Lauri Saari (jääkäri)

Lauri Johannes Saari (10. joulukuuta 1893 Rymättylä – 13. tammikuuta 1931) oli suomalainen jääkäriliikkeeseen kuulunut everstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Matti Mikkola ja Maria Sofia Virola. Turun Sanomien perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja sekä nuorsuomalaisen puolueen kansanedustaja Antti Mikkola oli hänen veljensä. Saari vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Eine Blyhin kanssa.[1][2][3]

Lauri Johannes Saari

Opinnot

Saari kävi viisi luokkaa Turun suomalaista lyseota ja Turun kauppaopiston vuosina 1911–1913. Hän suoritti Sotakorkeakoulukurssin Saksassa vuosina 1923–1925 ja sai Suomen sotakorkeakoulun diplomin vuonna 1926.[1][2]

Jääkäriaika

Liikealalla toiminut Saari kiinnostui itsenäisyysaatteesta ja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 26. marraskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 4. komppaniaan 21. joulukuuta 1915 . Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamapalveluksensa jälkeen hän osallistui Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]

Suomen sisällissota
Katso myös: Suomen sisällissota
5. jääkäripataljoonan komppanianpäälliköt Pilppulassa 23. huhtikuuta 1918. Vasemmalta: Gustav Bertel Paulig, Hjalmar Fridolf Strömberg myöh. Siilasvuo, Lauri Johannes Saari ja Kaarlo Herman Kaarlonen

Saari saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 3. jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, jonka päällikkönä hän otti osaa Tampereen saartoon ja Viipurin valloitukseen.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

Sisällissodan jälkeen Saari palveli edelleen 3. Jääkärirykmentissä, jolla sittemmin on ollut nimet Savon jääkärirykmentti n:o 3 ja Uudenmaan rykmentti. Hänet komennettiin 19. kesäkuuta 1918 alkaen 2. pataljoonan komentajan viransijaiseksi, mistä tehtävästä hänet siirrettiin 7. huhtikuuta 1919 Savon jääkärirykmentin 8. komppanianpäälliköksi. Armeijasta hän erosi 22. lokakuuta 1919 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Kuopion suojeluskuntaan. Kuopion suojeluskunnassa hän palveli 1. marraskuuta 1919 – 1. marraskuuta 1920 välisen ajan, jonka jälkeen hänet määrättiin 1. marraskuuta 1920 alkaen Kuopion suojeluskuntapiirin päälliköksi. Suojeluskunnasta hän erosi 30. elokuuta 1930. Hän kuoli keuhkotautiin 13. tammikuuta 1931.[1][2]


    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset Kunniamerkit
  • Hilfsgruppenführer 1. maaliskuuta 1916
  • Gruppenführer 4. huhtikuuta 1916
  • Yliluutnantti (Kapt.) 11. helmikuuta 1918
  • Majuri 6. joulukuuta 1925
  • Everstiluutnantti 16. huhtikuuta 1929

  • Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
  • Suomen Valkoisen Ruusun 1. lk. ritarimerkki
  • Suojeluskuntajärjestön rautainen ansioristi
  • Vapaussodan muistomitali soljen kera
  • Jääkärimerkki

Lähteet
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Toim. J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni ja A. Jaatinen: Suomen jääkärit osa I, Oy Sotakuvia Kuopio 1933.
  • Suomen sotasurmat 1914-1922 © 2001- Valtioneuvoston kanslia, Suomi Finland.

Viitteet
  1. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Antti Mikkolan sydän sykki Suomelle ts.fi. 1.1.2005. Arkistoitu 20.10.2020. Viitattu 18.10.2020.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.