Larry Bird

Larry Bird syntyi vaatimattomiin oloihin West Baden Springsiin.[3] Hänen isänsä oli alkoholisoitunut sotaveteraani. Koska Larry ei halunnut olla kotona, hän alkoi kahdeksanvuotiaana pelata ulkona koripalloa veljiensä kanssa, jolloin hänen lahjakkuutensa tuli esiin. Koska hänen veljensä olivat isompia, hän oppi käyttämään vartaloaan pelitilanteissa. Kun Larry vieraili sukulaistensa luona Hobartissa, sikäläiset pelaajat pyysivät hänet mukaan peliinsä eräällä kentällä. Hän vakuutti muut pelaajat taidoillaan ja yllätti heidät kertomalla, ettei pelannut missään joukkueessa. Sen jälkeen Larry alkoi harjoitella entistä enemmän.[4] Larryn juniorivalmentaja Jim Jones opetti hänelle koripallon perusteet. Lisäksi hän opetteli omia liikkeitä. Koska hänen perheensä oli köyhä, hänellä ei ollut muutakaan tekemistä.[5]

Uransa alkuvuosina Bird tunnettiin haastavasta temperamentistaan kentällä. Kahdeksannella luokalla valmentaja jätti hänet pois pelaavasta kokoonpanosta kahden pelin ajaksi, minkä takia Bird ei osallistunut seuraaviin harjoituksiin, ja hänet erotettiin joukkueesta. Lukion koripallovalmentaja tunsi Larryn lahjat ja keskusteli sekä hänen että hänen äitinsä kanssa, jottei Larry antaisi luonteensa pilata peliään. Sen jälkeen Larry keskittyikin enemmän peliin ja piti itsensä kurissa. Ensimmäisenä lukiovuotenaan hän pääsi joukkueeseen, ja toisella kaudellaan hän nousi tähtipelaajaksi, kun hänen koulunsa ylsi 19:ään voittoon 21 ottelusta. Hänen kautensa päättyi kuitenkin kesken loukkaantumisen takia. Larrysta tuli paikallinen kuuluisuus, ja kannattajat tarjoutuivat aina kuljettamaan hänen vanhempiaan, sillä Birdin perheellä ei ollut varaa autoon.[6][7] Ennen viimeistä opiskeluvuottaan Larry koki kasvupyrähdyksen ja kasvoi neljä tuumaa (noin 10 cm) kesäloman aikana. Pituuskasvunsa ansiosta hän rikkoi lähes kaikki koulunsa ennätykset, jotka olivat hänen isoveljensä nimissä. Kauden ottelukohtaiseksi piste-ennätykseksi hän teki 55 pistettä.[8] Hänen viimeistä kotiotteluaan oli seuraamassa 4 000 katsojaa.[7]

Muutamat yliopistot olivat kiinnostuneita Birdistä, ja esimerkiksi Louisvillen yliopiston valmentaja Denny Crum haastoi Birdin heittokilpailuun, jotta hän olisi siirtynyt yliopiston joukkueeseen. Bird ei kuitenkaan pystynyt kuvittelemaan muuttavansa pois Indianasta, paitsi Kentuckyn yliopistoon, jonka koripallo-ohjelma teki vaikutuksen myös hänen isäänsä.[10]

Bird sai stipendin Indianan yliopistoon ja muutti pienestä kaupungista 33 000 oppilaan kampukselle. Hän ei sopeutunut uuteen ympäristöön ja palasi kotikaupunkiinsa ennen kuin kuukauttakaan oli kulunut, ennen koripalloharjoitusten alkua. Hän siirtyi lyhyeksi ajaksi paikalliseen junior collegeen, mutta jätti senkin kesken ja meni töihin kaupungille.[11] Bird ei pelannut missään joukkueessa säännöllisesti, mutta osallistui erilaisiin kesäliigoihin ja AAU:n peleihin.[12] AAU:ta hän pelasi Hancock Construction -joukkueessa.[13] Pelaaja-agentit soittelivat Birdille, mutta hän ei hyväksynyt agenttien tarjouksia. Kun Indianan osavaltionyliopiston värvääjä näki Birdin pelaavan, hän halusi tämän mukaan koulun joukkueeseen. Bird tuli mukaan koululle ja pyöritti oppilaita lyhyessä harjoituspelissä, vaikka pelasi farkut ja tennistossut jalassa.[13][12] Lopulta vuonna 1975 Bird lähti opiskelemaan Indianan osavaltionyliopistoon.[11] Hän joutui jättämään kauden 1975–1976 väliin NCAA:n sääntöjen vuoksi, mutta hän käytti ajan kuitenkin hyödykseen ja harjoitteli koulutuntien välissäkin.[13]

