Lasse Makkonen

Makkosen tieteellisen tuotannon valtaosa käsittelee jäätä. Hän on ratkaissut kuuluisan, sataviisikymmentä vuotta vanhan, tieteellisen kiistan siitä, miksi jään pinnalla on ohut nestemäinen kalvo[4] sekä kehittänyt menetelmiä jään kitkan ja adheesion määrittämiseksi[5],[6]. Makkosen jäähän liittyvät teoriat ovat saaneet osakseen julkisuutta, erityisesti silloin kun hänen jääpuikkoja koskevaan teoriaansa[7],[8] viitattiin bestsellerissä Lumen taju.

Makkosen jäätutkimusten tärkeä sovellutus on rakenteisiin kertyvän jään määrän arviointi[9]. Tällä on suuri merkitys rakenteiden mitoittamisessa, laivojen ja lentokoneiden turvallisuudessa sekä tuulivoimaloiden toimivuuden takaamisessa. Asian taloudellista merkitystä kuvaa se, että vuonna 2000 Makkonen oli asiantuntijatodistajana Yhdysvalloissa pidetyssä kahden miljardin dollarin korvausvaatimuksia käsittelevässä oikeuskäsittelyssä koskien jään aiheuttamaa voimalinjojen tuhoutumista.

Makkoselle myönnettiin vuonna 2015 The Masoud Farzaneh Award hänen ansioistaan voimajohtojen jääkuormien arviointimenetelmien kehittämisessä[10].

Merkittävä osa Makkosen tieteellisestä tuotannosta on kuitenkin poikkitieteellistä. Hän on esimerkiksi osallistunut ilmastonmuutokseen liittyvien ääritilanteiden yleistymisen tutkimuksiin sekä siihen liittyvien ääriarvoanalyysimenetelmien kehittämiseen[11],[12]. Tässä yhtenä alueena on kvantiilien määrittämiseen liittyvä tilastomatematiikka[13] ja tärkeinä sovellutuksina rakenteiden oikea mitoitus luonnonkuormia vastaan[14] sekä mikroskooppisten virheiden vaikutus materiaalien lujuuteen[15].

Makkonen on tehnyt myös olomuodonmuutokseen[16],[17] ja pintafysiikkaan liittyvää perustutkimusta[18],[19] merkittävimmät tulokset ovat kitkan syyn selittäminen[20],[21] sekä pinnalla olevan pisaran liikkumisen mallintaminen[22],[23]. Viimeksi mainittuun liittyy pisaran kontaktikulmaa kuvaavan kaksisataa vuotta vanhan Youngin yhtälön uudelleen tulkinta [24].