Lapinjärvi

Lapinjärven alueen asutus alkoi kehittyä jo kivikaudelta lähtien: Vasarankylän ja Lindkosken alueelta on löytynyt kummastakin seitsemän kivikautista asuinpaikkaa, ja muita asuinpaikkoja on yhteensä kuusi.[7] Tämän jälkeen seuraavat merkit asutuksesta sijoittuvat 1200–1300-luvuille, mutta ei ole täyttä varmuutta, onko Lapinjärvi ollut näiden välisen ajan asumatonta aluetta.[8]

Toisen ristiretken jälkeen itäistä Uuttamaata asuttivat ruotsalaiset uudisasukkaat, mutta ei ole tarkkaa tietoa, milloin heitä saapui Lapinjärven seudulle. On kuitenkin varmaa, että he saapuivat ennen 1300-luvun alkua.[9] Lapinjärven alueella oleskeli tuolloin metsästäjäväestöä. Uudisasukkaat asettuivat jokien varsille Lapinjärven lounais- ja eteläosiin eli nykyisten Lapinkylän, Heikinkylän ja Ingermaninkylän alueille.[9] Myöhemmin uudisasukkaat siirtyivät pitkin Taasianjokea pohjoiseen Lindkosken, Vasarankylän ja Pukaron alueille.[9] Lapinjärven pohjoisosia eli nykyiset Porlammin ja Kimonkylän alueita asuttivat todennäköisesti hämäläiset.[9] Kirkonkylän alueella oli jo asutusta, kun kappeli siirrettiin sinne 1400-luvulla.[9] Arvioidaan, että Lapinjärvellä oli 1300-luvun alussa parikymmentä tilaa, mutta vuonna 1544 tiloja oli 124, mikä johtui muun muassa tilojen jakamisesta ja uusien perustamisesta kylien takamaille.[10]

Lapinjärven kappeliseurakunnan syntymisen ajankohta on hieman hämärän peitossa: ensimmäinen maininta kappelista Ingermaninkylässä on vuodelta 1414. Sieltä kappeli on myöhemmin siirretty 1550-luvulla kirkonkylään.[10] Vuonna 1573 lapinjärveläiset anoivat kuningas Juhana III:lta omaa kirkkoherraa. Anomus tuotti tulosta, ja 15. syyskuuta 1575 Juhana III määräsi Lapinjärven itsenäiseksi seurakunnaksi. Samalla siihen yhdistettiin kyliä Pernajasta ja Pyhtäästä.[10] Ensimmäiset rajat Lapinjärven kylien ja muiden pitäjien välille piirrettiin jo 1400-luvulla, mutta ensimmäinen koko Lapinjärvestä piirretty kartta on 1700-luvun puolivälistä.[11]

Lapinjärven väestömäärän kehitys.

1700-luvulla asutus Lapinjärvellä oli painottunut Porlammille (32 tilaa), Kimonkylään (17 tilaa) ja Pukarolle (15 tilaa). Myöhemmin 1800-luvulla Porlammi oli edelleen Lapinjärven suurin kylä (vuonna 1865 tiloja oli 61), mutta Heikinkylä (52 tilaa) ja Lindkoski (51 tilaa) olivat ohittaneet Pukaron ja Kimonkylän. Koko Lapinjärven tilojen lukumäärä oli vuodesta 1730 vuoteen 1865 noussut 206 tilalla (vuonna 1865 tiloja oli 340), ja määrä oli suurimmillaan vuonna 1825, jolloin Lapinjärvellä oli 375 tilaa.[12] Kasvun selittää lisääntyvät ratsutilat, jotka olivat halukkaita pilkkomaan tilojaan. Tällä selittyy muun muassa Lindkosken tilojen 354 prosentin lukumäärän kasvu (1730–1825).[12] Tilojen määrän väheneminen 1800-luvun keskivaiheilla taas selittyy tilojen yhdistymisillä.

Suurin osa tiloista oli 1700-luvulla kruununtiloja, mutta kehitys 1700- ja 1800-lukujen taiteessa johti siihen, että tämän jälkeen suurin osa tiloista oli perintötiloja.[12]

Ruotsi-Suomen väestötilastoja alettiin pitää 1749. Tilastojen laatiminen oli pappien tehtävä.[13] Lapinjärvellä syntyneiden ja kuolleiden tilastot ovat säilyneet aina vuodesta 1691, mutta ne eivät ole tarkkoja, sillä isonvihan aikana (1700–1721) osa lapinjärveläisistä pakeni Ruotsiin.[13]

Koko maata koskevat ilmiöt koettelivat myös Lapinjärveä: vuoden 1697 katovuosi, isoviha, pikkuviha, punatautiepidemia 1800-luvun puolivälissä sekä 1860-luvun nälkävuodet.[14]

Artjärvi erotettiin Lapinjärvestä 1865. Lapinjärven väestö kasvoi tasaisesti 1870-luvulta aina vuoteen 1925, ylittäen 5 000 asukkaan rajan 1898 (5048 asukasta). Kasvun piikki saavutettiin vuonna 1949, jolloin kunnassa oli 5420 asukasta.[15] 2011 Artjärvi liittyi Orimattilan kaupunkiin ja lakkasi olemasta itsenäinen kunta.