Ensimmäisessä yliopistopelissään Bird teki 31 pistettä Chicagon osavaltionyliopistoa vastaan,[14] ja ensimmäisenä kautenaan hän oli maan kolmanneksi paras pistemies, vaikka olikin ensimmäisen vuoden opiskelija. Samalla hänestä kiinnostuivat lukuisat kykyjenetsijät, ja Birdin arveltiin siirtyvän ammattilaiseksi. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä vielä, koska halusi olla lojaali koulun valmentajalle Bob Kingille.[15] Birdin ensimmäisen kauden keskiarvo oli 32,8 pistettä ja 13,3 levypalloa. Seuraavalla kaudella pistekeskiarvo tippui 30,0 pisteeseen.[1] Kaudella 1977–1978 Indiana ei päässyt NCAA:han, vaan joutui NIT:hen.[16] NIT-turnauksessa Indiana putosi pelattuaan Rutgersin yliopistoa vastaan. Rutgersin joukkueessa pelasi James Bailey, josta tuli myöhemmin Birdin lähin ystävä NBA:ssa.[17] Keväällä 1978 Bird pelasi ensimmäistä kertaa yhdessä Magic Johnsonin kanssa kutsuturnauksessa muiden maiden pelaajia vastaan.[9] Bird ja Johnson turhautuivat turnauksessa, koska eivät saaneet peliaikaa. Kaksikon peli oli kuitenkin näyttävää, ja yleisö piti siitä.[18] Vaikka Birdillä oli vuosi yliopistoa jäljellä, Boston Celticsin Red Auerbach varasi hänet vuoden 1978 varaustilaisuudessa. Auerbach ajatteli nostavansa hänet kokoonpanoon keväällä, mutta kun Indiana pääsi NCAA:ssa jatkoon, siirto ei onnistunutkaan.[19] Bird olisi voinut siirtyä NBA:han kaudeksi 1978–1979, mutta sen sijaan hän jatkoi yliopistossa. Hän piti yliopistoelämästä, eikä luottanut taitoihinsa tarpeeksi.[20] Viimeisenä yliopistovuotenaan Bird kärsi pienistä loukkaantumisista, mutta johdatti joukkueensa NCAA:han.[21] Indiana State selviytyi Final Fouriin, jonka ensimmäisessä ottelussa se voitti DePaulin yliopiston ja eteni loppuotteluun. Kauden loppuottelussa Indiana sai vastaansa Michiganin osavaltionyliopiston, jossa myös Magic Johnson pelasi. Ottelu nousi yliopistokoripallon historian suosituimmaksi otteluksi, ja se keskittyi Johnsonin ja Birdin kaksinkamppailuun.[22] Ottelu päättyi lopulta Indianan tappioon pistein 75–64. Bird teki ottelussa 19 pistettä.[23]

Ennen NBA-sopimuksen allekirjoittamista Bird hankki agentikseen Bob Woolfin, joka halusi tehdä hänestä urheiluhistorian parhaiten palkatun tulokkaan. Bostonin Red Auerbach tarjosi 500 000 dollarin sopimuksen, mutta se ei käynyt Woolfille. Bird pysytteli sivussa neuvotteluista, jotka kestivät niin kauan, että lehdistö kutsui niitä "sadan päivän sodaksi". Sopimus syntyi vasta kesän 1979 jälkeen, jolloin Celticin omistaja Harry Mangurian solmi Birdin kanssa kaikkien aikojen suurimman tulokassopimuksen.[24] Kesän aikana Bird oli loukannut sormensa pahasti ja joutui pelaamaan sormi vahvasti teipattuna, mikä haittasi harjoituskautta. Kauden 1979–1980 toisessa pelissä Bird vähensi teippausta ja teki heti 28 pistettä Clevelandia vastaan. Hänet valittiin tähdistöotteluun, vaikkei hän omasta mielestään ansainnutkaan paikkaa.[25] Hänen johdollaan Celtics voitti 61 ottelua, mikä oli 32 enemmän kuin edellisellä kaudella. Se oli suurin nousu liigan historiassa.[26] Pudotuspeleissä Boston voitti ensin Houstonin, mutta konferenssin finaaleissa se hävisi yllättäen Philadelphialle otteluvoitoin 4–1. Tulos oli pettymys Birdille, joka oli ollut varma, että Boston voittaisi koko sarjan.[27]

