Lauri Paunu

Lauri Abraham Paunu (20. syyskuuta 1910 Pohja – 4. maaliskuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen rovasti. Hänet tunnettiin myös kuurojenpappina. Paunu toimi Tampereen ja Helsingin hiippakuntien kuurojenpappina.

Lauri Paunun isä oli lääninrovasti Hjalmar Paunu (1882–1970) ja äiti opettaja Elli Johanna Paunu (o.s. Halla, 1881–1953). Lauri Paunun vanhempi sisar Eira Paunu (1908–2013) oli ensimmäinen suomalainen teologian tohtoriksi väitellyt nainen[1]. Eira Paunun lisäksi hänellä oli sisaret kirjailija, sairaanhoitaja Toini Karivalo (1913–2010) ja Liisa Tuomi-Nikula (1918–2014). Lauri Paunu jäi kaksi kertaa leskeksi ja oli kolme kertaa naimisissa. Hänen puolisonsa olivat Maila Marjatta (o.s. Sarmia, k. 1961) ja Eeva (o.s. Malmila, s. 1910, k.) Paunu ja opettaja Anni Kauppinen-Paunu, joka on Kerenin entinen opettaja.

Lauri Paunu valmistui papiksi vuonna 1935. Työskenneltyään Someron, Jämsän ja Uuraisten seurakunnissa hän ryhtyi Tampereen hiippakunnan kuurojenpapiksi 1939 mutta asui Helsingissä. Hän jäi eläkkeelle tästä toimesta vuonna 1970. Lauri Paunun aloitteesta Kuurojen liitto alkoi laatia viittomakielen sanakirjaa, ja hän oli sen toimituskunnan puheenjohtaja. Lisäksi Paunu kirjoitti vuonna 1943 kuurojen oikeudesta avioliittoon, joka oli kielletty syntymäkuuroilta. Paunu teki viittomakieltä tunnetuksi koko kansalle syyskuussa 1963 Kuurojen Päivänä Tesvisiossa. Sen jälkeen televisio aloitti viittomakielisten uutisten lähettämisen viikoittain. Lauri Paunu oli myös kuurojen ja kuulovammaisten lasten perhekuntoutuksen uranuurtajia ja kuurojen lähetystyön perustajia.

Olli Paunu ja Birgitta Wallvik ovat julkaisseet Paunusta kirjan, Kuuroja kuulemassa : kuurojenpappi Lauri Paunu muistelee, vuonna 1991.