Lapinleinikki

Lapinleinikki (Coptidium lapponicum, syn. Ranunculus lapponicus) on pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeen ja arktisen alueen leinikkikasvi (Ranunculaceae). Laji on Suomessa rauhoitettu ja se kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteissä II ja IV mainittuihin kasveihin.[2]

Lapinleinikki
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Suikeroleinikit Coptidium
Laji: lapponicum
Kaksiosainen nimi

Coptidium lapponicum
(L.) Gand. ex Rydb.[1]
Synonyymit
  • Ranunculus lapponicus L.
Katso myös

  Lapinleinikki Wikispeciesissä
  Lapinleinikki Commonsissa

Elinympäristö ja koko

Monivuotinen lapinleinikki on kasvaa 10–15 cm, joskus jopa 20 cm korkeaksi. Varsi on ohut, rento ja nivelikäs. Kasvi juurtuu usein nivelkohdistaan maahan. Pitkäruotisia lehtiä on vähän. Lehtilapa on 2–6 cm leveä, munuaismainen ja kolmijakoinen tai -osainen. Lehtilavan liuskat ovat vastapuikeita ja kärjestä matalahalkoisia.[3]

Pitkäperäiset kukkavarret ovat lehdettömiä. Keltaiset kukat kasvavat yksittäin lehtihangoissa. Kukissa on kaksi kehäkiehkuraa. Verholehtiä on kolme kappaletta, terälehdet ovat 4–8 mm pitkiä ja mesikuopallisia. Suomessa lapinleinikki kukkii kesä–heinäkuussa. Hedelmistö koostuu 3–4,5 mm pitkistä pähkylöistä, jotka ovat muodoltaan pitkäomaisia ja niissä on lyhyt, käyrä ota.[3]

Levinneisyys

Lapinleinikin levinneisyysalue on sirkumpolaarinen. Euroopassa sitä tavataan Norjan, Ruotsin ja Suomen keski- ja pohjoisosissa sekä Pohjois-Venäjällä. Levinneisyysalue jatkuu edelleen itään läpi Pohjois-Siperian, Venäjän kaukoidässä laji levittäytyy myös etelämmäksi. Pohjois-Amerikassa levinneisyysalue kattaa Alaskan ja suurimman osan Kanadaa. Lisäksi lajia tavataan Grönlannissa ja Huippuvuorilla.[4]

Suomessa lapinleinikkiä kasvaa Järvi-Suomen pohjoisosista ja Pohjois-Karjalasta Lappiin.[5] Lapinleinikin kasvupaikat tunnetaan Suomessa kuitenkin puutteellisesti. Laji on alueellisesti uhanalainen Järvi-Suomessa, Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa, mutta Lapissa laji on yleinen[2]

Elinympäristö

Lapinleinikki kasvaa kosteilla paikoilla, kuten ruoho- ja heinäkorvissa, kosteissa lehdoissa ja viidoissa.[5]

Lähteet
  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino, s. 75, 83. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Viitteet
  1. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 51)
  2. Kemppainen E. & Mäkelä, K.: Luontodirektiivin putkilokasvien seuranta (s. 15, 48) Suomen ympäristökeskuksen moniste 256. 2002. Suomen ympäristökeskus.
  3. Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino, s. 75, 83. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  4. Den virtuella floran: Lappranunkel (myös levinneisyyskartat) linnaeus.nrm.se. Viitattu 12.12.2017. (ruotsiksi) 
  5. Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino, s. 83. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.