Seuraavaksi kaudeksi Boston Celticsin sisäpelaajiksi hankittiin Robert Parish ja Kevin McHale. Heidän avullaan Celtics voitti 62 ottelua, eli yhden edelliskautta enemmän. Runkosarjan viimeinen peli Philadelphiaa vastaan ratkaisi runkosarjan mestaruuden, joka taas takasi paremman aseman pudotuspeleissä. Celtics voitti ottelun ja pääsi aloittamaan kaikki pudotuspeliparit kotiottelulla.[28] Joukkue aloitti pudotuspelit 4–0-otteluvoitoilla Chicago Bullsista, mutta kohtasi toisella kierroksella Philadelphian, joka johti parhaimmillaan voitoin 3–1. Celtics onnistui kuitenkin voittamaan kolme seuraavaa peliä ja selviytyi NBA:n finaaleihin.[29] Loppuottelusarjassa Celtics kohtasi Houstonin, jonka peli pyöri Moses Malonen ympärillä. Neljän ottelun jälkeen otteluvoitot olivat tasan 2–2, mutta Birdin oma peli ei sujunut normaalisti. Kahdessa viime pelissä hän oli tehnyt vain kahdeksan pistettä ottelua kohden. Boston voitti kuitenkin seuraavat kaksi peliä, ja Bird sai ensimmäisen NBA-mestaruutensa.[30]

Kaudella 1981–1982 Boston Celtics voitti runkosarjassa 63 ottelua, ja Bird oli varma mestaruudesta. Hänen mukaansa joukkueen ainoa epävarmuustekijä oli takamiesten peli, vaikka siihen oltiinkin hankittu muun muassa Danny Ainge.[31] Bird koki kyseisellä kaudella ensimmäisen loukkaantumisensa, kun hän mursi poskiluunsa ottelussa Milwaukee Bucksia vastaan. Loukkaantumisen jälkeen Bird oli pitkän aikaa vaihtopenkillä otteluiden alussa, koska Celtics voitti tällä järjestelyllä. Ennen pudotuspelejä Bird kuitenkin nousi aloitusviisikkoon.[32] Celtics aloitti pudotuspelit Washingtonia vastaan.[31] Washington voitti vain yhden ottelun, ja Celtics pääsi konferenssin välieriin, joissa se kohtasi edellisen kauden tapaan Philadelphian.[33] Ensimmäinen ottelu päättyi Celticsin 40 pisteen voittoon, minkä jälkeen joukkue ylpistyi Birdin mielestä liikaa.[31] Seuraavat kolme peliä päättyivätkin Celticsin tappioon, mutta viidennen ottelun joukkue voitti jälleen lähes 30 pisteellä. Ottelupari venyi lopulta seitsemänteen otteluun, jonka Philadelphia voitti Julius Ervingin johdolla.[34] Kesän 1982 Bird käytti pallonkäsittelynsä ja pelivalikoimansa kehittämiseen.[32]

Boston Celticsin uusi hankinta ennen kautta 1982–1983 oli Quinn Buckner, joka tuli Dave Cowensin tilalle. Bucknerista tuli yksi Birdin parhaimmista ystävistä. Ottelussa Indiana Pacersia vastaan Bird teki 53 pistettä, mikä oli seuran historian ottelukohtainen piste-ennätys.[35] Celtics oli itäisen konferenssin toiseksi paras joukkue Philadelphian jälkeen, ja se joutui aloittamaan pudotuspelit jo kaksi kierrosta ennen konferenssin finaaleja. Celtics voitti otteluparin voitoin 2–1 ja pääsi seuraavalle kierrokselle, jossa se kohtasi Milwaukeen.[36] Ensimmäisessä ottelussa Milwaukeeta vastaan Bird loukkasi sormensa, minkä takia hän joutui teippaamaan sormensa koko loppu-uransa ajan. Ottelun jälkeen hän alkoi kuumeilla ja joutui olemaan sivussa toisesta Milwaukee-ottelusta. Boston ei voittanut yhtään peliä, vaan Milwaukee meni jatkoon voitoin 4–0.[37]

