Lastenlehto

Lastenlehto (ruots. Barnlunden, myös nimellä Kolmiopuisto) on kolmion muotoinen puisto Helsingin Kampissa. Sitä rajaavat Lapinlahdenkatu, Lapinrinne ja Ruoholahdenkatu. Puiston nimi johtuu lähellä aikoinaan sijainneesta Rouvasväenyhdistyksen lastenkodista.[1]

Lastenlehto
Lastenlehto Lapinrinteen puolelta katsottuna.
Lastenlehto Lapinrinteen puolelta katsottuna.
Sijainti Kamppi, Helsinki
Koordinaatit 60°09′59″N, 024°55′41″E
Pinta-ala 19 500 m2
Perustettu 1970-luvulla
Lastenlehto Ruoholahden- ja Lapinlahdenkatujen kulmasta katsottuna
Emil Cedercreutzin teos Arcum tendit Apollo Lastenlehdossa

Lastenlehto on Kampin suurin puisto, ja sen pinta-ala on 19 500 m2.[2] Kuten monet muutkin Helsingin kanta­kaupungin kolmio­maiset puistot, muun muassa läheinen Lapinlahden puistikko, myös Lastenlehto sijaitsee kohdassa, jossa kaksi erisuuntaista ruutukaava-aluetta liittyvät toisiinsa. Puiston länsi­reunalla on Ruoho­lahden­kadulta alkava, keskustan huoltotunneliin ja maan­alaisiin pysäköinti­halleihin johtava katettu ajo­ramppi.

Puistossa on vuonna 2001 pystytetty pronssinen jäljennös Emil Cedercreutzin veistoksesta Arcum tendit Apollo (Apollo jännittää joustaan), jonka hän tarkoitti Aleksis Kiven muisto­merkiksi ja joka 1920-luvulla osallistui muisto­merkki­kilpailuun. Veistoksen kipsistä alku­peräis­kappaletta on säilytetty Harja­vallassa Emil Cedercreutzin museossa.[3]

Historia

Lastenlehto on ollut olemassa nykyisessä laajuudessaan vasta 1970-luvulta lähtien. Sitä ennen nykyinen puisto­alue oli osa korttelia nro 166, Västä­räkin korttelia, jota rajoittivat Ruoho­lahden­katu, Lasten­kodin­katu ja -kuja sekä Lapin­lahden­katu.[2]

Korttelissa sijainneista rakennuksista huomattavin oli vuonna 1867 valmistunut Rouvas­väen­yhdistyksen rakennuttama kaksikerroksinen, Helsingin vanhin lastenkoti,[4] jonka mukaan korttelia rajoittaneet Lasten­kodin­katu ja -kuja myöhemmin saivat nimensä.[1] Rakennusta käytettiin myöhemmin kansakouluna,[4] jossa vielä 1960-luvulla toimi osa läheisen Lapinlahden kansakoulun luokista kunnes se vuonna 1971 purettiin Lapin­rinteen jatkeen tieltä.[5][6]

Korttelissa nykyisen puiston paikalla oli vielä 1970-luvun alussa useita puu­taloja ja ränsistyneitä kerros­taloja.[4] Rakentamaton kulma­tontti Lapin­lahden- ja Ruoho­lahden­katujen kulmassa oli kuitenkin jo 1910-luvulla muutettu, alkujaan tosin väli­aikaisesti, puistoksi, jossa oli lasten leikki­kenttä ja peli­kenttä ja jota kadun varressa rajasi tuki­muuri.[2] Vuonna 1956 tämä puisto sai nimen Lasten­lehto.[1]

Jo vuonna 1934 alueelle vahvistettiin uusi asema­kaava, jonka mukaan alkujaan vain Lapin­lahden­kadulta pohjoiseen johtanutta Lapin­rinne-nimistä katua olisi jatkettu korttelin 166 läpi Ruoho­lahden­kadulle saakka.[7] Uusi katu­osuus kuitenkin rakennettiin vasta 1970-luvun puoli­välissä. Tällöin se muodostettiin alusta lähtien joukko­liikenne­kaduksi, joka on osa Länsiväylältä Helsingin linja-autoasemalle, nykyisin Kampin keskukseen johtavaa joukko­liikenne­reittiä. Samassa yhteydessä vanhasta korttelista purettiin kaikki uuden kadun itäpuolella sijainneet rakennukset, ja Lasten­lehdon puisto­alue laajennettiin käsittämään koko Lapin­rinteen itä­puolisen osan entistä korttelia.[2] Tällöin puiston keskelle muotoiltiin nurmi­pintainen avoin alue, ja pää­käytävien risteykseen istutettiin ryhmä vaahteroita. Eteläiseen kärkeen suunniteltiin pallo­kenttä.[2] Jäljelle jääneeseen kortteliin Lapin­rinteen varrelle, sen länsipuolelle, valmistui vuonna 1979 uusi koko korttelin pituinen asuin­kerros­talo. [6]

Puisto säilyi 1970-luvulla suunnitellussa asussaan, kunnes sen länsi­laitaan Vuonna 2005 alettiin rakentaa Keskustan huoltotunneliin johtavaa ajo­ramppia, joka valmistui vuonna 2009. Samassa yhteydessä lähes koko puisto oli rakennettava ja istutettava uudestaan, ja se sai tällöin nykyisen asunsa.[6]

Lähteet
  1. Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisija nro 24, s. 116. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  2. Jouni Heinänen: Kantakaupungin nivelet. Kolmiopuistot ja jäännösaukiot Helsingin ruutukaavaverkkojen saumakohdissa, s. 25, 77–80. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, 2009. ISBN 978-952-223-525-1. Teoksen verkkoversio.
  3. Julkiset veistokset, Arcum tendit Apollo Helsingin kaupungin taidemuseo. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 2.5.2013.
  4. Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 194–195. Helsingin Sanomat, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
  5. Eeva Järvenpää: Orpolastenkoti antoi nimet lähikaduille. Helsingin Sanomat, 25.1.2009. Sanoma Oy. Artikkelin verkkoversio.
  6. Eeva Järvenpää: Västäräkin kortteliin kuulunut Lastenlehto on keskustan huoltotunnelin työmaana. Helsingin Sanomat, 25.1.2009. Sanoma Oy. Artikkelin verkkoversio.
  7. Helsingin kunnalliskertomukset 1934, osa 1, s. 3–4. Helsingin kaupungin tilastotoimisto, 1936. Teoksen verkkoversio.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.