Larry Robinson

Robinson sai NHL-varauksen vuonna 1971, kun Montreal Canadiens varasi hänet numerolla 20 uusien pelaajien varaustilaisuuden toisella kierroksella. Ammattilaisuransa hän aloitti kaudella 1971–1972 Canadiensin silloisen farmiseuran, AHL-seura Nova-Scotia Voyageursin riveissä. Hän pelasi AHL:ssä 8. tammikuuta 1973 tapahtuneeseen NHL-debyyttiinsä asti, minkä jälkeen hän vakiinnutti paikkansa Canadiensin NHL-miehistössä.

Robinson pelasi Montreal Canadiensin riveissä 17 kautta, vuoteen 1989 asti. Kiekollinen puolustaja Robinson oli kymmenellä kaudella eniten pisteitä tehnyt Canadiens-puolustaja. Piste-ennätyksensä hän teki kaudella 1976–1977, jolla hän teki 77:ssä runkosarjaottelussa 85 tehopistettä, 19 maalia ja 66 syöttöpistettä. 85 tehopistettä puolustajalta yhden runkosarjakauden aikana on Canadiensin seuraennätys. Hän ylitti 80:n runkosarjapisteen rajan myös kaudella 1985–1986, jolla hän keräsi tililleen 82 tehopistettä, 19 maalia ja 63 syöttöpistettä. Plusmiinustilastossa Robinson saavutti positiivisen lukeman joka vuosi 20-vuotisella NHL-urallaan. Hänen uransa paras plusmiinuslukema on +120 kaudelta 1976–1977, mikä on NHL-historian toiseksi korkein Bobby Orrin +124:n jälkeen.[1] Robinsonin uran yhteenlaskettu plusmiinuslukema runkosarjassa on +730, mikä on NHL-ennätys.[2]

Robinson voitti Canadiensin riveissä kuudesti Stanley Cupin mestaruuden, vuosina 1973, 1976–1979 ja 1986. Kevään 1978 pudotuspeleissä, joiden päätteeksi hän oli voittamassa neljättä mestaruuttaan, Robinson teki uransa parhaat pudotuspelitehot, 21 tehopistettä (yhtä paljon kuin Guy Lafleur), neljä maalia ja 17 syöttöpistettä. Hänet palkittiin tuolloin Conn Smythe Trophylla pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana. Hän ylitti 20:n pudotuspelipisteen rajan myös kevään 1986 pudotuspeleissä, joissa hän teki kolme maalia ja antoi 17 maalisyöttöä.

Vuonna 1989 Robinson siirtyi vapaana agenttina Los Angeles Kingsiin, jossa pelasi uransa kolme viimeistä kautta. Hän lopetti pelaajauransa vuonna 1992.

Robinson pelasi NHL-urallaan 1384 runkosarjaottelua ja teki 958 tehopistettä, 208 maalia ja 750 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluita hän pelasi 227, joissa hän sai tililleen 144 tehopistettä, 28 maalia ja 116 syöttöpistettä. Hän pelasi NHL:n pudotuspeleissä joka vuosi 20-vuotisella urallaan, mikä on NHL-ennätys peräkkäisten pudotuspelikausien määrässä. Robinson valittiin kahdesti NHL:n parhaan puolustajan palkinnon, James Norris Memorial Trophyn saajaksi, vuosina 1977 ja 1980. Hänet valittiin kolmesti sekä NHL:n ensimmäiseen tähdistökenttään että liigan toiseen tähdistökenttään, ensimmäiseen tähdistöön vuosina 1977, 1979 ja 1980 ja toiseen tähdistöön vuosina 1978, 1981 ja 1986. NHL:n tähdistöottelussa hän pelasi kymmenenä kautena.

Robinson edusti Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta kolme kertaa Kanada-cup -turnauksessa, vuosina 1976, 1981 ja 1984, ja oli voittamassa turnausta kahdesti, 1976 ja 1984. Vuonna 1981 hän pelasi myös jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa Kanada sijoittui neljänneksi, ja hänet valittiin kilpailujen parhaaksi puolustajaksi ja kilpailujen tähdistökenttään.