Talvi- ja jatkosodan aikana Lapinjärvelle pudotettiin ja putosi kaksi neuvostoliittolaista pommikonetta. 11. maaliskuuta 1940 Olli Puhakka, joka oli lennolla italialaisen vapaaehtoisen Diego Manzocchinin kanssa, pudotti Lahden suunnasta palanneen DB-3 -lentokoneen, joka putosi maahan Kimonkylässä.

Rutumiin pakkolaskeutui 10. elokuuta 1941 neuvostoliittolainen Petljakov Pe-8, joka oli palaamassa Berliinin pommituslennolta. Tapaukseen liittyvä muistolaatta kiinnitettiin 1985.

Lapinjärven asukasluku on pienentynyt 1950-luvulta lähtien tasaisesti nykyiseen alle 3 000 asukkaaseen. Lapinjärvi on ollut pitkään muuttotappiokunta: 1960- ja 1970-luvuilla lapinjärveläisiä muutti paljon Helsingin seudulle ja Ruotsiin.[16] Vuonna 2008 muuttovoitto oli kuusi ihmistä.[2]

Vuonna 2007 Lapinjärvi kieltäytyi muodostamasta kuntaliitosta Loviisan, Liljendalin, Ruotsinpyhtään ja Pernajan kanssa. Lapinjärven kunnanvaltuusto teki kielteisen päätöksen kuntaliitokselle äänin 12-9.[17]

Pääartikkeli: Lapinjärven kunnanvaltuusto

Lapinjärven päättävässä elimessä kunnanvaltuustossa on 21 jäsentä. Paikat jakaantuivat vuoden 2021 kuntavaaleissa seuraavasti (suluissa muutos vuoteen 2017): RKP 8 (-1), keskusta 4 (-1), kokoomus 3 (+1), SDP 3 (0), perussuomalaiset 2 (+2) vihreät 1 (-1).[19] Valtuuston puheenjohtajana toimii Päivi Lempiö (kesk.).[20]

Historiallisesti RKP:llä on kunnanvaltuustossa ollut aina vahvin edustus: vuodesta 1968 lähtien RKP:llä on ollut 8–10 paikkaa 21 paikasta. RKP:n jälkeen ovat keskusta ja SDP taistelleet toiseksi suurimman puolueen asemasta: paikkoja on kummallakin ollut vaihdellen 4–6.[21]

Lapinjärven kunnanjohtajana on toiminut Jarkko Sorvanto vuodesta 2022.[22] Hänen edeltäjänsä oli Tiina Heikka, joka toimi kunnanjohtajana vuosina 2014–2021.[23] Heikan edeltäjä oli Christian Sjöstrand,[24] joka aloitti tehtävässään 2009.[25]

Lapinjärven kunnanhallitukseen kuuluu yhdeksän henkilöä. Kunnanhallituksen puheenjohtaja on RKP:n Kim Jordas.[20]

Lapinjärven kunnanvaltuusto muodostaa kahdeksan lautakuntaa:[20]

• 
  Kuntavaalien tulokset Lapinjärvellä 2021.
• 
  Puolueiden edustukset kunnanvaltuustossa 1968–2021.
• 
  Äänestysaktiivisuuden kehitys Lapinjärvellä eduskuntavaaleissa 1983–2019 ja kunnallisvaaleissa 1976–2021.

Lapinjärvi.

Lapinjärvellä on vain yksi kokonaan kunnan alueella sijaitseva järvi, Lapinjärvi, joka sijaitsee melko keskellä kuntaa ja rajoittuu Ingermaninkylään, Kirkonkylään, ja Vasarankylään. Järven pinta-ala on noin 530 ha ja sen rantaviiva 11,5 km.[28] Kunnan alueella sijaitsee myös osa Pyhäjärveä, joka on Suomen keskisyvyydeltään syvin järvi. Suurin osa siitä sijaitsee entiseen Artjärven kunnan (nykyisin Orimattilaa) alueella. Lapinjärven kaakkoisosassa Lapinkylässä sijaitsee Särkijärvi, joka ulottuu myös Ruotsinpyhtään puolelle. Jokia Lapinjärven alueella on kolme: Koskenkylänjoki, Rutuminjoki (myös Lapinjärvenjoki tai Loviisanjoki) sekä Taasianjoki, jonka vesistöalue on 27 000 hehtaaria.[29]

