Laukolan majurien juttu

Laukolan majurien juttu oli 1920-luvulla Suomen sotaväen päällikkönä toimineen Aarne Sihvon ja tykistössä majureina palvelleiden Laukolan veljesten Waldemar ja Ilmari Laukolan välillä käyty kunnianloukkausoikeudenkäynti joka sai myös laajempaa poliittista merkitystä.

Laukolan veljekset Kaino Valdemar Laukola (1890–1968) ja Toivo Ilmari Laukola (s. 1894) palvelivat tykistössä majureina kun he lähtivät opiskelemaan Italiaan Torinon tykistöakatemiaan. Kun veljekset anoivat lisäaikaa voidakseen jatkaa opintojaan tykistöakatemiassa anomukseen ei suostuttu ja vastalauseena veljekset erosivat armeijan palveluksesta.

Tapaus johti lopulta siihen että sotaväen ylipäällikkönä toiminut Aarne Sihvo haastoi Laukolan veljekset oikeuteen kunnianloukkauksesta. Oikeusjuttu sai myös laajempaa kantavuutta kun muun muassa sotaväen ylipäällikkönä aiemmin toiminut kenraali Karl Fredrik Wilkama asettui veljesten puolelle. Presidentti Relanderia painostettiin erottamaan Sihvo virastaan mutta tämä hanke ei kuitenkaan onnistunut.

Laukolan veljekset olivat ehtineet aloittaa lääketieteen opintonsa jo ennen sotilasuraansa ja he toimivatkin myöhemmin lääkäreinä. Ilmari Laukolasta tuli naistentautien erikoislääkäri ja Valdemar Laukola sai erikoislääkärin oikeudet kirurgisissa taudeissa 1937.[1]

Urho Kekkonen viittasi Laukolan majurien juttuun vuonna 1928 kirjoittamassaan tunnetussa pakinassa Minä olin diktaattori.[2]

Lähteet

Viitteet
  1. Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 337-338. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  2. Ylioppilaslehti 21/1928
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.