Lasku-uoma

Lasku-uoma [1] (myös laskujoki, laskupuro, laskuoja) on hydrologiassa ja maantieteessä joen uoma, joka saa alkunsa järvestä tai muusta selvärajaisesta vesistöstä.[2][3]

Tammerkoski on Näsijärven laskujoki.
Tammerkoski virtaa Tampereen läpi ja laskee Pyhäjärveen.

Järven lasku-uoma

Kun järvi on osa laajempaa vesistöä, tulee siihen usein tulouomia ja siitä jatkaa yksi tai useampi lasku-uoma. Järvet ovat muodostuneet maaston painanteisiin, jonne on kertynyt vettä. Kosteilla seuduilla vedenpinta yltää painaumassa niin korkealle, että vesi löytää järvialtaasta ulospääsyn vedenjakajansa matalimman laskukynnyksensä yli. Lasku-uoman alkua voidaan kutsua luusuaksi silloin, jos uoma alkaa kapenevasta lahdesta, tai joen niskaksi, kun joki alkaa virtaamaan vedenalaisen kynnyksen yli. Jos järvellä on kaksi lasku-uomaa, kutsutaan sitä bifurkaatiojärveksi.[3]

Vesistö voi syntyä vedenjakajan sisälle jäävän valuma-alueen sadevesistä, jotka kerääntyvät pohjavedeksi (lähteet) tai pintavesiksi, esimerkiksi kosteikoiksi tai järviksi ja lammiksi. Lasku-uomasta puhutaan yleisesti lähteen, lammen ja järven tapauksissa. Uoma, joka alkaa suolta, ei ole lasku-uoma, ellei suolla ole lampareita, josta uoma saa alkunsa.[3]

Lasku-uoma ei ole ikuinen

Lasku-uomat eivät ole ikuisia, ne voivat syntyä tai kuivua eli ne ovat pitkällä aikajänteellä väliaikaisia. Esimerkiksi Suomessa on tyypillistä, että jääkauden jälkeen, kun kallioperä vapautui mannerjäätiköstä, muodostui järviä ja niille lasku-uomia. Lasku-uoman virtaavan veden kuluttaessa maaperää, laski samalla sekä joen niskan kynnys että järven vedenpinta. Kuluva laskukynnys voi saavuttaa kallioperän, jolloin kulutustyö hidastuu ja järven elinikä pitenee. Yleensä järveen muodostunut lasku-uoma säilyy samana. Kuitenkin maanjäristys tai epätasainen maankohoaminen kallistaa järvialtaita, jolloin lasku-uoman paikka voi siirtyä uuteen kohtaan. Kun järvi täyttyy sedimenteistä ja täyttyy kasvillisuudesta, muodostuu järveen joki, jonka kautta järveen tulevat tulouomat purkautuvat entisestä järvestä pois. Silloin ei lasku-uomaa ole erikseen enää olemassa.[3][4][5]

Myös ihminen voi vaikuttaa lasku-uoman asemaan. Höytiäinen on suomalaisille kuuluisa esimerkki hallitsemattomasta järven vedenpinnan laskusta, jonka seurauksena järven pinta-ala on kutistunut huomattavasti. Järvelle kaivettiin uusi lasku-uoma Jaamankankaan hiekkamaiden läpi ja veden virtausnopeus kulutti uomanpohjaa voimakkaasti ja se uursi itselleen uuden lasku-uoman. Järven vanha lasku-uoma Polvijärvellä kuivui. Sittemmin uomaa on kaivettu lisää ja sitä kutsutaan nykyään Höytiäisen kanavaksi.[6]

Esimerkkejä

Lähteet
  1. Geologinen sanasto (Arkistoitu – Internet Archive), sanat: lasku-uoma, saimaageopark.fi, Viitattu 31.12.2021
  2. Vesitöjen sanasto, sanat: vesistö, valuma-alue, noro, puro, joki, vesi.fi, SYKE & Ilmatieteenlaitos & ELY-keskus & Tulvakeskus, Viitattu 31.12.2021
  3. Luhr, James F. (toimittaja): Maapallo, s. 212–213, 236. (alkuperäisteos Earth, 2003). Suomentanut Tikkanen, Matti (päätoimittaja). Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-040-8.
  4. Seppä, Heikki & Tikkanen, Matti: Ähtärinjärven vanha lasku-uoma. Geologi, 2006, nro 3, s. 89-94. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 14.1.2022. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Suomen järvien kehitys, Maaperäkartan käyttöopas, Geologinen tutkimuskeskus, Viitattu 14.1.2022
  6. Höytiäisen monivaiheinen vesistöhistoria, Pro Höytiäinen, Viitattu 14.1.2022

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.