Lapinjärvellä on Natura 2000-hankkeeseen kuuluva luonnonsuojelualue Ilveskallion vanha metsä Ingermaninkylässä. 21 hehtaarin laajuinen Ilveskallio on merkittävä kohde, koska se on useiden uhanalaisten kovakuoriaislajien esiintymisalue ja siellä esiintyy Uudellamaalla harvinaista pikkutervakkoa.[30] Lapinjärvellä on Ilveskallion lisäksi useita kallioita erityisesti Lapinjärven pohjoispuolella Ingermaninkylässä ja Vasarankylässä.[31]

Lapinjärven korkein kohta on Pyhäjärven rannalla oleva 99 metrin korkuinen Saukonkallio.[32] Lapinjärvellä on soita Ingermaninkylän ja Vasaranykylän alueella, kunnan itäosissa, ja myös etelässä Harsbölessä on suurehko suoalue.[31] 1990-luvun alussa oli Lapinjärven maa-alasta metsää noin puolet.[33]

Ingemanninkylässä on geenireservimetsä, tunnukseltaan GR3, missä kasvaa kuusia.

Numero kylännimen jäljessä tarkoittaa kylän sijaintia Lapinjärven kartalla.[34]

Lapinjärven kylät.

Lapinjärven kylät on varsin erikokoisia, sillä pienimmissä kylissä Harsbölessä (49), Rutumissa (67) ja Lapinkylässä (68) on reilusti alle 100 asukasta, kun taas Kirkonkylän alueella asuu 784 asukasta ja Porlammilla 568 asukasta.[34]

Lapinjärvi on perinteinen maalaiskunta, jossa maanviljely on ollut tärkein elinkeino. Vuonna 1625 pitäjässä oli yhteensä 118 tilaa ja jokaista tilaa kohden oli keskimäärin 2,25 hehtaaria peltoalaa, mutta isonjaon jälkeen 1790 tiloja oli 275 ja peltoalaa keskimäärin 3,1 hehtaaria.[40] 1800-luvulla uudisraivaus lisääntyi ja peltopinta-ala kaksinkertaistui vuosina 1805–1875 (vuonna 1875 se oli 3763 hehtaaria).[40] Lapinjärven suosituimmat viljelykasvit 1850 olivat ruis ja kaura: ohran osuus oli 15 prosenttia koko viljelyalasta. Ruista viljeltiin eniten Porlammilla, Rutumissa ja Ingermaninkylässä (jopa 60 prosenttia).[41]

Puitu vilja jauhettiin myllyissä, mutta myllyn ylläpito- ja rakennuskustannukset nousivat usein suuriksi yhdelle tilalle, joten syntyi myllykuntia. Lapinjärven parhaat vesimyllypaikat olivat Koskenkylänjoessa: Porlammilla jalkamyllyjä (vesimyllytyyppi) oli neljä ja muissa kylissä yhteensä neljä jalkamyllyä. Tuulimyllyt yleistyivät 1700-luvulla.[42]

Mariebergin kartanossa oli Lapinjärven ainoa suuri puutarha, jonka pinta-alaksi ilmoitettiin 20 hehtaaria vuonna 1875.[41]

1700-luvulta aina 1800-luvun puoliväliin asti Lapinjärven ainoa merkittävä oli luutnantti Lorents Glansenstiernan ja raatimies Henrik Schröderin perustama Käkikosken saha. Glansenstierna ja Schröder solmivat vuonna 1744 sopimuksen] sahamyllyn rakentamisesta Koskenkylänjokeen . Sahan perustamisessa ilmeni ongelmia, sillä Koskenkylänjoella muiden kuntien alueella toimineet sahat valittivat asiasta aina kuninkaalle asti. Saha saatiin kuitenkin rakennetuksi vuosina 1753–1754. Sahan toiminta loppui 1820-luvulla, ja rakennus purettiin 1830-luvulla, mutta uusi saha perustettiin jo 1870-luvulla.[43] 1800-luvun lopulla Lapinjärvellä oli kaksi muuta sahaa, sillä myös Lomnäsin kartanolla ja Porlammin kartanolla oli vesivoimalla käyvät sahat. Käkikosken saha asetettiin konkurssiin syksyllä 2007.[44]

Teollistuminen edellytti myös rautateiden kehitystä. Lapinjärvelle rakennettiin Porlammille kaksi rautatieasemaa, Porlammin rautatieasema ja toinen jonka nimi oli Myrskylän rautatieasema. Lapinjärvi osui myös Struven ketjun kohdalle. Lapinjärven Porlammille rakennettiin kaksi kolmiomittauspistettä, Porlom I Tuulensuulle (26°00'15 E 60°42'02 N) ja Porlom II (26°00'12 E 60°42'17 N) Tornikalliolle.

