Lars Ulstadius
Lars (Lauri) Ulstadius (noin 1650 Oulu – 6. lokakuuta 1732 Tukholma) oli suomalainen pietistinen pappi.
| Lars Ulstadius | |
|---|---|
 Lars Ulstadius keskeyttää jumalanpalveluksen Turun tuomiokirkossa |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 1650 Oulu |
| Kuollut | 6. lokakuuta 1732 Tukholma |
| Kansalaisuus | ruotsalainen |
| Muut tiedot | |
| Uskonto |
kristinusko pietismi |
Koulutus ja ura pappina
Uppsalan yliopistossa ja Turun akatemiassa opiskellut Ulstadius vihittiin papiksi 1680. Hänestä tuli samana vuonna Oulun triviaalikoulun kollega. Hävittyään 1681 Oulun kappalaisen vaalissa Ulstadius koki syvän henkisen kriisin. Ennen lähtöään Turkuun 1683 Ulstadius räjäytti ruudilla ilmaan isältään perimänsä kirjaston. Muutettuaan Turkuun Ulstadius vietti eristäytynyttä elämää keskittyen mietiskelyyn ja askeesiharjoituksiin. Hän ei leikannut hiuksiaan tai partaansa eikä vaihtanut vaatteitaan. Turussa asuessaan Ulstadius anoi itselleen myös julkista kirkkorangaistusta nuoruudessa tekemistään synneistä. Tämän rangaistuksen hän saikin 1685.
Ero pappisvirasta
Ulstadius erosi pappisvirasta, sillä hänen mielestään luterilainen oppi oli väärä eikä papeilla ollut Pyhää Henkeä. Ulstadiuksen mielestä kirkossa ei tämän vuoksi myöskään vietetty pyhää elämää. Ulstadius kuitenkin usko, että edessä olisi parempi aika, kun Jumala perustaisi valtakuntansa maan päälle.[1]
Ulstadius keräsi muutamassa vuodesssa ympärilleen toisinajattelijoiden ryhmän, jonka huomattavimpia jäseniä olivat maisteri Petter Schaefer ja ylioppilas Olaus Ulhegius. Ulstadiuksen tavoin ajattelivia nimitettiin radikaalipietisteiksi, sillä he olivat saaneet vaikutteita Keski-Euroopan uskonpuhdistusajan spiritualistisesta perinnöstä. Tämän käsityksen mukaan kristinusko oli hengen yhteyttä Jumalan kanssa ja tämän yhteyden synnyttämää pyhää elämää.[1]
Turun kirkkopahennus 1688
Ulstadiuksen tunnetuin tempaus oli Turun kirkkopahennus vuonna 1688. Ulstadius aikaansai skandaalin 22. heinäkuuta 1688 Turun tuomiokirkossa kun hän keskeytti papin saarnan ja alkoi julistaa omaa saarnaansa, jossa hän julisti luterilaisen opin vääräksi ja väitti, ettei papeilla ole Pyhää Henkeä.[2]
Syntyneessä kirkkokahakassa Ulstadiuksen vaatteet repesivät ja hän juoksi alastomana kirkon käytävällä julistaen tuomiota viralliselle kirkolle ja papistolle.[2] Ulstadius ilmoitti hylkäävänsä Raamatun arvovallan ja nojaavansa yksinomaan Pyhän Hengen ilmoitukseen.
Kuolemantuomio ja vankeus
Ulstadius tuomittiin kuolemaan mutta tuomio muutettiin elinkautiseksi pakkotyöksi Turun linnassa ja vuodesta 1693 Tukholman Smedjegårdissa. Ulstadiuksen ajatukset tulivat myös Euroopassa ja Amerikassa tunnetuiksi 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa hänen kannattajakseen kääntyneen Petter Schaeferin välityksellä. Ulstadius armahdettiin 1719 mutta hän jäi omasta tahdostaan vankilaan jossa hän kuoli 1732.
Yksityiselämä
Ulstadiuksen vanhemmat olivat Iin kirkkoherra ja Oulun triviaalikoulun entinen koulumestari Andreas Andreae Ulstadius (k. 1668) ja Limingan kirkkoherran tytär Maria Lithovius.
Vaikutus
Ulstadiuksen vaiheet tulivat tunnetuiksi kansainvälisesti ja hänet mainittiin niin Gottfried Arnoldin kuin Konrad Dippelin teoksissa.[2]
Lähteet
- Kakkuri, Teemu: Suomalainen herätys. Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon. Helsinki: Kirjapaja, 2014. ISBN 978-952-288-134-2.
- Mäkinen Anssi, Murtorinne Eino & Hanka Heikki: Kristinuskon historia 2000. Kristinusko Suomessa. Espoo: Weilin Göös, 2000. ISBN 951-35-6550-5.
- Kotivuori, Yrjö: Lars Ulstadius. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 16.5.2011.
- Laine, Esko M.: / Ulstadius, Laurentius (K 1732) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet
- Mäkinen, Murtorinne & Hanka 2000, s. 72
- Kakkuri 2014, s. 42