Lammin Linnamäki

Mahdollinen muinaislinna sijaitsee Pääjärven Pappilanlahdesta 400 metriä pohjoiseen ja Biologiselta asemalta, joka on entinen pappila, 300 metriä itäkoilliseen. Korkealla metsäisellä mäellä, joka kohoaa 70 metriä järvenpinnan yläpuolelle, on kalliolaki, jonka itäpuolta kiertää jyrkänne. Kalliolla on kokoa 20×30 metriä ja korkeutta 10–15 metriä. Jyrkänteet ovat lähes pystysuoria tai louhikkoisia. Kallion loivat rinteet sijaitsevat kaakon puolella, mistä johtaa huipulle polku. Mitään jälkiä puolustusvarustuksista tai niiden mahdollisista jäänteistä ei ole löydetty.[1][2]

Selviä muinaislinnoille tyypillisiä kivivalleja ei Linnamäellä esiinny. Paikalla on kuitenkin mahdollisesti muuriin liittyvää kiveystä, ja vuoren rinteet vaikuttavat paikoitellen ihmiskäsin jyrkennetyiltä. Kaikkiaan linnavuoren rinteet ovat luonnostaan hyvin jyrkät. Sisällissodan aikaan 1918 linnavuoren esihistoriallisia rakenteita tuhoutui, kun alueelle kaivettiin puolustusvarustuksia.[3]

Linnanmäkeä on kaivanut arkeologisesti vain Jouko Voionmaa vuosina 1947–1949, kun muut ovat tutkineet sitä pintapuolisesti vuosina 1885, 1887, 1888 ja 1896 (Hjalmar Appelgren), 1935–1936 (Jouko Voionmaa) sekä 1984 (Jyri Saukkonen).[1] Kaivauksissa paljastui hirsirakennusten jäänteitä ja yksi esinelöytö, joka oli viikinkiajalle ajoittuva soljen katkelma.[3]

Hjalmar Appelgren kirjoittaa vuonna 1891, että "Eräs korkea Linnamäki mainitaan vuonna 1435 ja 1462 olleen yhtenä Pappilan tiluksien rajapaikkana".[3]