1870-luvulla keksitty separaattori avasi tien meijeriteollisuudelle myös Lapinjärvellä: vuonna 1891 perustettiin Lapinjärven ensimmäinen osuusmeijeri Norrby mejerin. Tämän jälkeen Lapinjärvellä aloitti toimintansa myös seitsemän muuta meijeriä, joista vain Porlammin Osuusmeijeri on toiminnassa nykyäänkin.[45][46]

1800-luvun loppupuolen jälkeen Lapinjärvellä on toiminut muun muassa tulitikkutehdas, limonaditehtaita, leipomoita sekä tiilitehtaita.[47]

Nykyään Lapinjärvellä toimii muutamia pienyrityksiä, kuten leipomo ja meijeri. Lapinjärven maanlaajuisesti kuuluisin yritys kuitenkin lienee Pukaron Paroni -matkailukeskus valtatie 6:n varrella Pukarolla. Pukaron Paronissa vieraili 912 179 kävijää vuonna 2007, ja se on kävijämäärältään Suomen maksuttomien matkailukohteiden kolmanneksi suurin kohde Janakkalan Linnatuulen ja Linnanmäen jälkeen.[48] Yrityspaikkoja Lapinjärvellä oli vuonna 2006 193.[49]

Alkutuotanto on Lapinjärvellä menettänyt 1900-luvulla valta-asemansa palveluille työpaikkojen määrässä. Vuonna 2006 alkutuotanto työllisti 25,0 %, jalostus 16,8 % ja palvelut 56,8 % lapinjärveläisistä. Oman kunnan alueella lapinjärveläisistä kävi töissä 59,4 %.[49]

Lapinjärven suurin työllistäjä on kunta, jonka palveluksessa toimii 208 henkeä, joista opetuspalveluissa 80, sosiaalipalveluissa 64 ja koulutuskeskuksessa 30 työntekijää.[50] Muita suuria työllistäjiä ovat Pukaron Paroni 80:llä, Lapinjärven leipomo 28:lla ja Porlammin osuusmeijeri 12:lla työntekijällä.[51][52][53][54] Aiemmin kymmeniä henkilöitä työllistäneen Arla Ingmanin toiminta Lapinjärvellä päättyi vuonna 2012.[55]

Lapinjärven kunnallisveroprosentti on 19, kiinteistöveroprosentti 0,3–0,85, kirkollisveroprosentti 1,85.[50][56]

Talousarvio 2007

Lapinjärven vuoden 2007 talousarvion toimintakulut ovat yhteensä 17 792 090 € (kasvua 3,4 %) ja toimintatuottojen arvo yhteensä 4 736 840 € (laskua 3,0 %). Verotulojen ja valtionosuuksien sekä poistojen jälkeen Lapinjärven tilikauden tulos on + 29 250 € (laskua 90,2 %).

Investoinnit

Talousarvion 2008 mukaan Lapinjärven investoinnit olivat 1,458 miljoonaa € (kasvua 16,0 %)

Rahoitus

Vuosikate 2008 on 396 000 € eli 134 €/as. (2 945 as.). Vuosikate on 100 % poistoista. Lainanmäärä oli 710 €/as. (kasvua 35,2 %)[50]

Kartta Lapinjärven merkittävimmistä teistä.

Lapinjärven tärkein pääväylä on vuonna 1961 käyttöönotettu valtatie 6, joka kulkee Lapinjärven läpi, Kirkonkylän eteläpuolelta.[57][58] Lapinjärven sisällä tärkeimpiä teitä ovat Lapinjärven ja Loviisan välinen seututie 176, seututie 174 Kimonkylästä Artjärven kautta Myrskylään, Porlammilta VT-6:lle tuova yhdystie 1771, Artjärven ja Porlammin välinen yhdystie 1732, Myrskylän ja Porlammin välinen yhdystie 1751, Lindkoskelta Ruotsinkylään menevä yhdystie 1791 sekä Kimonkylän ja Iitin välinen yhdystie 3610.[58]

Lapinjärven alueella kulkeva Lahti-Loviisa-rata oli alun perin kapearaiteinen Loviisan-Vesijärven rautatie, joka yhdisti Päijänteen ja Vesijärven vesireitit Suomenlahteen.[58] Radan varrella oleva Lapinjärven rautatieasema, josta on nykyään jäljellä vain kiviset portaat, sijaitsee Rutumissa. Rutumissa ja Lipossa on myös asemarakennukset, mutta ne toimivat nykyään asuinrakennuksina.[59] Lapinjärven kunnan alueella sijaitsee nykyään yksityiskäytössä oleva entinen Myrskylän rautatieasema.

Lapinjärven kielisuhteiden kehitys 1700-luvulta lähtien.

