Lauri Merimaa

Merimaan vanhemmat olivat puuseppä Matti Huisko ja Henrika Kovanen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Ellen Maria Salosen kanssa, josta hän erosi vuonna 1932.[1][2]

Merimaa kävi seitsemän luokkaa Helsingin suomalaista normaalilyseota ja kirjoitti ylioppilaaksi Nurmeksen yhteiskoulusta vuonna 1907 ja liittyi Etelänsuomalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi vuosina 1907 - 1914 Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa ja suoritti lainopilliset alkututkinnot, koekirjoituksen sekä joitakin ylempään oikeustutkintoon kuuluvia tutkintoja.[1][2]

Opintoihinsa liittyen hän seurasi noin vuoden ajan käräjiä Hollolan tuomiokunnassa. Opintojaan hän rahoitti opintojensa lomassa työskentelemällä asianajotoimistoissa Helsingissä ja Lahdessa sekä olemalla Rautatiehallituksen virkaatekevänä kirjanpitäjänä ja virkaatekevänä kruununnimismiehenä Koiviston ja Johanneksen piireissä ja opettajana Reform School of lauguages-kieliopistossa Helsingissä.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Merimaa toimi mukana Voimaliitossa, missä hän muun muassa levitti kiellettyä kirjallisuutta ja säilytti aseita ja osallistui vuonna 1907 maisteri Mexmontanin yliopiston voimistelusalissa pitämiin sotilaallisiin harjoituksiin. Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan.[1][2]

Merimaa komennettiin jo marraskuussa 1915 Tukholmaan, missä hän toimi kapteeni Heldtin toimistossa. Tukholmassa hänen tehtävänään oli kuljettaa Tukholmaan saapuneet jääkärit Saksaan ja toimia kuriirina Tukholman ja Berliinin välillä. Takaisin pataljoonaan Saksaan Lockstedtin leirille Merimaa komennettiin elokuussa vuonna 1916. Hänet sijoitettiin hänelle tuttuun 1. komppaniaan. Leiriltä hänet lähetettiin rintamalle ja hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Myöhemmin hän pääsi 1. marraskuuta 1917 alkaen siviililomalle Saksaan.[1][2]

Merimaa palasi takaisin Suomeen Ruotsin kantta maaliskuun alussa vuonna 1918 ja astui palattuaan Valkoisen armeijan palvelukseen 10. maaliskuuta 1918 vääpeliksi ylennettynä. Hän palveli sisällissodan aikana 3. jääkäriprikaatin esikunnassa ja osallistui sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella Raivolassa.[1][2]

Merimaa komennettiin sisällissodan jälkeen 29. kesäkuuta 1918 alkaen viralliseksi syyttäjäksi sekä myöhemmin jäseneksi valtiorikosoikeuden kansliaan numero 29. Armeijasta hän erosi 11. huhtikuuta 1919 ja liittyi 7. toukokuuta 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, jossa hän toimi muun muassa kenttäjärjestysosaston päällikkönä ylipäällikön esikunnassa.[1][2]

Sotaretkeltään palattuaan Merimaa astui etsivän keskuspoliisin palvelukseen Helsinkiin ja oli tehtävässä lokakuuhun 1919, jolloin hän matkusti Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa hän työskenteli Suomen pääkonsulinviraston virkailijana New Yorkissa vuosina 1919 – 1920, jonka jälkeen hän liittyi Yhdysvaltain armeijan ilmavoimiin (4. Ilmapallokomppania) San Franciscossa. Ilmavoimissa hän palveli vuoden 1921, jonka jälkeen hän siirtyi päivä- ja aikakauslehti Kodin toimitukseen toimittajaksi Duluthiin. Duluthissa hän siirtyi toimittajan tehtävistä virkailijaksi Minnesota Steel co:n työnvälitysosastolle. Vuonna 1923 hän siirtyi Norjan-Amerikan linjan pääkonttoriin New Yorkiin sekä Suomen-osastolle ja oli linjan edustajana siirtolaisasemalla Ellis-saarella vuoteen 1924 saakka.[1][2]

Merimaa palasi Yhdysvalloista takaisin Suomeen maaliskuussa vuonna 1925 ja työskenteli sen jälkeen Suomen puunjalostusteollisuuden keskusliiton palveluksessa vuoteen 1927 saakka, jonka jälkeen hän toimi virkamiehenä ulkoministeriön sanomalehtijaostossa vuoden 1928 joulukuuhun saakka. Myöhemmin hän työskenteli Oy Suolahden tehtaitten ulkomaan kirjeenvaihtajana ja autoliike Korpivaara & Halla oy:n mainospäällikkönä sekä Rautatiekirjakauppa oy:n myyntitarkastajana. Vuonna 1933 hän siirtyi A. Ahlström oy:n palvelukseen Pölläkkälään, missä hän palveli vuoteen 1935 saakka, jonka jälkeen hän osallistui viimeisenä työtehtävänään Jääkärien elämäkerraston toimitustyöhön.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Vääpeli 10. maaliskuuta 1918 Luutnantti 11. huhtikuuta 1919		Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.