Lapinalppiruusu

Lapinalppiruusu (Rhododendron lapponicum) on matala varpumainen alppiruusulaji. Se on ainoa Suomessa luontainen kasvi, jota on perinteisesti pidetty alppiruusuna. Tosin uuden luokittelun mukaan aiemmin eri sukuun kuulunut suopursukin on alppiruusu. Lapinalppiruusu on rauhoitettu Suomessa.[1]

Lapinalppiruusu
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Suku: Alppiruusut Rhododendron
Laji: lapponicum
Kaksiosainen nimi

Rhododendron lapponicum
(L.) Wahlenb.
Katso myös

  Lapinalppiruusu Wikispeciesissä
  Lapinalppiruusu Commonsissa
Lapinalppiruusun varpu.

Ulkonäkö ja koko

Lapinalppiruusu on matala, varpumainen kasvi. Se on jäykkä- ja sirottavahaarainen ja kasvaa vain 5–15 cm korkeaksi. Talvehtivat lehdet ovat vastapuikeita ja alta ruskeasuomuisia. Sinipunaisia, suppilomaisia kukkia on haarojen kärjissä korkeitaan kolme yhdessä haarassa. Kukinta kestää vain lyhyen aikaa kesä-heinäkuussa.[2]

Levinneisyys

Lapinalppiruusun levinneisyysalue on arktis-alpiininen ja katkonaisesti sirkumpolaarinen. Lajin levinneisyysalue on Skandinavian Kölivuoristo, Grönlanti, Koillis-Siperia ja Venäjän Kaukoitä sekä Pohjois-Amerikan pohjoisosat. Suomessa lapinalppiruusua on tavattu vain Käsivarren Lapista Enontekiön luoteisosasta noin kymmenestä paikasta sekä muutamasta paikasta Utsjoelta. Utsjoen esiintymä löydettiin vasta 1948, eikä sen nykytilasta ole tietoa.[3]

Elinympäristö

Lapinalppiruusu kasvaa Suomessa vain tunturiseuduilla ala- ja keskipaljakalla korkeimmillaan 950 metrissä. Kasvupaikat ovat useimmiten valoisia lapinvuokkokankaita tai kalliohyllyjä. Lapinalppiruusu on kalkinvaatija.[3]

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Väre, Henry: Lapinalppiruusu. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 226–227.

Viitteet
  1. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit www.ympäristö.fi. 4.4.2008. Valtion Ympäristöhallinto. Viitattu 17.9.2008.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 209.
  3. Väre 1997, s. 226–227.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.