Bird oli tuohtunut aikaisin loppuneesta kaudesta, ja kesällä 1983 hän harjoitteli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pian pudotuspelien jälkeen seura ilmoitti, ettei Bill Fitch jatka Celticsin päävalmentajana. Tämä oli yllätys Birdille, joka piti Fitchiä sarjan parhaana valmentajana. Päävalmentajaksi nostettiin apuvalmentajana toiminut K. C. Jones. Myös pelaajistossa tehtiin muutoksia, sillä Rick Robeyn tilalle hankittiin Dennis Johnson.[38] Omistajatkin vaihtuivat, ja uudet omistajat halusivat tehdä Birdin kanssa uuden sopimuksen, vaikka vanhaa oli vielä vuosi jäljellä. Kesän neuvottelujen jälkeen sopimus saatiinkin tehtyä.[39] Kausi alkoi Philadelphian ja Celticsin sarjajohdossa, mutta tammikuuhun mennessä Celtics nousi sarjajohtajaksi. Runkosarjan päätyttyä Celtics oli voittanut 62 ottelua ja sai kotiedun. Runkosarjassa Boston kohtasi ensiksi Washington Bulletsin, joka voitti vain yhden ottelun. Seuraavalla kierroksella Celtics sai vastaansa New York Knicksin, jonka tähtipelaaja Bernard King oli tehnyt yli 44 pistettä ottelua kohden pudotuspeleissä.[40] Celtics voitti kaksi ensimmäistä peliä, mutta hävisi kaksi seuraavaa. Ottelupari venyi seitsemänteen otteluun, jonka Celtics voitti.[41] Konferenssin finaaleissa Celtics kohtasi Milwaukeen ja voitti otteluvoitoin 4–1. Loppuotteluissa Boston kohtasi Los Angeles Lakersin.[42] Kuuden ottelun jälkeen voitot olivat tasan, joten ottelupari venyi seitsemänteen otteluun. Viimeinen ottelu päättyi Celticsin 111–102-voittoon, ja Bird juhli uransa toista NBA-mestaruutta.[43] Hänet valittiin ensimmäistä kertaa NBA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi ja finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[44]

Ennen seuraavaa kautta Boston Celticsin takamies Gerald Henderson myytiin, joten Danny Ainge sai enemmän vastuuta. Kaupassa Celtics sai ensimmäisen kierroksen varauksen, jonka seura käytti Len Biasin varaamiseen myöhemmin vuonna 1986. Joukkueen kausi alkoi hyvin, ja kuudentoista ottelun jälkeen se oli hävinnyt vain kerran. Ottelussa Detroitia vastaan Kevin McHale rikkoi Birdin piste-ennätyksen, mutta viikkoa myöhemmin Bird otti ennätyksen takaisin, kun hän teki Atlantaa vastaan 60 pistettä. Runkosarjan päätteeksi Celtics oli voittanut 63 ottelua, mikä oli viisi voittoa enemmän kuin toiseksi parhaalla joukkueella.[45] Pudotuspeleissä Celtics kohtasi ensin Clevelandin.[46] Celtics voitti kaksi ensimmäistä ottelua, mutta hävisi kolmannen. Bird joutui olemaan kolmannesta ottelusta sivussa kyynärpäänsä takia, mutta palasi kolmanteen otteluun, jonka Celtics voitti ja pääsi näin jatkoon. Seuraavalla kierroksella Celtics kohtasi Detroitin, jonka se voitti voitoin 4–2. Konferenssin finaaleissa Celtics voitti Philadelphian voitoin 4–1 ja pääsi NBA-finaaleihin, jossa seura kohtasi edellisen vuoden tapaan Lakersin.[47] Celtics aloitti loppuottelusarjan voitolla, mutta hävisi seuraavan ottelun Magic Johnsonin hyvän pelin takia. Celtics voitti neljännen pelin, mutta hävisi kaikki muut, joten Lakers voitti mestaruuden. Bird ei heittänyt loppuottelusarjassa hyvin, minkä ajateltiin johtuvan tämän kipeytyneestä kyynärpäästä. Birdin mukaan syy oli kuitenkin Michael Cooperin hyvä puolustus.[48] Kauden päätteeksi hänet valittiin toista kertaa perättäin liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi.[49]