Lapinjärvi on ollut jo monta sataa vuotta kaksikielinen kunta: 1800-luvulla suomenkieliset asuivat Kimonkylän ja Porlammin alueella ja ruotsinkieliset asuttivat muut kylät. Vuonna 1853 suomenkielisiä oli Lapinjärven asukkaista noin 35,8 %.[61] Prosenttimäärä ei muuttunut ennen 1900-lukua alkua suuremmin, mutta tämän jälkeen suomenkielisen väestön määrä nousi paljon, mikä johtui suomenkielisten maatyöläisten muutosta Lapinjärvelle. 1940-luvulla suomenkielisten osuus ohitti ruotsinkielisten. Nykyään noin kaksi kolmannesta Lapinjärven asukkaista on suomenkielisiä.[62] Kieliraja kulkee suurin piirtein niin, että Porlammin, Kimonkylän, Pukaron ja Rutumin asukkaista suurin osa puhuu äidinkielenään suomea. Kirkonkylän tilanne on suurin piirtein tasan.[62]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Lapinjärvellä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[63]

• Lapinjärven suomalainen seurakunta (liitetään Agricolan suomalaiseen seurakuntaan 2019)
• Lapinjärven ruotsalainen seurakunta, ruots. Lappträsks svenska församling (liitetään Agricolan ruotsalaiseen seurakuntaan, ruots. Agricola svenska församling, 2019)

Nämä seurakunnat kuuluvat Loviisanseudun seurakuntayhtymään (ruots. Lovisanejdens kyrkliga samfällighet). Uudet vuoden 2019 alussa aloittavat seurakunnat Agricolan suomalainen seurakunta ja Agricolan ruotsalainen seurakunta toimivat myös Loviisan kaupungin alueella.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Lapinjärven alueella toimii Kotkan ortodoksinen seurakunta.[64]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Lapinjärven kunnan nykyisellä alueella.[63]

• Lapinjärven seurakunta (ruots. Lappträsks församling, jaettu Lapinjärven suomalaiseksi ja ruotsalaiseksi seurakunnaksi 1950)

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Vuoden 2017 lopussa Lapinjärvellä oli 2 706 asukasta, joista 782 asui taajamassa, 1 881 haja-asutusalueilla ja 43:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Lapinjärven taajama-aste on 29,4 %.[66] Kunnassa on vain yksi taajama, Lapinjärven kirkonkylä.[67]

Lapinjärven kansakoulujen oppilasmäärän kehitys 1875–1919.

Lapinjärven kansakoulujen oppilasmäärän kehitys 1955–1975.

1600-luvulla tavallisen kansa tärkein opetuksentavoite oli lukutaito, joka ilmeni käytännössä katekismuksen ulkoa oppimisena.[68] Pappien tehtävänä oli valvoa lukutaitoa: seurakuntalaiset kuulusteltiin kaksi kertaa vuodessa kinkereillä. Vuonna 1780 kirkonisäntä ja muutamat säätyläiset valittivat, että kylässä oli useita lukutaidottomia lapsia. Tämä johti päätökseen lastenopettajien palkkaamisesta jokaiseen kylään, mutta opettajia ei kuitenkaan saatu joka kylään.[69] Vuonna 1855 kyläkoulunopettajia oli 9 ja opetettavia lapsia 120.[69] Vuonna 1856 Aleksanteri II antoi senaatille määräyksen kehittää kansanopetusta maassa, mikä oli ensimmäinen askel kansakoulujen perustamiseen.

Pitäjänkokouksessa 1859 päätettiin perustaa kyläkouluja eli ”pienten lasten kouluja”. Pitäjä jaettiin kahteen koulupiiriin, joissa kummassakin oli oma opettaja (koulumestari). Porlammilaiset eivät liittyneet kiertokoulujärjestelmään, vaan järjestivät opetuksen itse ja aloittivat kunnan ainoan kiinteän kyläkoulun, kun muualla toimi kiertävä kyläkoulu.[70] Vuonna 1872 muutkin koulupiirit joutuivat perustamaan kiinteät kyläkoulut.[71]

Vuonna 1875 kuntakokous hyväksyi yläkansakoulun säännöstön: opetusta annettaisiin suomeksi ja ruotsiksi, tytöille ja pojille. Koulu aloitti toimintansa 24. tammikuuta 1876 ja oppilaita oli 45.[72] Kansakoulu siirtyi myöhemmin Pekinkylästä Kirkonkylään, ja uuden koulun nimeksi tuli Kappelby folkskola. Porlammille rakennettiin kansakoulu 1877.[72] Lapinjärvellä toimivat aina vuoteen 1888 vain Porlammin kansakoulu ja Kapellby folkskolan, kunnes pukarolaiset päättivät perustaa kyläänsä ruotsinkielisen kansakoulun, joka aloitti toimintansa 1889. Koulussa opetettiin myös Pukaron ja Kimonkylän suomenkielisiä oppilaita.[72]

