Lars Ehrnrooth

Lars Carl Albert Ehrnrooth (3. kesäkuuta 1897 Valkeala – 4. syyskuuta 1980 Kirkkonummi) oli Suomen Puolustusvoimien everstiluutnantti ja herastuomari.

Ehrnroothin vanhemmat olivat professori Ernst Ehrnrooth ja Karin Selin. Lars Ehrnroothin veljiä olivat kenraalit Adolf Ehrnrooth ja Gustaf Ehrnrooth.

Lars Ehrnrooth valmistui ylioppilaaksi 1915 ja kävi oikeustieteellisiä opintoja. Vuoden 1918 sodassa hän toimi ryhmän- ja joukkueenjohtajana. Vuosina 1919–1933 hän palveli Uudenmaan rakuunarykmentissä sekä Ratsuväkiprikaatissa. Hän kävi Sotakorkeakoulun 1927–1929. Vuosina 1933–1937 hän palveli sotilasasiamiehenä Tukholmassa. Ratsastuskoulun päällikkönä hän oli 1937–1939. Talvisodan aikana hän komensi Polkupyöräpataljoona 8:aa. Jatkosodan aikana hän toimi pataljoonankomentajana, Ratsuväkiprikaatin esikunnassa sekä jalkaväen koulutuskeskus 17:n komentajana. Sodan jälkeen hän omisti ja piti Tyriksen kartanoa Kirkkonummella.

Ylennykset: reservivänrikki 1918, vänrikki 1918, luutnantti 1920, ratsumestari 1926, majuri 1930, everstiluutnantti 1940.

Ehrnrooth kilpaili kenttäratsastuksessa. Hän osallistui Pariisin olympialaisiin 1924, lopputuloksenaan keskeytys.[1]