Larin-Kyösti

Larin-Kyösti (oik. Karl Gustaf Larson; 5. kesäkuuta 1873 Hämeenlinna – 2. joulukuuta 1948 Oulunkylä, Helsinki) oli suomalainen runoilija.

Larin-Kyösti
Henkilötiedot
Syntynyt5. kesäkuuta 1873
Hämeenlinna, Suomi
Kuollut2. joulukuuta 1948
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti runoilija, näytelmäkirjailija, suomentaja
Kirjailija
Esikoisteos Tän pojan kevätrallatuksia (1897)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Larin-Kyöstin vanhemmat Gustaf Israel Larson ja Sofia Vilhelmina Skog olivat Suomeen muuttaneita riikinruotsalaisia. Hänen isänsä piti talvisin Hämeenlinnassa Seurahuoneen ravintolaa ja kesäisin Kaupunginpuiston kesäravintolaa. Taustastaan huolimatta Larin-Kyösti meni suomenkieliseen Hämeenlinnan lyseoon ja omaksui alkuvaikeuksien jälkeen täysin suomen kielen. Hänen runoudessaan näkyi kuitenkin vaikutteita ruotsalaisten Carl Michael Bellmanin ja Gustaf Frödingin runoista.

Larin-Kyöstin elämään ja runouteen vaikutti syvästi kaksi tapausta. Hänen ravintoloitsija-isänsä teki vuonna 1884 itsemurhan taloudellisten vaikeuksien takia, jolloin perheen äiti joutui ottamaan liiketoimet vastuulleen. Toinen tapaus oli, kun Larin-Kyösti karkotettiin 1892 Hämeenlinnasta hänen tapeltuaan ystävineen toisen nuorisojoukon kanssa Hämeenlinnan Tähtipuistossa. Larin-Kyösti vietti tämän karkotusajan Tuuloksessa ja tutustui sinä aikana perusteellisesti hämäläiseen kyläyhteisöön ja sen kansanihmisiin.

Hämeenlinnan lyseossa Larin-Kyöstin luokkatoverina oli Eino Leino. He valmistuivat yhdessä ylioppilaiksi 1895 ja lähtivät opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Larin-Kyösti opiskelikin jonkin aikaa venäjän kieltä tarkoituksena ryhtyä kääntäjäksi ja virkamieheksi, mutta sitten runous vei voiton.

Ensimmäisen runokokoelmansa Tän pojan kevätrallatuksia Larin-Kyösti julkaisi 1897, ja kirjan ensipainos myytiin loppuun yhdessä kuukaudessa. Larin-Kyöstin runoissa oli huoletonta kulkuriromantiikkaa sekä kesän, Hämeen luonnon ja sen ihmisten kuvausta. Larin-Kyösti kirjoitti myös näytelmiä. Hänen tunnettuja näytelmiään olivat Juhannustulilla (1900), Kuisma ja Helinä (1902) ja Ulkosaarelaiset (1922). Jälkimmäisen pohjalta Kalle Kaarna teki vuonna 1938 samannimisen elokuvan. Larin-Kyösti myös suomensi Gustaf Frödingin runoja ja August Strindbergin teoksia.

Vuonna 1906 Larin-Kyösti yritti masentuneena itsemurhaa Italian matkallaan ja joutui Firenzessä mielisairaalaan. Hänen entinen lyseon luokkatoverinsa kuvanveistäjä Toivo Tuhkanen haki hänet kotiin Suomeen. Larin-Kyösti joutui viettämään jonkin aikaa Kammion sairaalassa toipumassa. Näistä kokemuksista hän teki samana vuonna Ad astra -nimisen uninäytelmän, joka julkaistiin 1924.

Vuonna 1912 Larin-Kyösti muutti Helsingin lähelle Oulunkylään Jokiniementielle vaatimattomaan taloonsa, jossa hän asui loppuelämänsä. 1920-luvulla Larin-Kyösti matkusteli Ranskassa, Virossa ja Unkarissa. Hän sai valtion taiteilijaeläkkeen 1925. Vuosina 1946 ja 1947 Larin-Kyösti vietti kesänsä Sääksmäellä, jolloin hän luonnosteli Kirkon kirot -nimistä keskiajalle sijoittuvaa näytelmää.

Larin-Kyöstin kuoltua 1948 hänen Oulunkylän talonsa siirtyi testamentilla Suomen kirjailijaliiton haltuun. Talossa ovat sittemmin asuneet muun muassa kirjailijat Oiva Paloheimo ja Daniel Katz.

