Lasite
Lasite on keraamisen esineen pinnalla oleva ohut lasimainen kerros. Lasitetta käytetään esineen suojamiseksi kosteudelta sekä mekaaniselta rasitukselta. Lasitteet sisältävät aina lasifaasin, jonka osuus on 80-100 %. Lasite saattaa sisältää lasin lisäksi kiteitä, jotka tekevät lasitteen pinnasta karhean tai matan. Mattaa pintaa käytetään esimerkiksi lattialaatoissa, jotta nämä eivät olisi liukkaita.
Keraamisia lasitettuja astioita.
Iranilainen lasitettu pullo 1500-luvulta.
Lasite syntyy poltettaessa keraami korkeassa lämpötilassa. Joskus lasite saattaa kuitenkin syntyä myös luonnollisessa prosessissa, esimerkiksi tulivuoren purkauksessa. Myös ydinräjähdyksen lämpösäteily saattaa synnyttää lasitteen räjähdyspisteen välittömään läheisyyteen.
Perinteiset lasitteet
- Tuhkalasitteet, tärkeitä Itä-Aasiassa. Tehty kasvien tuhkasta, joka sisältää potaskaa ja kalkkia.
- Maasälpälasitteet, joita on käytetty lähinnä posliinille.
- Lyijylasitteet ovat kiiltäviä ja puhtaina värittömiä sekä läpinäkyviä, ja vaativat vain n. 800 °C polttolämpötilan. Niitä on käytetty n. 2000 vuotta Kiinassa, Välimeren maissa, ja muualla Euroopassa.
- Suolalasitus ei ole varsinaisesti lasiteseos, vaan menetelmä, jota on käytetty lähinnä eurooppalaisessa kivitavarassa. Se perustuu suolan lisäämiseen uuniin poltettaessa.
- Tinalasite on oikeastaan lyijylasite, josta on tehty valkoista la läpinäkymätöntä lisäämällä tinaoksidia. Käytetty mm. islamilaisessa keramiikassa, renessanssin majolika-keramiikassa, fajanssissa ja Delftin keramiikassa.
Katso myös
Aiheesta muualla
- Airi Hortling: Lasite ja lasittaminen, Taideteollinen korkeakoulu (pdf)
- Airi Hortling: Runsaasti aiheeseen liittyvää tietoutta ja materiaalia
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.