951-0-19062-4.
• Pekuri, Lauri: Hävittäjälentäjä. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31907-4.

• Lauri Pekurin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa^{[vanhentunut linkki]}
• Suomen ilmavoimat – Maailman ainut Brewster-hävittäjä Ilmavoimien 90-vuotisjuhlille (Arkistoitu – Internet Archive)