Lammas

Lammas (Ovis aries) on vuohieläinten alaheimoon kuuluva nisäkäs, jota kasvatetaan etenkin sen villan, lihan ja maidon vuoksi.

Lammas
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Vuohieläimet Caprinae
Suku: Lampaat Ovis
Laji: aries
Kaksiosainen nimi

Ovis aries
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Lammas Wikispeciesissä
  Lammas Commonsissa

Nimityksiä

Täysikasvuisen uroslampaan yleisnimitys on pässi ja kuohittu uros on nimeltään oinas, kun taas kuohitsematon uros on jäärä. Täysikasvuisen, poikasia saaneen eli karitsoineen naaraslampaan nimitys on uuhi. Lampaan poikasta kutsutaan karitsaksi ja etenkin nuorta lammasta vuonaksi. Uuhikaritsa on naaraspuolinen poikanen ja pässikaritsa urospuolinen. Lampola on lammasnavetta eli lampaiden suojaksi tehty rakennus ja lampuri on lampaiden hoitaja tai lammaspaimen.[1][2]

Ulkoisia ja ravitsemuksellisia piirteitä

Aikuinen lammas painaa 35–180 kilogrammaa. Lampaalla on tuuhea karva. Lampaalla on hajurauhaset kasvoissaan ja takaraajoissaan. Sillä on yleensä lyhyt häntä.[3]

Lampaan pässeillä on jalostuksen seurauksena yleensä pienemmät sarvet kuin villien lammaslajien pässeillä. Lampaan karva kasvaa jatkuvasti, joten sitä voidaan keritä vuoden ympäri.[4]

Rasvahappokoostumus

Vuonna 2021 julkaistussa espanjalaistutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että perinteisten paljon laiduntavien lammasrotujen lihassa esiintyy vähemmän lihasten sisäistä rasvaa ja enemmän konjugoitua linolihappoa. Siinä havaittiin olevan myös parempi omega 6 ja omega 3 -rasvojen suhde. Vähiten laiduntaneiden lampaiden lihaksissa oli keskimäärin 60 prosenttia enemmän sisäistä rasvaa. Eniten laiduntaneiden lampaiden rasvassa esiintyi lisäksi seitsenkertainen määrä konjugoitua linolihappoa. Tyydyttyneen rasvan osuus oli eniten laiduntavilla lampailla keskimäärin 44 prosenttia ja 40 prosenttia tehokkaampaan tuotantoon kehitettyjä rotuja edustavilla lampailla.[5][6]

Käyttäytyminen

Lampaat laiduntavat yleensä laumassa. Lampaat ovat arkoja eläimiä ja lähes täysin suojattomia petoeläimiä vastaan.[3]

Ravinto

Lammas on märehtijä, joka syö ruohoa ja muuta nurmikasvillisuutta, mieluiten lyhyttä ja hienoa, mutta joskus myös korkeaa ja karkeaa kasvustoa. Lammas syö kasvin tarkemmin kuin esimerkiksi lehmä, joten lampaat voivat ylilaiduntaa lehmää herkemmin.[3]

Lisääntyminen ja ikä

Uuhi karitsoi kaksosia

Lammas saavuttaa sukukypsyyden noin yhden vuoden iässä ja lisääntyy yleensä puolentoista vuoden ikäisenä. Lampaalle syntyy yleensä yksi karitsa, joskus kaksi. Emo lopettaa imettämisen kun karitsa on neljän tai viiden kuukauden ikäinen.[3] Suomenlammas on ainutlaatuisen hedelmällinen. Sille syntyy joka toisessa tiineydessä kolme karitsaa tai enemmän, ja pässit saavuttavat sukukypsyyden jo neljän kuukauden ikäisinä.[7]

Lammas elää keskimäärin 10–12-vuotiaaksi.[8] Vanhin lammas oli kuollessaan 23 vuoden 7 kuukauden ja 28 päivän ikäinen.[9]

Historiaa

Lammas kehittyi luultavasti villistä muflonista.[4] Lammas kesytettiin villilampaasta viimeistään 5000 eaa., ja lampaiden jäännöksiä on löydetty monesta varhaisesta asutuskeskuksesta Lähi-idässä, Euroopassa ja Keski-Aasiassa.[3]

Lammas on alkuaan kesytetty lihan ja maidon saamiseksi. Silloisen lampaan päällyskarva oli karkeaa, ja sen alla oli lyhyt aluskarva. Karva vaihtui keväällä. Nykyisen lampaan villa kasvaa jatkuvasti noin 2 000 vuotta sitten tapahtuneen mutaation vuoksi. Arkeologian aineistossa se todetaan siitä, että niihin aikoihin yleistyvät keritsimet ja villakammat häviävät.[10]

Lampaan väri on valikoivan jalostuksen tuloksena muuttunut enimmäkseen valkoiseksi. Vielä pronssikaudella 1500 eaa. lammas oli pääasiassa tummanruskea. Etelä-Euroopassa lampaan väri muuttui harmaan kautta valkoiseksi antiikin aikana. Lampaan villa on jalostettu aina vain pehmeämmäksi.[10]

