Lammi

Lammi (ruots. Lampis) on entinen Suomen kunta ja vuonna 2009 tehdyn kuntaliitoksen jälkeen osa Hämeenlinnan kaupunkia. Ennen lakkauttamistaan Lammi kuului hallinnollisesti Kanta-Hämeen maakuntaan ja Etelä-Suomen lääniin. Lammin naapurikunnat olivat Asikkala, Hauho, Hausjärvi, Hämeenkoski, Janakkala, Kärkölä, Luopioinen, Padasjoki ja Tuulos. Vuoteen 1967 saakka naapurikuntiin kuului myös Vanaja.

Lammi
Lampis
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Hämeenlinna

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°04′45″N, 025°00′40″E
Lääni Etelä-Suomen lääni
Maakunta Kanta-Hämeen maakunta
Seutukunta Hämeenlinnan seutukunta
Kuntanumero 401
Hallinnollinen keskus Lammin kirkonkylä
Perustettu 1374
Liitetty 2009
– liitoskunnat Hauho
Hämeenlinna
Kalvola
Renko
Tuulos
Lammi
– syntynyt kunta Hämeenlinna
Pinta-ala 611,23 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 537,54 km²
– sisävesi 73,69 km²
Väkiluku 5 530  [2]
(31.12.2008)
väestötiheys 10,29 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 014-v. 15,4 %
– 1564-v. 60,4 %
– yli 64-v. 24,2 %

Lammi sijaitsee suunnilleen Hämeenlinnan ja Lahden puolivälissä. Ennen kunnan lakkauttamista siellä oli 5 530 asukasta[2] ja sen pinta-ala oli 611,23 km2, josta 73,69 km² vesialueita[1]. Lammin väestötiheys oli 10,29 asukasta/km2.

Historiaa

Esihistoriallista aikaa Lammilla edustavat muutamat kiviesineet ja pari linnavuorta, yksi kirkonkylän tuntumassa ja toinen Ronnin kylässä. Pysyvä asutus Lammin seudulle lienee tullut lännestä Tuuloksen ja Hauhon suunnasta, mutta lammilainen murre viittaa siihen, että asuttajia olisi tullut myös idästä. Oman hallintopitäjänsä Lammi muodosti viimeistään vuonna 1374, jolloin asiakirjoissa mainittiin Evon ja Porkkalan kylät. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Lammilla oli 157 taloa. Vuoden 1634 henkikirjan mukaan siellä oli 1 132 asukasta ja vuonna 1749 väkiluku oli kirkonkirjojen mukaan 2 823 henkeä.[4]

Keskiajalta lähtien Lammin kautta kulki Hämeenlinnan ja Viipurin välinen Ylinen Viipurintie, joka ohitti kirkonkylän eteläpuolelta noin viiden kilometrin päästä. Valtatie 12 noudatti tämän vanhan tien reittiä 1960-luvulle saakka, jolloin se rakennettiin uudelleen. Valtatie 4 Helsingistä Jyväskylään kulki alun perin Lammin alueella Mommilan, Arrankorven, kirkonkylän ja Evon kautta.[4]

Lammin huomattavimpia kartanoita ovat Porkkala, Vanhakartano (Gammelgård) ja Mommila. Vanhakartano on vuodesta 1868 lähtien ollut Ehrnroothin suvun omistuksessa. Mommilan kartanon omisti maanviljelysneuvos Alfred Kordelin vuodesta 1903 väkivaltaiseen kuolemaansa vuoteen 1917 asti. Kordelin rakennutti kartanon maille vuonna 1904 kirkon, joka kuuluu nykyisin Hausjärven seurakunnalle.[4]

Kirjoittaessaan Lammin seudun elinkeinoista vuonna 1741 taloustieteilijä Ulrik Rudenschöld mainitsi erityisesti pellavan viljelyn ja pani merkille, että uutta siementä tuotettiin kolmen vuoden välein Riiasta Latviasta, jotta pellavan laatu ei olisi huonontunut. Lammin pohjoisosan takamailla poltettiin kaskea 1700- ja 1800-luvuilla niin innokkaasti, että metsät hupenivat. Evon kylän takamaista muodostettiin isonjaon yhteydessä 73 neliökilometrin suuruinen Evon kruununpuisto, jonka alueelle perustettiin vuonna 1862 Evon metsäopisto. Opistossa koulutettiin metsänhoitajia vuoteen 1908 saakka, jolloin korkein metsäopetus siirrettiin Helsingin yliopistoon. Evolla aloitti toimintansa aluksi metsänvartijoita kouluttanut metsäkoulu vuonna 1876. Entisen Lammin pappilan alueella on vuodesta 1953 lähtien toiminut Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema.[4]