Ennen kauden 1985–1986 alkua Celtics hankki Cedric Maxwellin tilalle Bill Waltonin, josta Bird oli erityisen innostunut. Toinen hankinta oli Jerry Sichting, joka tuli Quinn Bucknerin tilalle.[50] Celticsin kausi alkoi tappiolla, mutta tämän jälkeen joukkue voitti 18 ottelusta 17. Celtics pelasi hyvin, mutta Bird kärsi selkävaivoista, minkä takia hän ei heittänyt hyvin. Selkäkivut olivat alkaneet jo kesällä 1985, mutta hellittivät kolmen kuukauden jälkeen, vaikka selkä oli koko loppukauden herkkä.[51] Kauden aikana Waltonin ja Birdin yhteispeli toimi hyvin, ja joukkue pelasi edelliskautta paremmin. Runkosarjan päätyttyä Boston oli voittanut 67 ottelua. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Celtics kohtasi Michael Jordanin johtaman Chicago Bullsin ja voitti ensimmäisen ottelun, vaikka Jordan teki 49 pistettä.[52] Seuraavassa ottelussa Jordan teki peräti 63 pistettä, mutta Celtics voitti silti ottelun.[53] Celtics voitti myös kolmannen ottelun ja pääsi seuraavalle kierrokselle. Siellä se kohtasi Atlantan, jonka voitti helpohkosti voitoin 4–1.[54] Konferenssin finaaleissa Celtics voitti Milwaukeen suoraan voitoin 4–0. Loppuottelusarjassa Celtics kohtasi Bill Fitchin valmentaman Houstonin. Celtics hävisi kolmannen ja viidennen ottelun, mutta voitti kaikki muut, joten joukkue voitti NBA:n mestaruuden. Kauden päätteeksi Bird valittiin sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi.[55]

Kaudeksi 1986–1987 uusina pelaajina Boston Celticsiin tulivat Fred Roberts ja Darren Daye. Monet pelaajat kärsivät loukkaantumisista, kuten Bird, joka kärsi selkäkivuista. Hän joutui olemaan joistakin peleistä sivussa, ja pelko selkäkipujen pahenemisesta vaikutti hänen loppukauden peleihinsä.[56] Celtics voitti 59 ottelua, mikä oli vähemmän kuin edellisellä kaudella.[57] Joukkue aloitti pudotuspelit 3–0-otteluvoitoin Chicagosta. Seuraavalla kierroksella Celtics kohtasi Milwaukeen ja voitti niukasti otteluin 4–3. Celtics kärsi senttereiden loukkaantumisista kesken ottelusarjan, minkä takia ratkaisu jäi seitsemänteen otteluun.[58] Konferenssin finaaleissa joukkue sai vastaansa Detroitin. Celticsin kokoonpanosta puuttui Ainge, eivätkä McHale ja Parish olleet täysin kuntoutuneita.[59] Kaksi ensimmäistä ottelua päättyivät Celticsin voittoon,[57] mutta kolmannessa ottelussa Bird ajettiin ulos. Kiivaassa ottelusarjassa Parish sai ottelukiellon kuudenteen peliin, ja ratkaisu venyi lopulta seitsemänteen otteluun, jonka Celtics voitti.[59] Detroitin Isiah Thomas ja Dennis Rodman huutelivat Birdille pelissä, mikä herätti mediassa kohua ja vaikeutti Celticsin keskittymistä loppuottelusarjaan. NBA:n finaaleissa joukkue kohtasi Los Angelesin. Loppuottelusarja päättyi Celticsin 4–2-tappioon.[60]

Kesällä 1987 Bird oli palautunut hyvin loukkaantumisistaan, joten hän odotti paljon kaudelta 1987–1988. Hän harjoitteli kesällä eri ohjelmalla edellisinä vuosina, mistä olikin apua. Bird tunsi itsensä nopeammaksi ja kevyemmäksi, ja harjoitusotteluissa hän heitti hyvin. Uusina pelaajina Bostoniin tulivat muun muassa Mark Acres ja Reggie Lewis, ja seura myi Sam Vincentin Seattle SuperSonicsiin.[61] Bird aloitti kauden hyvin, ja ensimmäisessä neljässä ottelussa hän onnistui kahdesti tekemään yli 40 pistettä. Kauden seitsemännessä ottelussa Birdin molemmat akillesjänteet revähtivät. Hän joutui olemaan neljä ottelua sivussa, mutta loukkaantuminen vaivasi häntä senkin jälkeen monta kuukautta, eikä hän pystynyt tekemään haluamiaan liikkeitä. Joukkueen onneksi McHale palasi pelaamaan oltuaan pitkään sivussa loukkaantumisen vuoksi joulukuussa 1987.[62] Tähdistöottelun jälkeen Bird mursi nenänsä ottelussa Detroitia vastaan, ja pari viikkoa myöhemmin hän sai iskun silmäänsä ottelussa Clevelandia vastaan. Iskun jälkeen Bird näki korin kahtena, mutta teki silti toisella puoliskolla enemmän pisteitä kuin ennen iskua. Silmävamman takia hän joutui kuitenkin pitämään erityisiä laseja muutaman pelin ajan.[63] Runkosarjan päätteeksi Celtics oli voittanut 57 ottelua ja sijoittui divisioonan ensimmäiseksi,[64] ja pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella se voitti New Yorkin voitoin 3–1.[65] Kesken ottelusarjan valmentaja Jones ilmoitti vetäytyvänsä tehtävästään, ja että hänet korvaa Jimmy Rodgers.[66] Pudotuspelien seuraavalla kierroksella Celtics kohtasi Dominique Wilkinsin johtaman Atlanta Hawksin. Ottelupari venyi seitsemänteen otteluun, jonka Celtics voitti.[67] Konferenssin finaaleissa Celtics sai vastaansa Detroitin. Bird ei heittänyt Detroitia vastaan normaaliin tapaansa, mikä vaikutti joukkueen menestykseen, ja Celtics hävisikin ottelusarjan voitoin 4–2.[68]