Suomessa tuli kansakoululain perusteella 1921 voimaan oppivelvollisuus, ja kaikkien 7–13-vuotiaiden oli siitä eteenpäin osallistuttava kouluopetukseen.[74] Lapinjärvellä lakimuutos ei tehnyt suuria muutoksia. Koulupiirit pysyivät Porlammin koulua lukuun ottamatta samoina: Porlammi hajotettiin Porlammin, Porlammin kartanon ja Käkikosken piireihin.[75] Myöhemmin Kirkonkylän vanha kansakoulu muuttui ruotsinkieliseksi (Kapellby skola), ja rinnalle perustettiin suomenkielinen koulupiiri, johon kuuluivat Vasarankylän, Kirkonkylän, Rutumin ja Ingermaninkylän suomenkieliset talot.[75] Pukaro jaettiin myös kahteen koulupiiriin, ja suomenkieliset lindkoskelaisten lapset siirrettiin Pukaron koulupiiriin.[75]

Suomenkielisen väestön osuus lisääntyi voimakkaasti 1900-luvulla, mikä johti Kirkonkylän suomenkielisen koulupiirin jakamiseen 1946, jolloin syntyi Latokartanon koulu Ingermaninkylään, jossa kävivät myös Rutumin suomenkieliset oppilaat.[76] Vuodesta 1963 lähtien suomenkielinen kansalaiskoulu (kahdeksannen vuosikurssin oppilaat) toimi Porlammilla, jossa kävi myös Myrskylän ja Artjärven oppilaita. Ruotsinkieliset kävivät Loviisassa kansalaiskoulunsa yhdessä ruotsinpyhtääläisten, liljendalilaisten, pernajalaisten ja loviisalaisten kanssa.[76]

Kansakoulun jälkeen saatavaa jatko-opetusta lapinjärveläiset opiskelijat joutuivat hakemaan muilta paikkakunnilta. 1950-luvun lopulla alkoi kyteä ajatus yhteiskoulun perustamisesta, mikä johti toukokuussa 1965 Porlammin yhteiskoulun perustamiseen yhteistyössä Myrskylän ja Artjärven kanssa.[77]

Vuonna 1970 annettiin asetus, jolla perustettaisiin peruskoulu, joka korvaisi kansakoulun, kansalaiskoulun ja keskikoulun, mikä johti siirtymiseen peruskoulujärjestelmään siirtymisen vaiheittain alkaen 1970 Lapin läänistä päättyen 1975 Uudenmaan lääniin.[78] Suomenkieliset ala-asteet perustettiin Kirkonkylään, Käkikoskelle, Pukarolle ja Porlammin kartanolle. Yläaste siirrettiin Itä-Uudenmaan yhteiskoulun tiloihin. Ruotsinkieliset ala-asteet perustettiin Kirkonkylään sekä Heikinkylään. Ruotsinkielinen yläaste toimi yhdessä ympäryskuntien kanssa Loviisassa.[78]

Nykyään Lapinjärvellä toimii kolme suomenkielistä ala-astetta, Porlammilla, Pukarolla ja Kirkonkylässä, sekä yksi ruotsinkielinen ala-aste Kirkonkylässä: Hindersbyn koulu lakkautettiin 31.7.2006.[79][80] Porlammilla toimi yläaste ja lukio yhteistyössä Arjärven ja Myrskylän kanssa.[81] Porlammi yläkoulu ja lukio lakkautettiin syksystä 2014 alkaen.[82][83]

Koulutuskeskuksen päärakennus.

Lapinjärvellä on myös toiminut maatalouskoulut Latokartanon maanviljelyskoulu 1800- ja 1900-lukujen taitteessa sekä Lantmannaskolan i Östra Nyland 1900-luvun alussa.[84]

Elokuussa 1997 Lapinjärvi sai oikeudekseen hoitaa suomalaisten siviilipalveluksen.[39] Lapinjärven koulutuskeskus sijaitsee Latokartanon alueella Ingermaninkylässä. Siviilipalveluksen 28 päivän koulutusjakson käy Lapinjärvellä suorittamassa vuosittain 1 600 siviilipalvelusvelvollista.[85]

Lapinjärven ensimmäinen kunnalliskoti otettiin käyttöön 1920-luvulla.[86] Sitä ennen kunta oli vain tukenut rahallisesti sekä ruuallisesti vaivaisia ja köyhiä. Heikinkylään perustettu kunnalliskoti (myöhemmin vanhainkoti) siirrettiin Kirkonkylään ja toimii siellä edelleenkin.[87] Lapinjärvellä on toiminut muun muassa nuorisosiirtola 1930-luvulla, alkoholiparantola, pakolaiskeskus, ja ne kaikki ovat toimineet Latokartanon tiloissa.[88] Samoin Lapinjärvellä toimi tuberkuloosiin keskittynyt Lapinjärven parantola.[89] Nykyään parantolan tiloissa toimii mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumiskeskus.[90] Lapinjärvellä toimii myös kaksi lastenkotia.[91][92]

Lapinjärvellä toimii terveystalo sekä neuvola. Samoin kunnassa on yksi yksityinen lääkäriasema. Terveydenhuolto hoidetaan kuntayhtymän kautta.[93]

• 
  Kirkonkylän ruotsinkielinen (ruots. Kapellby skola) ala-aste.
• 
  Kirkonkylän suomenkielinen ala-aste.
• 
  Pukaron ala-aste.
• 
  Hilda Käkikosken koulu Porlammilla.
• 
  Porlammin yläasteen ja lukion pääsisäänkäynti.

