Lancelot

Lancelot, joka tunnetaan myös nimillä Sir Lancelot tai Lancelot du Lac, on kuvitteellinen henkilö, joka esiintyy kuningas Arthuriin liittyvissä legendoissa. Lancelot on yksi pyöreän pöydän ritareista, kuningatar Guineveren rakastaja ja toisen merkittävän ritarin, Galahadin, isä. Lancelot kuvataan yleensä vahvimpana ja luotetuimpana Arthurin ritareista. Hän auttaa Arthurin loistaviin voittoihin, mutta on myös osittain syypää Arthurin tuhoon, sillä Lancelotin ja kuningatar Guineveren rakkaussuhde särkee Arthurin hovin yhtenäisyyden. Rakkaus Guinevereen myös estää Lancelotia löytämästä Graalin maljaa.

William Morris: Kuningas Arthur ja Lancelot.

Lancelot esiintyy ensimmäisen kerran Chrétien de Troyesin 1100-luvun romanssissa Erec. Teoksessa Lancelotin sanotaan olevan kolmanneksi paras ritari. Kaksi parasta ovat Gawain ja Erec. Troyes teki Lancelotista myöhemmin Lancelot; ou, le chevalier de la charrette -teoksen sankarin ja kuningatar Guineveren rakastajan ja pelastajan, joka on valmis mihin tahansa riskeihin ja nöyryytyksiin palvellakseen kuningatartaan. Runoelma on uusi versio vanhemmasta legendasta, joka kertoo kuningatar Guineveren sieppauksesta. Runoelmassa kerrotaan myös, että Lancelotin on kasvattanut järven haltija. Ulrich von Zatzikhovenin saksalainen runoelma Lanzelet on laajempi versio samasta aiheesta. Von Zatzikhoven kertoo Lanzelet -runoelmassa, että haltiatar asuu lumotussa valtakunnassa meren alla ja kasvattaa Lancelotin kunnes tämä täyttää 15 vuotta. Silloin Lancelot pyytää päästä maailmalle tehdäkseen mainetekoja. Von Zatzikhovenin versiossa Lanzeletista ei koskaan tule kuningattaren rakastajaa, joskin hän on usein muiden ylhäisönaisten rakastaja. Lanzelotin todellinen rakkaus on Yblis, jonka kanssa hän lopulta menee naimisiin, ja he saavat tyttären ja kolme poikaa. Kumpaakin aihetta kehitettiin pidemmälle 1200-luvun Vulgata-syklissä. Sen mukaan Lancelotin isän Benoicin kuningas Banin kuoltua lumoojatar Vivien, Järven neito, olisi vienyt nuoren Lancelotin mukanaan ja kasvattanut pojan. Kasvattiäitinsä mukaan Lancelot saa lisänimen “du Lac” tai “of the Lake” eli Järven Lancelot. Kun Lancelot oli varttunut, Vivien lähetti hänet Arthurin hoviin. Lancelotin kasvatus ja hänen palava rakkautensa Guinevereen tekivät hänestä keskiaikaisen ritarillisuuden perikuvan.[1][2]

Vulgatan myöhemmissä versioissa asetetaan vastakkain Lancelotin edustama maallinen ritarillisuus ja Lancelotin pojan Galahadin edustama henkinen ritarillisuus. Galahad on tarinoissa Lancelotin ja Graalin vartijan kuningas Pelleaksen tyttären Elainen poika, ja Galahad syrjäyttää sittemmin isänsä täydellisenä ja virheettömänä ritarina. Lancelotin ja Guineveren kielletty suhde johtaa siihen, että Lancelot epäonnistuu Graalin etsinnässä ja käynnistää kohtalokkaan tapahtumaketjun, joka johtaa pyöreän pöydän ritarien hajoamiseen.[1]

Lancelot oli myös keskeisessä roolissa 1300-luvun loppupuolen englantilaisessa romanssissa Le Morte Arthur, joka kertoi Elainen kohtalokkaasta himosta Lancelotia kohtaan sekä Lancelotin ja Guineveren rakkauden traagisesta lopusta. Lancelot oli myös Thomas Maloryn Le Morte Darthur –teoksen keskushahmo, jonka kamppailu kuningastaan kohtaan kokeman uskollisuuden ja Guineverea kohtaan tunteman rakkauden välillä johtaa Arthurin kuolemaan ja poistumiseen tästä maailmasta.[1]