Lapin ylioppilasteatteri

Lapin ylioppilasteatterin vanha logo

Lapin ylioppilasteatteri perustettiin Rovaniemellä marraskuussa 1980, vuosi Lapin korkeakoulun perustamisen jälkeen. Perustamisen liikkeellepanijana toimi ajatus Rovaniemestä ”ihan oikeana yliopistokaupunkina”, jossa toimi jo tuore korkeakoulu ja ylioppilaskunta, mutta teatteri puuttui. Ylioppilasteatterin perustaminen toi uuden harrastusmahdollisuuden rovaniemeläisille opiskelijoille, ja sillä oli myös merkittävä rooli kaupungin kuvassa opiskelijakaupunkina.

Perustamisprosessissa ja teatterin alkutaipaleen innovaattorina sekä nuorten teatterilaisten merkittävänä tukijana oli korkeakoululla suullista viestintää opettanut Ahti Ahonen, joka on sittemmin toiminut muun muassa Oulun kaupunginteatterin johtajana. Lapin ylioppilasteatterin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin oikeustieteen opiskelija Mirva Lohiniva.

Alkuvuosina teatterissa toimi aktiivisesti 15–20 nuorta, joista suurin osa oli yliopistolaisia, mutta mukana oli teatteriorientoitunutta väkeä myös muista oppilaitoksista. Ylioppilasteatteri ei alun alkaenkaan säännöissään rajannut ketään toimintansa ulkopuolelle, vaan sääntöihin kirjattiin jäsenyyden edellytykseksi ainoastaan kiinnostus teatteriin.

Ylioppilasteatterin toimintaa hankaloitti alkumetreiltä saakka pysyvien harjoitustilojen puute. Ensimmäiset näytelmänsä teatterilaiset valmistelivat Rovaniemen Varsitien nuorisotiloissa. Esityksiä järjestettiin muun muassa Ounaskosken koululla, Kansankorkeakoulun juhlasalissa sekä Lyseonpuiston lukion tiloissa.

Pysyvien tilojen puute aiheutti lavasteiden ja esiintymisasujen siirtelemistä ja kuljettamista paikasta toiseen. Ylioppilasteatterin asunnottomuusongelma kuitenkin helpottui kevättalvella 1984, jolloin teatterilaiset saivat Rovaniemen kaupungilta harjoituspaikakseen vanhan maaliliikkeen varaston linja-autoaseman kellaritiloista. Tila oli kuitenkin vain pimeä, ikkunaton monttu, joka kelpasi lähinnä harjoitusten järjestämiseen ja edellistä paremmin tavaroiden säilytykseen. Esityksistä valtaosa järjestettiinkin Valistustalolla sekä kouluilla ympäri Rovaniemen kaupunkia ja maalaiskuntaa. Kaupungilta vuokratut harjoitustilatkin kävivät kuitenkin alati laajenevalle teatterijoukolle liian ahtaaksi.

Vuonna 1986 ylioppilasteatteri sai tilat entisen Supermarketin yläkerrasta. Ilkka Laasonen oli pitänyt nuorisotoimen järjestämässä keskustelutilaisuudessa uhkauspuheen, jossa todettiin teatterin lakkauttavan toimintansa, mikäli asianmukaista tilaa ei kaupungilta järjestyisi. Samalta istumalta kaupunginhallituksen puheenjohtaja lupasi teatterille Supermarketin tilat.

Tilaan tehtiin kevättalvella rakennus- ja maalaustöitä talkoilla, jolloin tilasta saatiin teatterilaisille toimiva aivan oma tila. Tilaan piti tehdä turvallisuusmääräysten mukaisesti oviaukkoja, väliseiniä ja uloskäyntejä ja ennen ensimmäistä ensi-iltaa teatterilaiset ahkeroivat vielä edellisen yön. Vinttihuoneistossa oli tilaa noin sadalle hengelle, joista katsojapaikkoja oli 60.

Avajaisia vietettiin saman vuoden toukokuussa ja juhlaan yhdistettiin ylioppilasteatterin 5-vuotisjuhlallisuudet. Näytelmä Pimeän poika sai ensi-iltansa juhlassa, ja siitä tuli yleisömenestys. Supermarketin yläkerrassa teatteri toimi aina vuoteen 1992 saakka, jolloin kaupunki osoitti kulttuuri- ja taideryhmien yhteiseksi monikäyttötilaksi keskustan tuntumassa sijaitsevan Kansantalon, joka nimettiin Wiljamiksi.

Wiljami sai uuden ilmeen tehdyssä remontissa, jonka teknisessä suunnittelussa olivat avustamassa vanhat teatterilaiset Ilkka Laasonen, Pentti Uimonen ja Heikki Ervast. Lapin ylioppilasteatterin harjoitus-, toimisto- ja näyttämötilat sijaitsevat edelleen rakennuksessa.