Lapinjärvellä toimii myös muun muassa Marttayhdistyksiä, Porlammin ja Pukaron kyläyhdistykset, puolivakinainen palokunta,[94] Lapinjärven kulttuuriyhdistys LaKu [95] sekä nuoriso- ja urheiluseuroja.

Lapinjärvelle perustettiin ensimmäinen nuorisoseura Lindkosken kylään syyskuussa 1896. Yhdistyksen nimeksi tuli Lindkoski Lantmanna-Ungdomsförering, josta kehittyi myöhemmin Hembygdens Vänner i Lappträsk.[96] Yhdistys järjesti illanviettoja, joissa oli näytelmiä, leikkejä ja tansseja.[96] Porlammille perustettiin oma nuorisoseura Porlammin Nuorisoseura Soihtu 1897. Vuonna 1908 Soihdulle rakennettiin seuratalo Soihtula.[97] Myöhemmin Lapinjärvelle perustettiin nuorisoseurat myös Pukarolle, Harsbööleen yhdessä Lapinkylän kanssa, Kimonkylään (Kimonkylän Nuorisoseura, Valonsäde), Vasarankylään ja Kirkonkylään yhteinen sekä Heikinkylään, johon yhdistettiin Pekinkylän nuorisoseura 1915.[98]

Lapinjärven Lukon logo.

Lapinjärven ensimmäinen urheiluseura oli Porlammin Pyry, joka perustettiin 1932. Seura järjesti kilpailuja muun muassa hiihdossa, jossa 20 kilometrin kilpailun voittaja sai Pyryn Tuoppi -nimisen pokaalin, mäkihypyssä, nyrkkeilyssä, yleisurheilussa ja suunnistuksessa. Porlammilla toimi 1950- ja 1960-luvuilla työväen urheiluseura Porlammin pauhu.[99] Ruotsinkielinen Lappträsk Idrottsförering (”Liffen”, LIF) perustettiin 1937. Suomenkielinen Lapinjärven Lukko perustettiin toisen maailmansodan jälkeen 1945. Lukon menestynein urheilija on Brita Blomberg (o.s. Johansson), jolla oli Suomen ennätys pituushypyssä ja 100 metrin juoksussa, ja hän osallistui myös Rooman olympialaisiin 1960.[100] 2000-luvulla Lapinjärvelle perustettiin Pallojunnut-niminen urheiluseura.

Kimonkylän nuorisoseura Valonsäde on esittänyt 2000-luvulla kesäisin esityksiä Hotelli Hanhen rannassa.[101] Porlammin nuorisoseura Soihtu järjestää kevät- ja syysiltamia, joissa esitetään näytelmiä.[97]

Lapinjärvellä on suhteellisen paljon liikuntamahdollisuuksia. Kunnan alueella on muun muassa kolme uimarantaa, Kirkonkylässä, Porlammilla sekä Harsbölessä,[102] kaksi tenniskenttää (Porlammilla ja Kirkonkylässä), jääkiekkokaukaloita sekä muutamia pururatoja.[100] Lapinjärven Kirkonkylän alueella Mariebergissä on yleisurheilukenttä, jonka yhteydessä on jalkapallokenttä, tennisverkko, lentopalloverkko, katukoripallokenttä, ja aluetta kiertää pururata. Kesäisin Lukko ja LIF järjestävät kentällä yleisurheilukilpailuja. Liikuntahalleja on sekä Kirkonkylän koulun että Porlammin koulun läheisyydessä.[100] Vuonna 1975 Lapinjärvelle rakennettiin useiden yhdistysten aloitteesta uimahalli, joka kunnallistettiin 1981. Uimahalli sijaitsee Porlammilla Porlammin koulun yhteydessä.[100] Uimahallissa on kaksi allasta, joista suurempi on 16,63 metrin pituinen. Nykyään halli on suljettu.[103]

Pääartikkeli: Lapinjärven kirkot

Ruotsalainen kirkko.

Lapinjärvellä on kaksi kirkkoa vierekkäin kunnan keskustassa. Niitä kutsutaan historiallisista syistä nimityksillä ruotsalainen kirkko (suurempi) ja suomalainen kirkko (pienempi), vaikkei kieliasialla nykyisin ole niiden käytön kannalta merkitystä. Kirkot on rakennettu 1700-luvulla ja kirkkojen läheisyydessä oleva kellotapuli 1800-luvulla.[105] Kirkkojen läheisyydessä sijaitsee myös vanha hautausmaa. Uusi hautausmaa sijaitsee Kirkonkylän toisella puolella alle puolen kilometrin päässä kirkoista. Uuden hautausmaan läheisyydessä sijaitsee myös 2003–2004 peruskorjattu siunauskappeli.[105]

Kotiseutumuseo Kycklings.