Lammin kirkonkylän pohjoispuolella oli vuosina 1883–1899 Hämeenlinnan tarkk'ampujapataljoonan 25. reservikomppanian harjoitusalue kasarmeineen. Suomen suuriruhtinaskunnan armeijan hajottamisen jälkeen entinen kasarmialue siirtyi Hämeen erityistyölaitokselle. Paikalle pystytettiin reservikomppanian muistokivi vuonna 1969.[4]

Lammin kirkko ja kellotapuli sekä suuri määrä kirkonkylän rakennuksia tuhoutui kansalaissodan loppuvaiheissa 29. huhtikuuta 1918.[4]

Lammille asutettiin jatkosodan jälkeen Kivennavan ja Äyräpään siirtoväkeä.[5]

Ympäristö

Lamminjärvensuo

Lammin kunnan suurin pituus etelästä pohjoiseen oli yli 50 kilometriä ja suurin leveys lännestä itään runsaat 20 kilometriä. Suurimmat järvet ovat Pääjärvi etelässä osittain Hämeenkosken puolella, Ormajärvi kirkonkylän luoteispuolella ja Kuohijärvi luoteessa osittain Luopioisten (nykyisin Pälkänettä) puolella. Pääjärvi on Suomen syvimpiä järviä; sen suurin mitattu syvyys on jopa 85 metriä. Sisempi Salpausselkä kulkee Lammin eteläosan poikki ja siitä lähtee luoteeseen harjujakso luoteeseen Tuuloksen ja Hauhon kautta kohti Tamperetta. Lammin eteläosassa on harjujen rinteillä paikoin hyvin reheviä lehtometsiköitä, joissa kasvaa luonnonvaraisina muun muassa pähkinäpensasta, lehmusta ja vaahteraa. Kirkonkylän tuntumassa on Untulanharjun lehtojensuojelualue. Lammin pohjois- ja koillisosa on harvaan asuttua metsäseutua ja Kokemäenjoen ja Päijänteen välistä vedenjakaja-aluetta. Siellä ovat myös korkeimmat maastonkohdat, jotka ulottuvat yli 180 metrin korkeudelle merenpinnasta.[4]

Lammi kuuluu Kokemäenjoen vesistön kahden latvareitin alueeseen ja niiden välinen vedenjakaja kulkee Lammin kirkonkylän tienoilla koillisen suuntaan. Pääjärven ja muiden Lammin eteläosan järvien vedet laskevat Hausjärven rajalla sijaitsevaan Mommilanjärveen ja sieltä Puujokea myöten Janakkalan Kernaalanjärveen sekä edelleen Hiidenjokea myöten Vanajaveteen. Lammin pohjoisosan järvet virtaavat Kuohijärven kautta Hauhon reittiä myöten Kukkiaan ja edelleen Ison Roineveden, Hauhonselän ja Ilmoilanselän kautta Mallasveteen ja sieltä Vanajaveteen.[4]

Vaakuna

Lammin vaakunan suunnitteli Taimi Nyberg, ja se vahvistettiin vuonna 1958.[6]

Evo

Lammin Evolla toimivat Hämeen ammattikorkeakoulun alainen, alkujaan vuonna 1862 perustettu Evon metsäopisto, johon liittyy 2000-luvun alussa toimintansa aloittanut Metsähallituksen hallinnoima luontokeskus Evokeskus. Alueella ovat myös vuonna 1892 perustettu kalanviljelylaitos ja kalastuskoeasema sekä vuonna 1945 perustettu Riistantutkimuslaitoksen tutkimusasema. Muutama kilometri metsäopistolta luoteeseen sijaitsee noin 52 hehtaarin suuruinen Kotisen aarnialue, joka on säilytetty täysin koskemattomana ikimetsänä.[4]

Suomen Partiolaiset on järjestänyt alueella useita suurleirejä ja tapahtumia (mm. Finnjamboree 2010 ja 2016).