Vuonna 1988 Bird teki Celticsin kanssa uuden sopimuksen, joka kesti vuoteen 1991 asti. Kauden 1988–1989 alussa hän pelasi kahdeksan harjoitusottelua ja kuusi runkosarjan ottelua, minkä jälkeen hänen jalkakipunsa pahenivat. Birdin kantapäät jouduttiin leikkaamaan marraskuussa 1988, ja hänen oli tarkoitus palata kentille maaliskuussa 1989. Hänen oikea jalkansa ei kuitenkaan parantunut runkosarjan aikana, eikä Bird pystynyt pelaamaan. Tämän takia Celtics joutui vaihtamaan pelaajiaan, ja muun muassa Danny Ainge myytiin.[69] Celtics voitti runkosarjassa vain 42 ottelua ja hävisi 40, ja se putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella hävittyään Detroitille voitoin 3–0.[70]

Kaudella 1989–1990 Bird pystyi pelaamaan 75 ottelua, ja kauden parhaan pelinsä hän pelasi marraskuussa Atlantaa vastaan. Hän teki ottelussa 50 pistettä.[71] Kauden aikana Bird heitti 71 vapaaheittoa peräkkäin, mikä oli kolmanneksi eniten koko liigan historiassa.[7] Celtics pelasi runkosarjan edelliskautta paremmin, ja tuloksena oli 52 voittoa ja 30 tappiota. Joukkue sijoittui voittoprosentillaan divisioonansa toiseksi. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Celtics kohtasi New Yorkin. Celtics voitti kaksi ensimmäistä ottelua, mutta hävisi loput kolme, eikä päässyt jatkopeleihin.[72] Toukokuussa 1990 valmentaja Rodgers erotettiin, ja hänen tilalleen tuli Chris Ford.[73]

Seuraavalla kaudella Bird pelasi runkosarjassa 60 ottelua, joista Celtics voitti 46.[74] Sen jälkeen hän joutui jäämään sivuun 22 ottelusta selkäkipujen vuoksi.[7] Celtics pelasi jälleen edelliskautta paremman runkosarjan, sillä se voitti 56 ottelua.[75] Bird palasi pelaamaan pudotuspeleihin, joiden ensimmäisellä kierroksella Celtics kohtasi Indianan. Celtics voitti ottelusarjan 3–2 ja eteni konferenssin välieriin Detroitia vastaan. Ensimmäinen välieräottelu päättyi Detroitin voittoon, mutta Bird ei pelannut ottelussa.[74][75] Tämän jälkeen Celtics voitti kaksi seuraavaa ottelua, mutta hävisi loput.[75] Kesäkuussa 1991 Birdin selkä jouduttiin leikkaamaan.[76]

Kausi 1991–1992 oli Birdin viimeinen. Hän joutui olemaan sivussa 37 ottelusta pahenevien selkävaivojensa takia.[7] Kauden parhaan pelinsä hän pelasi maaliskuussa Portlandia vastaan, jolloin hän teki 49 pistettä. Lisäksi Bird saavutti ottelussa tripla-tuplan.[77] Pudotuspeleissä Boston kohtasi edellisvuoden tapaan Indianan ja voitti ottelusarjan 3–0, vaikkei Bird edes pelannut. Pudotuspelien seuraavassa vaiheessa Celtics sai vastaansa Clevelandin. Ottelusarja venyi seitsemänteen peliin, jonka Cleveland voitti luvuin 104–122.[78][77] Kesällä 1992 Bird osallistui Dream Teamissa Barcelonan kesäolympialaisiin, mutta hänen lopettamistaan ounasteltiin jo mediassa.[79] Elokuussa 1992 Bird ilmoittikin päättäneensä lopettaa pelaajauransa, mutta hän jäi seuraan erityisavustajaksi. Lopettamisen syynä olivat selkävaivat.[80]

