Laskeutuminen
Laskeutuminen on kiipeilyyn liittyvä toiminto, jossa laskeudutaan köyden avulla jyrkkää seinämää alas. Tyypillisesti kallio- tai vuorikiipeilyn loppuvaiheessa, kun tavoite on saavutettu ja palataan alas. Laskeutumista voi myös harrastaa erillään kiipeilyharrastuksesta, se on yleinen toiminto seikkailutapahtumissa ja laskeutumistekniikkoja voidaan käyttää sotilas- ja poliisikäytössä sekä pelastustehtävissä
Tekniikka
Laskeutujalla on nykyään yleensä valjaat, niihin kiinnitetty kitkaa lisäävä laskeutumisväline ja köysi, jota pitkin laskeudutaan. Laskeutumisväline kiinnitetään valjaisiin yleensä sulkurenkaalla ja köysi pujotetaan sen kautta siten, että syntyvä kitka riittää kantamaan suurimman osan laskeutujan painosta ja laskeutumista voi hallita helposti yhdellä kädellä. Lyhyillä reiteillä laskeutumisnopeutta voi myös hallita alhaalla köyden päässä oleva avustaja.
Seinämää pitkin laskeuduttaessa tyypillinen asento on toinen käsi ylhäällä ottamassa tukea, toinen käsi alhaalla jarruttamassa menoa ja jalat vaakasuorina, ottamassa tukea kalliosta. Kalliota voi kävellä alaspäin tai edetä hyppien. Mikäli kallion kulma on negatiivinen, jolloin laskeuduttaessa kalliosta ei saa tukea, käytetään samaa asentoa. On myös mahdollista kiinnittää laskeutumisväline selkään ja laskeutua kasvot edellä.
Laskeutuja saattaa myös varmistaa laskeutumista prusik-solmulla, joka lukitsee köyden automaattisesti jos siitä irrotetaan ote. Kiipeilyn yhteydessä köysi on yleensä kaksinkertainen ja kiedottu puun, kallionulokkeen tai varmistuspisteen ympäri niin, että se on vedettävissä. Vuoristokiipeilyn yhteydessä laskeutuminen saatetaan suorittaa useassa vaiheessa, jolloin koko seurue laskeutuu ensin yhden köydenmitan, vetää köyden ylhäältä pois ja laskeutuu seuraavan välin.
Suosituilla kiipeilyreiteillä laskeutumiselle on suunniteltu oma reitti, jossa usein on kallioon kiinnitetyt laskeutumispisteet valmiina.
Historia
Ennen modernien kiipeilyvaljaiden kehitystä laskeutuminen saatettiin suorittaa ohjaamalla pelkkä köysi haarojen välistä rinnan yli harteille. Tämä Dülfersitz-tekniikka ei ole kovinkaan mukava, mutta toimii ilman lisävarusteita ja sopii nykyäänkin esimerkiksi loivan kallion laskeutumiseen.
Turvallisuus
Kiipeilypiireissä laskeutumista pidetään vaarallisena ja välttämättömänä pahana ja huomattava määrä onnettomuuksia on tapahtunut laskeutumisen yhteydessä. Vaarallisuus johtuu useista tekijöistä. Koska laskeutuminen tehdään väsyneenä, kiipeilyn loppuvaiheessa ja usein kiireessä, riski huolimattomuudesta on korkea. Usean köysivälin reiteillä on mahdollista eksyä laskeutumisreitistä ja päätyä paikkaan, jossa ei ole rakennettuja laskeutumispisteitä, tai roikkumaan tyhjän päälle, jolloin on kiivettävä köyttä takaisin ylös. Laskeutuminen köyden päiden ohitse on aiheuttanut useita onnettomuuksia, tämän voi estää esimerkiksi sitomalla solmun köyden päähän. Paidan tai hiuksien sekaantuminen köyden ja laskeutumisvälineen väliin on myös tunnettu ilmiö, kokeneilla kiipeilijöillä on yleensä mukana muutama prusik-lenkki tämän varalta.
Varusteet
Normaalit kiipeilyvaljaat pitävät laskeutujan kiinni köydessä ja ohjaavat painon reisille.
Laskeutumisvälineitä on erilaisia ja sellaisen voi myös improvisoida muutamasta sulkurenkaasta tai käyttää Munter-solmua. Pitkiä laskeutumisia varten on olemassa laitteita, joiden kitkaa voidaan säätää laskeutumisen aikana, köyden painon keventyessä.
Laskeutumisvälineessä saattaa olla sakara, jonka ympärille köyden voi kietoa tai muu keino laskeutumisen pysäyttämiseksi. Köyden voi myös kietoa reiden ympäri tai köyden ympäri voi sitoa prusik-solmun tapaisen kitkasolmun, joka pysäyttää laskeutumisen kun sitä ei työnnetä alaspäin. Prusik-solmu on tapana sitoa laskeutumisvälineen jarrupuolelle, esim. reisilenkkiin kiinni, jolloin siihen kohdistuvat voimat ovat pieniä ja se ei lukitu voimakkaasti.
Lisäksi laskeutuja saattaa käyttää hansikkaita, kypärää, polvisuojia ja naarmuilta suojaavia vaatteita.