Tapahtumia

Lammilla järjestetään kesäisin Pellavamarkkinat. Lammin kirkko on 1510-luvulla rakennettu harmaakivikirkko, jota on korjattu viimeksi vuonna 2002. Lammi on myös kuuluisa sahdistaan, ja sitä kutsutaankin sahtipitäjäksi. Sahti nimettiin 1980-luvulla Lammin pitäjäruoaksi ohuen pitoleivän ja perunalimpun ohella[7].

Lammilla Evon nuorisoleirikeskuksessa oli 28.7.–5.8.2010 Suomen Partiolaisten suurleiri Kilke. Kilkkeellä oli kymmenentuhatta partiolaista, joista 600 ulkomailta. Kilkkeen edeltäjä Tarus pidettiin Padasjoella vuonna 2004.

Liikenne

Linja-autoasema sijaitsee keskustaajamassa, josta linja-autojen kaukoliikenteen vuoroja ajetaan Lahteen, Tampereelle, Hämeenlinnaan, Turkuun, Helsinkiin ja Padasjoelle. Lähimmät rautatieasemat sijaitsevat Lammin keskustaajamasta noin 32 kilometrin etäisyydellä Janakkalan Turengissa ja Kärkölän Järvelässä. Lähimmät lentoasemat sijaitsevat noin 100 kilometrin päässä Pirkkalassa ja Vantaalla. Lammin halki kulkevat Tampereen ja Lahden välinen valtatie 12 ja Tuuloksen ja Padasjoen välinen kantatie 53, jotka risteävät Tuuloksen puolella. Lammin kirkonkylästä lähtevät seututiet Janakkalan Turenkiin, Hausjärven Oittiin, Asikkalaan ja Padasjoelle.

Etäisyyksiä Lammilta

Kuntaliitos

Lammin valtuusto päätti 9. elokuuta 2007 aloittaa kuntaliitosneuvottelut, joiden päämääränä oli liittää Hämeenlinna yhdessä lukuisten kuntien kera yhdeksi kaupungiksi. Asiasta Lammilla äänestettiin jo aiemminkin, mutta itsenäisen Lammin kannalla olleet olivat tällöin voittaneet.[8][9] 26. marraskuuta 2007 Lammin kunnanvaltuusto hyväksyi kuntaliitoksen viiden kunnan kanssa äänin 16–11. Yhdistymissopimuksen Hämeenlinnan lisäksi hyväksyivät samana päivänä myös Hauho, Kalvola, Renko ja Tuulos.[10] Kuntaliitos toteutui vuoden 2009 alussa.[11].

Kylät

  • Kataloinen
  • Koivukehä
  • Kostila
  • Kuurikka
  • Kättärlä
  • Lampelto
  • Lieso
  • Montola
  • Mulkoila
  • Niipala
  • Oinen
  • Onnenvuori
  • Paakkola
  • Pakkasela
  • Palonen
  • Parikkala
  • Perinkää
  • Pienistö
  • Porraskoski
  • Tanttila
  • Tommala
  • Vilkkilä
  • Vähä-Evo
  • Ylänne
  • Ylännäinen

Katso myös

Lähteet

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 289–297. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
  6. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 163. Otava 1979, Helsinki
  7. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 62. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  8. Lammilaisista kaupunkilaisia 9.8.2007. Etelä-Suomen Sanomat.
  9. Lammi tahtoo suurkuntaan 9.8.2007. Hämeen Sanomat. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 9.8.2007.
  10. Lammi liittyy Hämeenlinnaan 26.11.2007. Etelä-Suomen Sanomat.
  11. Kaupunki-info Hämeenlinnan kaupunki. Arkistoitu 19.7.2015. Viitattu 29.06.2015.
  12. Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 300, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9

    Kirjallisuutta

    • Virmala A. ja Ruotsalainen, B. Lammin pitäjän historia 1, Ruotsin vallan loppuun. Lammin kunta, 1972, lisäpainos 1989. ISBN 951-95061-0-1.
    • Pänkäläinen, Martti. Lammin pitäjän historia 2, vuodet 1808–1917. Lammin kunta, 2001. ISBN 951-95061-6-0.
    • Koskue, Kaisu: Lammin pitäjän historia 3, vuodet 1917–1995. Lammin kunta, 2000. ISBN 951-95061-7-9.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.