Lars Henrik Törnroth

Lars Henrik Törnroth (24. marraskuuta 1796 Köyliö – 13. elokuuta 1864 Helsinki) oli Helsingin yliopiston kirurgisen synnytysopin professori, lääkintöhallituksen pääjohtaja ja arkkiatri.[1]

Törnrothin vanhemmat olivat kirkkoherra Henrik Törnroth ja Sofia Albertina Demoën ja puoliso vuodesta 1823 Agatha Taxell (k. 1870). Törnroth valmistui filosofian maisteriksi (tohtoriksi) 1819, lääketieteen lisensiaatiksi 1822 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1832. Toimittuaan lääkärinä Loviisassa, Viipurissa ja Turussa sekä Saarijärven ja Tampereen alueilla hän tuli 1834 Helsingin yliopistoon kirurgisen synnytysopin apulaiseksi. Tämän alan professoriksi hänet nimitettiin 1838. Vuonna 1855 Törnrothista tuli lääkintötoimen ylihallituksen vt. ylitirehtööri ja kun hän erosi professorin toimestaan, vakituinen ylitirehtööri eli pääjohtaja 1857–1863. Arkkiatrin arvo Törnrothille myönnettiin 1844.[1]

Kirurgina varsinkin Törnrothin suorittamat kaihileikkaukset herättivät huomiota. Hän käytti ensimmäisenä Suomessa leikkauksessa eetteriä nukutuksessa vuonna 1847. Hän myös otti ensimmäisenä lääkärinä Suomessa käyttöön von Helmholtzin kehittämän silmäpeilin. Tutkijana Törnroth edusti empiiristä ja luonnontieteellistä koulukuntaa, toisin kuin hänen kollegansa ja ystävänsä sisätautiopin professori Immanuel Ilmoni, jonka kanssa hän kuitenkin toimitti yhdessä teossarjan Analecta clinica iconibus illustrata 1851–1854. Törnroth kirjoitti myös paljon käytetyn oppikirjan kätilöitä varten 1843. Lääkintöhallituksen pääjohtajana hän kehitti erityisesti piirilääkäri-, ja kätilö- ja rokotustoimintaa. Hän toimi useaan otteeseen Suomen Lääkäriseuran puheenjohtajana ja oli useiden ulkomaisten lääkäriseurojen jäsen.[1]