Lapinkastikka

Lapinkastikka (Calamagrostis lapponica) on monivuotinen kastikoiden sukuun kuuluva heinä.

Lapinkastikka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Kastikat Calamagrostis
Laji: lapponica
Kaksiosainen nimi

Calamagrostis lapponica
(Wahlenb.) Hartm.
Katso myös

  Lapinkastikka Wikispeciesissä
  Lapinkastikka Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

Lapinkastikka kasvaa 50–100 senttimetriä korkeaksi. Haaraton korsi on kaksi- tai harvoin kolmenivelinen. Lehdet ovat hyvin pitkäsuippuisia, keskeltä leveämpiä ja karheita. Lehtilapa on 2–4 mm leveä, kalju tai joskus karvainen ja sen laidat ovat ylöskiertyneet. Lehden kieleke on noin 3 mm ja tylppä. Kukinto on monihaarainen, leveän sukkulamainen röyhy. Väriltään röyhy vaihtelee vaaleanruskeasta tummansinipunaisenruskeaan, ja on kooltaan 5–13 x 2–3 cm. Kapeanpuikeat kaleet ovat 5 mm pitkiä. Tähkylät ovat 3–8 mm pitkiä ja yksikukkaisia. Ulkohelve on sisähelvettä pidempi mutta vähän kaleita lyhyempi. Ulkohelpeen tyvellä olevat karvat ovat lähes kaleiden pituisia. Laji kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[2]

Lapinkastikan heteen ponnet ovat keltaisia mutta huonosti kehittyneitä ja avautumattomia. Tämä johtuu siitä, että laji on apomiktinen eli se ei tarvitse tuulipölytystä jyvän muodostamiseen.[3][4]

Tutkijat pitävät lapinkastikkaa risteymäsyntyisenä heinänä.[4]

Levinneisyys

Nimensä mukaisesti lapinkastikka on pohjoinen laji. Sitä tavataan Norjan, Ruotsin ja Suomen keski- ja pohjoisosissa, Kuolan niemimaalla, Uralin alueella, Pohjois- ja Itä-Siperiassa, Alaskassa sekä Kanadassa.[3]

Suomessa lapinkastikkaa tavataan pohjoisen suunnalta Pohjois-Savon korkeudelle saakka. Selkeästi yleisin laji on kuitenkin Pohjois-Lapissa.[5]

Elinympäristö

Lapinkastikka kasvaa kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä, tunturikankailla, korpien ja lettorämeiden mättäillä, kallioilla ja hiekkaisilla tienvarsilla. Kasvustot ovat usein pieniä.[2]

Lähteet
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Viitteet
  1. Calamagrostis lapponica IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 610–611.
  3. Den virtuella floran: Lapprör. (ruotsiksi) Viitattu 26.8.2011.
  4. Oulun kasvit 2005, s. 163.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lapinkastikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.8.2011.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.