Lauri Helenius

Lauri Sakari Helenius (25. heinäkuuta 1887 Rauma – 7. joulukuuta 1959 Helsinki[1]) oli suomalainen diplomi-insinööri ja Fiskarsin pääjohtaja.[2][3]

Lauri Helenius 1910-luvun alkupuolella.

Heleniuksen vanhemmat olivat kirkkoherra, rovasti Kaarle Helenius ja Hilma Evelina Bergroth. Hän pääsi ylioppilaaksi Rauman yhteislyseosta vuonna 1905 ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun koneosastolta 1909 ja sähköosastolta 1910.[1][3]

Helenius työskenteli vuodesta 1911 alkaen kolme vuotta Sveitsissä ja oli vuodesta 1914 Ludvig Nobelin dieselmoottoritehtaassa Pietarissa konstruktöörinä. Hän palasi Venäjältä Suomeen 1915 ja oli Tampereella Oy Lokomo Ab:n teknillisenä johtajana 1916–1921. [4] Helenius oli Oy Lokomo Ab:n toimitusjohtaja 1922–1924, Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n konepajan johtaja 1925–1940, Suomen Teollisuusliiton toimitusjohtaja 1940–1942, puheenjohtaja 1948–1952 sekä Fiskarsin pääjohtaja 1943–1957. Hän sai vuorineuvoksen arvon 1943 ja tekniikan kunniatohtorin arvon 1949. Heleniuksella oli suuri merkitys Suomen veturiteollisuuden kehittymiselle. Heleniuksen kaudella Tampellan konepajan tuotanto laajentui ja monipuolistui kun konepaja alkoi valmistaa muun muassa vesiturbiineja, dieselmoottoreita, kranaatinheittimiä ja lentokonemoottoreita. Helenius alitti myös valmistelutyöt kotimaisen tykkiteollisuuden käynnistämiseksi. [2][3]

Lauri Helenius oli naimisissa vuodesta 1919 Astrid Alhon kanssa jonka isä oli Rauman opettajaseminaarin johtaja August Alho.[4]