Pääartikkeli: Dream Team (koripallo)

Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten koripallo
Olympialaiset
Kultaa	Barcelona 1992	koripallo

Ennen vuotta 1989 Bird ei pystynyt pelaamaan olympialaisissa, sillä NBA-pelaajat eivät saaneet osallistua niihin. Sääntöjä muutettiin huhtikuussa 1989, ja Yhdysvallat päätti lähettää vuoden 1992 olympialaisiin parhaan mahdollisen joukkueen.[81] Alun perin Birdin ei ollut tarkoitus lähteä mukaan, sillä hänen mielestään olympiaturnaus oli tarkoitettu nuoremmille pelaajille.[82] Lopulta hän päätti kuitenkin osallistua, sillä hänen uransa alkoi olla lopussa, ja hän halusi lopettaa sen voitollisesti.[83] Yhdysvallat kokosi NBA-pelaajista joukkueen, joka sai lempinimen Dream Team, ja siinä pelasivat Birdin lisäksi muun muassa Michael Jordan ja Magic Johnson.[84]

Bird kärsi selkäkivuista koko turnauksen ajan, mutta pystyi silti parhaassa pelissään tekemään 19 pistettä Saksaa vastaan.[85] Yhdysvaltojen Dream Team voitti kaikki ottelunsa suurella piste-erolla. Pienin marginaali oli loppuottelussa, jossa Yhdysvallat voitti Kroatian 32 pisteellä.[2]

Toukokuussa 1997 Bird sai valmentajatarjouksia Indianasta ja Bostonista.[86] Pian tämän jälkeen Indianasta ilmoitettiin, että Bird oli hankittu Indiana Pacersin päävalmentajaksi Larry Brownin tilalle. Ilmoitus yllätti muun muassa Danny Aingen, joka ei uskonut Birdin olevan valmentajaksi sopivaa tyyppiä. Pacersin pelaajat, kuten takamies Reggie Miller, kuitenkin pitivät Birdin näkemyksistä.[87] Pacersin kausi 1997–1998 alkoi tappiolla, mutta seuraavassa ottelussaan joukkue voitti Golden Staten. Pacers voitti runkosarjassa 58 ottelua ja sijoittui divisioonansa toiseksi. Pudotuspeleissä se eteni konferenssin loppuotteluihin asti, mutta hävisi ne Chicagolle voitoin 4–3.[88] Bird valittiin kuitenkin NBA:n vuoden valmentajaksi.[89]

Pacers tuli Birdin valmennusaikana tunnetuksi kovasta harjoittelusta. Vaikka kausi 1998–1999 viivästyi työsulun takia, joukkue harjoitteli yhdessä: ensin koko syksyn rikkaan kannattajansa sisäkentällä ja vasta joulukuusta lähtien omalla harjoituskentällään.[90] Pacers voitti runkosarjan otteluista 33 ja hävisi 17, jolloin se voitti divisioonansa. Pudotuspeleissä Pacers voitti Milwaukeen ja Philadelphian häviämättä otteluakaan. Konferenssin finaaleissa joukkue sai vastaansa New Yorkin, joka voitti Pacersin voitoin 4–2.[91]

Kaudella 1999–2000 Pacers voitti runkosarjassa 56 ottelua ja voitti jälleen divisioonansa. Pudotuspelien vastustajat olivat samat kuin edellisvuonnakin, ja Indiana voitti Milwaukeen voitoin 3–2, Philadelphian 4–2 ja New Yorkin 4–2.[92] NBA:n loppuotteluissa Pacers kohtasi Los Angeles Lakersin, jossa pelasivat muun muassa Kobe Bryant ja Shaquille O'Neal. Ottelusarja päättyi Pacersin 4–2-tappioon.[93] Kauden jälkeen Bird lopetti päävalmentajana, mutta jatkoi seuran taustajoukoissa.[94]