Teokset

  • Tän pojan kevätrallatuksia. 1897
  • Kylän lauluja. 1898
  • Kulkurin lauluja. 1899
  • Ajan käänteessä, isänmaallisia runoja. 1899
  • Juhannustulilla, näytelmä. 1900
  • Etsijän tarina. 1901
  • Unta ja totta. 1901
  • Kuisma ja Helinä, näytelmä. 1902. Elokuvaksi kahdesti
  • Tuhkimo ja kuninkaantytär, satuseikkailu. 1903
  • Kellastuneita lehtiä. 1903
  • Herra "valtuusmies", huvinäytelmä. 1904
  • Musta hepo, kertova saaristolaisrunoelma. 1904
  • Leipä ja laulu, kokoelma kertomuksia ja taruja. 1905
  • Meren maininkeja. 1905
  • Ad astra, yömaalarin unelma kuutena kuvaelmana. 1906
  • Särkynyt sävel. 1906
  • Lemminkäinen, näytelmä. 1907
  • Aarteenkaivajat, hölmöläiskomedia. 1908
  • Dikter av Larin Kyösti. 1908
  • Vuorivaeltaja, kokoelma runoja. 1908
  • Aslak Hetta, kertova lappalaisrunoelma. 1909
  • Katupeilin kuvia, kertomuksia ja kuvauksia. 1910
  • Oli kerran, satuja nuorille ja aikuisille. 1911
  • Lauluja vanhasta kaupungista, kokoelma runoja. 1912
  • Tapiolassa, satukuvaelma. 1912
  • Balladeja ja muita runoja. 1913
  • Valittuja runoja. 1913
  • Sällin selkkauksia. 1914
  • Sanning och sägen. 1916
  • Lausujan runokirja. 1916
  • Sydänpäivän lauluja. 1916
  • Taikapeili, satunäytelmä. 1916
  • Korpinäkyjä 1–2. 1915–17
  • Ilja munkki, karjalainen legenda. 1917
  • Tarutarha. 1918
  • Jouluyön tarina, tarinoita ja kertomuksia. 1918
  • Taiston tiellä. 1918
  • Ilotyttö, tarina laitakaupungilta. 1919
  • Lauluja rakkaudesta. 1919
  • Salon soittaja. 1919
  • Iloisia helkkeitä, runovalikoima. 1920
  • Pilan pippuria ja ivan suolaa, kokoelma kompia. 1921
  • Meren äärellä. 1921
  • Ulkosaarelaiset, näytelmä. 1922
  • Valittuja runoja 1–2. 1913–1923
  • Kohotettu keihäs. 1921
  • Valitut kertomukset. 1924
  • Vaeltava teini. 1924
  • Kruunun-perämies, saaristolaiskertomuksia. 1926
  • Juvenilia, muistelmateos. 1927
  • Runovalikoima. 1929
  • Turun teinejä, vallaton vaellusvirsi. 1931
  • Uusia balladeja ja legendoja. 1934
  • Kotoisilta kujilta, muistelmakuvauksia. 1934
  • Meri soittaa.... 1937
  • Tapani Löfing. 1937
  • Tuuliajolla, saaristolaisromaani. 1940
  • Beata-rouvan kilvoitus, sukukartanoromaani. 1944
  • Huilu ja kitara, valikoima runoutta. 1946
  • Lausujan runoja. 1948
  • Unta ja elämää, valikoima kertomuksia. 1948
  • Maassa ja tähdissä, valikoima näytelmiä. 1950
  • Valitut teokset 1–3. 1950
  • Larin-Kyöstin kauneimmat runot. 1961
  • Ota sun kaunis kantelees. 1985
  • Kirkon kirot, näytelmä. kirjoitettu 1946–1947, ensiesitys 1997

Runoja laulujen sanoina

Larin-Kyöstin runoja varsinkin varhaisimmista runokokoelmista on käytetty runsaasti laulujen sanoina eri aikoina. Tässä muutamia:

  • Heilani on kuin helluntai runokokoelmasta Tän pojan kevätrallatuksia
  • Helkavirsiä sekä Erotessa runokokoelmasta Kylän lauluja
  • Kulkurin kannel, Itkisit joskus illoin, Suvisia suruja, Pilviä kaitselemassa, Keväisiä sointuja (P. J. Hannikaisen mukaelmana "Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö...") ja Oravan jäljillä runokokoelmasta Kulkurin lauluja
  • Itkevä huilu runokokoelmasta Kellastuneita lehtiä
  • Saaristopolska (tunnetaan myös nimellä Saaristolaispolska) runokokoelmasta Meren maininkeja

Lähde:[1]

Elokuva

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla


This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.