Lappträsk Hembygdsförering (suom. Lapinjärven kotiseutuyhdistys) on perustettu 7. kesäkuuta 1929.[106] Yhdistys järjesti vanhan maanmieskoulun Brofogdaksen tiloissa kotiseutumuseotoimintaa, joka jatkuu edelleen.[107] Brofogdas on vanha luutnantin virka-asunto, ja rakennus on Lapinjärven vanhimpia.[108] Lappträsk Hembygdsförering ylläpitää myös kotiseutumuseo Kycklingsiä, jonka yläkerrassa on suutarin ja siselöörin työpajat.[107][109] Sekä Brofogdas että Kyckylings sijaitsevat Kirkonkylän alueella.

Lapinjärven vanhimpia rakennuksia on siltavoudin asunto Brofogdas.

Vuonna 1952 Heikinkylään perustettiin Hopenback-Lekstrand fornminnesförering (suom. muinaismuistoyhdistys), jonka tehtävänä on ylläpitää Hurtigsin rakuunatorppaa Heikinkylässä.[109] Rakennus on 1700-luvulta.[107]

Porlammin Nuorisoseura perusti kesällä 1943 Porlamille kotiseutumuseon.[110] Kotimuseo käsittää koulumuseon, vajan, makasiinin ja sepänpajan.[107] Kotiseutumuseon läheisyydessä sijaitsee myös Hilda Käkikosken patsas.

Lapinjärvellä sijaitsee myös Heikinkylä-Pekinkylän pajamuseo, joka on 1800-luvulta peräisin oleva sepän paja.[107]

• Sjökullan kartano (myös. Latokartano) sijaitsee Ingermaninkylässä, Lapinjärven koulutuskeskuksen läheisyydessä, Lapinjärven rannalla.[39] Kartano on vanha kruununtila, jota hallitsi useat aateliset, mutta voudit vuokrasivat ja viljelivät kartanon maita. Sjökullan tiloilla on myös pidetty maanviljelyskoulua 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.[111] Kartano on toiminut myös nuorisosiirtolana, huoltolana, vastaanottokeskuksena, ja alueella on ollut myös kestikievari.[39][112]
• Porlammin kartano sijaitsee Porlammilla. Kartano on perustettu 1636, ja kartanon omisti aikoinaan von der Pahlenin suku.[113][114] Kartano toimi säteritilana. Omistus siirtyi kauppojen jälkeen 1800-luvulla Ehrnroothin suvulle.[114]
• Kirkonkylän kartano (myös. Marieberg tai Lappvikin kartano) on saanut nimensä silloisen omistajan rouvasta Maria Sahlbergistä. Kartano on toiminut alkujaan papin virkatilana 1500-luvulla.[115] Kartano tuli kuuluisaksi suurista puutarhoista. Sen alueilla on pidetty myös krouvia[116] ja käräjäkuntaa.[117]
• Rutumin kartano on perustettu 1732 kahden rälssitilan yhdistyessä, ja toisen maailmansodan jälkeen jaettiin sen maita siirtoväelle.[118] Puhekielessä Rutumin kartanosta käytettiin nimitystä (Stora) Herrgården (suom. (suuri) herraskartano). Kartanon alkuperäiset omistajat kuuluivat Gyllingin sukuun.[119] Kesällä kartanossa toimii kesäkahvila ja esillä on taidetta.[120]
• Pukaron kartano muodostettiin vuonna 1763 Jontaksen ratsutilasta.[121] Nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1817.[122]
• Lumnäsin kartano on toinen kartano Pukarolla. Lomnäsin kartano on perustettu 1810 Daniel Wallen yhdistettyä tiloja. Kartanon mailla on toiminut kestikievari ja veromylly.[123]

Lapinjärven ylivoimaisesti suosituin matkailukohde on matkailukeskus Pukaron Paroni valtatie 6:den varrella. Pukaron Paronissa kävi vuonna 2007 912 179 kävijää, mikä nostaa Pukaron Paronin Suomen kolmanneksi suosituimmaksi maksuttomaksi matkailukohteeksi.[124] Pukaron Paronissa on muun muassa kahvila, Kermansaven tehtaanmyymälä, Brunbergin makeistukku sekä kirjakauppa Kirjapörssi.[125]

• Anne Vikkula (s. 19–58), Gunilla Harling-Kranck (s. 61–92), Christer Kuvaja (s. 95–411), Mikael Korhonen (s. 415–805): Lapinjärven historia. Jyväskylä: Gummerus, 1995. ISBN 952-90-6913-8.
• Anders Allardt: Lappträsk socken. Helsinki: Mercators Tryckeri AB, 1920. (ruotsiksi)