Bird siirtyi Pacersin seuran presidentiksi kaudella 2008–2009. Hänet nimettiin vuoden seurajohtajaksi kaudella 2011–2012. Bird oli halukas jatkamaan samoissa tehtävissä, mutta joutui jättäytymään sivuun terveysongelmien takia kesällä 2012.[95] Lähes vuoden tauon jälkeen kesällä 2013 hän ilmoitti palaavansa mukaan Pacersin organisaatioon.[96]

Bird ilmoitti keväällä 2017 vetäytyvänsä Pacersin koripallotoimintojen johtajan paikalta. Hän ei kertonut syytä tähän, mutta hän jatkoi silti seurassa kykyjenetsijänä ja neuvonantajana.[97]

Muista liigan pelaajista Bird ihaili eniten Magic Johnsonia.[49] Birdin ja Johnsonin välinen kilpailu oli 1980-luvun tärkein vastakkainasettelu NBA:ssa,[106] ja HBO:n urheilujohtajan Ross Greenwoodin mukaan se jopa pelasti NBA:n. Sekä Bird että Johnson olivat joukkuepelaajia, vaikka koripallo oli vielä 1970-luvulla ollut yksilökeskeinen laji. Heidän välilleen luotua kilpailuasetelmaa edisti myös ihonvärien ero: Bird on valkoinen ja Johnson musta.[107] Lisäksi Bostonin ja Lakersin välillä oli ollut aikaisemminkin vihanpitoa.[108] Birdin ja Johnsonin tulo NBA:han synnytti liigaan uuden kultakauden.[109] Julkisuudessa he esiintyivät lähes vihollisina, mutta yksityiselämässään he olivat hyviä ystäviä. Bird olikin ensimmäisiä, joille Johnson ilmoitti HIV-tartunnastaan.[106]

Bird on esiintynyt kolmessa elokuvassa: Blue Chips – kovissa panoksissa vuonna 1994, ja kaksi vuotta myöhemmin Space Jamissa ja Celtics voittoon – keinolla millä hyvänsä. Space Jamissa oli mukana myös Michael Jordan, ja kaksikko esiintyi myös McDonald’sin mainoksessa, joka tehtiin vuoden 1993 Super Bowlia varten.[94] Vuonna 2010 McDonald’s julkaisi uuden mainoksen, jossa Birdin lisäksi olivat LeBron James ja Dwight Howard.[110]

Bird on esiintynyt myös videopeleissä. Vuonna 1983 ilmestyi One on One: Dr. J vs. Larry Bird, jossa ovat mukana Bird ja Julius Erving. Pelille ilmestyi myös jatko-osa.[111] Bird on ollut vuodesta 2006 mukana edistämässä erään viiniyrityksen myyntiä.[112]

Vuonna 2009 julkaistiin Birdin ja Magic Johnsonin kirja When the Game Was Ours, jota kirjoitti myös Jackie MacMullan.[113] MacMullan oli myös mukana tekemässä Birdin elämäkertaa Bird Watching: On Playing and Coaching the Game I Love.[114]

Birdin muistomerkki

Birdille paljastettiin muistomerkki Bostonissa vuonna 1998. Siinä on kaksi pronssista Converse-kenkää. Converse oli myös hänen pitkäaikainen sponsorinsa.[115] Vuonna 1998 hänet valittiin Basketball Hall of Fameen.[116] Birdin peliuran jälkeen Boston jäädytti tämän pelinumeron 33,[116] minkä lisäksi hänet on valittu NBA:n 50 merkittävimmän pelaajan joukkoon.[117] Vuonna 1999 ESPN:n SportsCentury-ohjelmassa Bird äänestettiin 1900-luvun 30:nneksi parhaaksi urheilijaksi.[118]

Marraskuussa 2013 Indianan osavaltionyliopiston kampuksella paljastettiin Birdin kunniaksi pystytetty pronssipatsas. Patsaan paljastamisen yhteydessä järjestettiin hyväntekeväisyyskampanja, joka keräsi 400 000 dollaria Birdin mukaan nimettyyn stipendirahastoon.[119]

• O = ottelut, PTH % = NBA:ssa pelitilanneheitot, eli kahden ja kolmen pisteen heitot, 3P % = kolmen pisteen onnistumisprosentti, 1P % = vapaaheittojen onnistumisprosentti, HL = hyökkäyslevypallot, PL = puolustuslevypallot, LEV = levypallot yhteensä, S = syötöt, M = menetykset, R = riistot, T = torjunnat, PTS = pistekeskiarvo, PTS YHT = pisteet yhteensä