Lapinsirppisammal

Lapinsirppisammal kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen II lajeihin, joita varten unionin jäsenvaltioissa on luotu erityisiä luonnonsuojelualueita eli Natura-2000 alueita[2]. Lapinsirppisammal on Suomessa arvioitu erittäin uhanalaiseksi lajiksi (EN) ja se kuuluu myös luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisiin erityisesti suojeltuihin lajeihin, joiden säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty[3][4]. Lapinsirppisammal kuuluu Euroopan unionin alueella lisäksi niihin pohjoisiin alkuperäislajeihin, joiden suojelusta Suomella on erityisvastuu[5]. Lapinsirppisammalen suojelutaso on Suomessa arvioitu olevan epäsuotuisa ja riittämätön. Populaation on hyvin pirstoutunut ja kannan kehityssuunta on laskeva. Ennuste lajin tulevaisuudesta maassamme on heikko [6].

Lapinsirppisammal on isokokoinen, n. 10 cm pitkä (upoksissa kasvaessaan jopa 20 cm), tavallisesti pystyversoinen, vähähaarainen, kellanvihreä, ruskehtava tai punertava haarapesäkkeinen lehtisammal. Verson kärki on yleensä sivulle kaartuva, mutta ei aina silmiinpistävän koukkuinen. Laji muistuttaa ulkonäöllisesti lähisukuista kiiltosirppisammalta mutta on tätä kookkaampi. Vedessä kasvaessaa lapinsirppisammal saattaa muistuttaa myös suurikokoista rimpisirppisammalta tai samankokoista lettolierosammalta. Lajin tunnistaminen varmuudella vaatii mikroskooppista tarkastelua [1].

Lapinsirppisammalta on pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeen mantereisissa osissa. Sen levinneisyys tunnetaan kuitenkin huonosti. Euroopassa laji tunnetaan Suomesta, Ruotsista, Virosta ja Latviasta [7]. Euroopan lisäksi lajia tavataan Aasian pohjoisosassa ja läntisessä Pohjois-Amerikassa. Keski-Euroopasta on vanha tieto Saksasta. Lisäksi sammal tunnetaan Venäjältä Karjalan tasavallasta. Levinneisyyden painopiste Suomessa on ollut Metsä-Lapissa, mutta lapinsirppisammalta on tavattu harvinaisena ja paikoittaisena myös Etelä-Suomessa Uudellamaalla saakka[1].

Lapinsirppisammal kasvaa keskiravinteisilla rimpinevoilla ja -letoilla pysyvästi vetisillä pinnoilla sekä Etelä-Suomessa muutaman pienen metsälammen kelluvassa nevareunuksessa. Usein paikalla on lähteisyyttä tai luhtaisuutta. Kasvillisuudessa on ruostelähteisten koivulettojen piirteitä. Hapettomien suonalaisten pohjavesien tuoma lisä suon ravinteisuuteen on kasvupaikoilla usein merkittävä. Ravinteisuus on kuitenkin yleensä melko niukka, usein kiiltosirppisammalen kasvupaikkoja niukempi. Happamuuden on todettu vaihtelevan pH 5,8–6,2, joskus jopa alle 5:n. Sammal tuntuu suosivan pysyvästi märkinä säilyviä kasvupaikkoja. Etenkin eteläiset kasvupaikat ovatkin metsälampien kelluvan nevareunuksen rantapalteella tai aukoissa vesirajassa tai kokonaan upoksissa[1].

Monen muun suosammalen tapaan lapinsirppisammal on menettänyt soitten ojituksen ja lampien kuivauksen tai veden laadun muutosten takia lukuisasti kasvupaikkojaan. Suomessa sammalella on ollut kaikkiaan n. 80 esiintymää, joista nykyisiä kasvupaikkoja on 23 sekä Etelä-Suomen lammenreunuksilla että Pohjois-Suomen soilla. Osa niistä on löydetty vasta viime vuosina. Lajilla saattaakin olla ennestään tuntemattomia kasvupaikkoja. Ainakin noin neljänneksen tunnetuista esiintymäpaikoista on todettu hävinneen[1].

• Laji.fi: Lapinsirppisammal (Hamatocaulis lapponicus)
• Ymparisto.fi: Lapinsirppisammal (Hamatocaulis lapponicus) (pdf)
• ITIS: Hamatocaulis lapponicus (englanniksi)