Lapinmaa

Lapinmaa tai Lapinmaat (ruots. Lappmarken) on keskiajalta lähtien esiintyvä nimitys Fennoskandian pohjoisosille, joissa on historiallisena aikana asunut saamelaisia.

Västerbottenin lääni ja Ruotsin Lapinmaat noin vuonna 1796.

Ruotsin Lapinmaiden kuusi historiallista kauppa- ja verotusaluetta olivat[1]:

  • Kemin Lappi
  • Tornion Lappi
  • Luulajan Lappi
  • Piitimen Lappi
  • Uumajan Lappi eli Lyckselen Lappi
  • Ångermanlandin Lappi eli Åselen Lappi

Vuoden 1751 Strömstadin rajasopimuksessa osa Tornion Lapista luovutettiin Norjalle, missä se nykyään kuuluu Finnmarkin lääniin. Vuonna 1775 Kemin Lapin kaakoisosat irrotettiin lapinmaasta ja liitettiin vasta perustettuun Oulun lääniin. Muilta osiltaan Kemin Lappi on kokonaan ja Tornion Lappi osittain vuoden 1809 rajojen mukaisella Suomen alueella, missä ne muodostavat Lapin historiallisen maakunnan. Muut lapinmaat ovat Ruotsin alueella ja muodostavat Ruotsin Lapin maakunnan.[1]

Lisäksi maantieteellisinä ja kulttuurihistoriallisina alueina tunnetaan Norjassa ja Venäjällä

Kartta Lapinmaista ja niiden jakautumisesta lapinkyliin.

Katso myös

Lähteet
  1. Lähteenmäki, Maria: Alue- ja paikallistutkimuksen synty ja pohjoinen ulottuvuus. Teoksessa: Lähteenmäki, Maria (toim.): Maa, seutu ja kulmakunta. Näkökulmia aluehistorialliseen tutkimukseen, s. 121, 124. Helsinki: SKS, 2009. ISBN 978-952-222-140-7.


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.