Rodut

Lampaita on yli 200 rotua.[3] Lammasrotujen määrää on vaikea määrittää, koska yleensä vain kehittyneet maat pitävät roturekistereitä. Rotujen kokonaismääräksi on esitetty jopa yli tuhatta.[11] Millään toisella nisäkäslajilla ei rotuja ole yhtä paljon kuin lampaalla. Lammasrodut voidaan luokitella joko niiden ensisijaisen käyttötarkoituksen mukaan (lihan tai villan tuotanto), niiden tuottaman kuidun tyypin mukaan tai niiden fyysisten tuntomerkkien mukaan. Joitain rotuja käytetään useampaan kuin yhteen tarkoitukseen.[12]

Suomessa

Suomessa lampaita oli vuonna 2015 yhteensä 155 200, joista uuhia 73 800. Suomen selvästi yleisin lammasrotu on suomenlammas. Muita suomalaisia alkuperäisrotuja ovat kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas. Lihaksi Suomessa kasvatettavia rotuja ovat texel, oxford down, rygja, dorset, suffolk, itäfriisiläinen maitolammas, ruotsalainen turkislammas ja dorper.[13]

Suomalaisissa alkuperäisrotujen lampaissa on Eurooppaan idästä ensimmäisenä tuotujen lampaiden perimää. Muualla Euroopassa lampaiden populaatiot ovat nuorempia, pääosin noin 5000 vuoden ikäisiä.[14]

Esimerkkejä yleisistä roduista

Käyttö

Lampaasta saadaan villaa, maitoa ja lihaa. Suurimpia lampaantuottajia ovat Australia, Uusi-Seelanti, Kiina, Intia, Yhdysvallat, Etelä-Afrikka, Argentiina ja Turkki. Maailmassa oli 2000-luvun alussa arviolta yli miljardi lammasta.[3] Lammaskarjan kasvattajaa kutsutaan lampuriksi.

Lampaita käytetään myös laiduneläiminä. Ne hoitavat luontoa ja maisemaa säilyttäen maisemat avoimina ja pitäen yllä luonnon monimuotoisuutta.[15] Lampaat torjuvat hyvin vesakkoja.[16]

Eläintuotannon lisäksi lampaita pidetään joskus lemmikkeinä.[17]

Haitat

Laiduntavat lampaat ovat joissain maissa kuten Keniassa ajaneet samasta ruoasta kilpailevia villieläimiä ahtaalle. Lampaat voivat myös aiheuttaa metsäkatoa ja makean veden puutetta.[4]

Lähteet

  1. Uusi tietosanakirja. Osa 12, palstat 12–13, hakusana lammas. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1963.
  2. Nykysuomen sanakirja. Hakusanat jäärä, lampola, lampuri, oinas, pässi, pässikaritsa, uuhi, uuhikaritsa, vuona. Helsinki: WSOY, 1951–1961.
  3. Sheep Encyclopædia Britannica. Viitattu 11.8.2017.
  4. Harriet Constable: Sheep are not stupid, and they are not helpless either 19.4.2017. BBC. Viitattu 11.8.2017.
  5. Vasco A.P. Cadavez, Teodora Popova, Roberto Bermúdez, Koldo Osoro, Laura Purriños, Raúl Bodas: Compositional attributes and fatty acid profile of lamb meat from Iberian local breeds. Small Ruminant Research, 2020-12, nro 193, s. 106244. doi:10.1016/j.smallrumres.2020.106244. ISSN 0921-4488. Artikkelin verkkoversio.
  6. Vasco A. P. Cadavez, Teodora Popova, Roberto Bermúdez, Koldo Osoro, Laura Purriños, Raúl Bodas: Compositional attributes and fatty acid profile of lamb meat from Iberian local breeds. Small Ruminant Research, 1.12.2020, nro 193, s. 106244. doi:10.1016/j.smallrumres.2020.106244. ISSN 0921-4488. Artikkelin verkkoversio. en
  7. Suomenlammas (Finnsheep) Suomen Lammasyhdistys. Viitattu 15.4.2018.
  8. Basic information about sheep sheep101.info (englanniksi)
  9. Maailman vanhin lammas kuoli Iltalehti.fi
  10. Krista Vajanto: Mutaatio sai lampaan villan kasvamaan jatkuvasti Helsingin Sanomat. 1.2.2011. Viitattu 12.8.2017.
  11. Counting sheep Sheep101. Viitattu 12.8.2017.
  12. Sheep International Wool Textile Organisation. Viitattu 12.8.2017.
  13. Lammasrodut Suomen lammasyhdistys. Viitattu 11.8.2017.
  14. Krista Vajanto: Villava lammas on huolella jalostettu Helsingin Sanomat. 1.2.2011. Viitattu 12.8.2017.
  15. Laiduneläimet Laidunpankki
  16. Lammas laiduneläimenä (Arkistoitu – Internet Archive) Laidunpankki
  17. Muistilista kesä- tai lemmikkilampaiden pitäjälle Evira. Arkistoitu 11.8.2017. Viitattu 11.8.2017.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.