Lakko

Lakko on työntekijöiden yhteisellä päätöksellä sovittu töistä pois jääminen, jonka tarkoituksena on tavallisesti painostaa työnantajaa. Ensimmäinen kirjallinen maininta lakosta on Egyptistä noin vuoden 1100 eaa. tienoilta.[1] [2]

Robert Koehler, Lakko, 1886.

Ammattiliitot käyttävät lakkoa ja lakolla uhkaamista aseena muun muassa palkkaneuvotteluissa. Erityisesti maissa, joissa järjestäytyminen on heikkoa, lakkoja esiintyy myös ilman ammattiliiton myötävaikutusta. Toisinaan työntekijät menevät lakkoon myös painostaakseen valtiota tai myötätuntolakkoon tukeakseen toisen alan työtaistelua.

Lakossa työntekijä rikkoo tekemäänsä työsopimusta, jolla hän on sitoutunut työskentelemään tietyn ajan tai toistaiseksi. Siksi lakkoja pidettiin aikaisemmin laittomina. Useimmissa länsimaissa lakot laillistettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa työntekijöiden oikeuksien kasvaessa. Nykyisin lakko-oikeus kuten ammatillinen järjestäytyminen katsotaan työntekijöiden perusoikeudeksi ja se on tunnustettu useimmissa perustuslaeissa. Tunnetaan kuitenkin laittoman lakon käsite.

Historiaa

Pohjoismaissa alettiin 1960-luvulla kasvattaa hyvinvointipalveluja, mikä johti työvoiman rakenteen muuttumiseen. Teollisuuden työntekijöiden määrä kasvoi 1970-luvulle saakka ja kääntyi 1980-luvulla lievään laskuun. Suomessa toimihenkilöiden määrä ylitti teollisuuden työntekijöiden määrän vuonna 1982. 1980-luvun puolivälissä toimihenkilöitä oli Suomessa noin 1,1 miljoonaa ja työläisiä hieman yli miljoona.[3]

Oman edunvalvontakoneistonsa vuosikymmenien aikana rakentaneet työläisryhmät pystyivät huolehtimaan aineellisista eduistaan varsin tehokkaasti. Ammattiyhdistysliikkeen toimintatapoihin tottumattomat toimihenkilöt jäivät kaksinumeroisen inflaation jalkoihin ja osattomiksi tulopolitiikan hyödyistä, ja jälkilasku tästä maksettiin 1980-luvulla. Lakot eivät olleet enää vain työläisten taisteluase eivätkä työpaikat ainoa taistelukenttä. Samalla muuttui lakon filosofinen sisältö. Alkujaan lakon ideana oli ollut kieltää työn teettäjältä koko tuotannon arvo, ellei hän suostunut siirtämään kohtuullista osaa siitä työn tekijälle. Lakkoaseen leviäminen palvelujen alueelle johti siihen, että työnantajaa painostettiin aiheuttamaan haittaa mahdollisimman monelle työtaistelun ulkopuoliselle. Lakko ei ollut enää työpaikoilla käytävää tulonjakotaistelua, vaan koko yhteiskuntaan vaikuttavaa vallankäyttöä.[3]

Sairaanhoitajien lakko vuonna 1983 johti Suomessa terveydenhoitojärjestelmän romahduksen partaalle. Lakkolaiset onnistuivat kuitenkin säilyttämään yleisön myötätunnon, sillä sairaanhoitajien koulutustaso, heidän työnsä laatu ja merkitys olivat niin suuressa epäsuhdassa heidän palkkaukseensa. Lakko päättyi työnantajapuolen lähes täydelliseen antautumiseen, ja terveydenhoitosektorin palkkakehitys ryöstäytyi jyrkkään nousuun. Hyväosaisten kapinasta alettiin puhua vuonna 1984, kun Akava aloitti lakkosarjan, johon yhtyivät muiden muassa lääkärit. Heidän tulotasonsa oli suorastaan romahtanut niistä ajoista, jolloin lääkärin korkea yhteiskunnallinen asema oli itsestäänselvyys. Keskustelu lakkoaseen hyväksyttävyydestä kiihtyi tuntuvasti vuonna 1986 seitsemän viikkoa kestäneen virkamieslakon aikana. Virkamieslakko lamautti muutamaksi päiväksi jopa tasavallan presidentin kanslian toiminnan, ja valtion symbolisen keskuksen joutuminen lakon piiriin herätti vakavan keskustelun siitä, onko lakko joissakin tilanteissa liian järeä ase.[3]

Yleistä

Työnantajan mahdollinen työtaistelutoimenpide on työsulku. Työnantajat saattavat lakon aikana myös painostaa työntekijöitä. Eräs painostuskeino on esimerkiksi työsuhdematkapuhelimien kerääminen työntekijöiltä pois ennen lakkoa. Edelleen työnantajat voivat painostaa ammattiliittoja ay-jäsenmaksujen perimättä jättämisellä.

Yhteiskunnan kannalta kriittisiksi katsottavien ammattiryhmien, kuten lääkärien, poliisien ja palomiesten lakko-oikeutta on yleensä rajoitettu. Tällaiset virkasuhteiset ammattiryhmät ovat esimerkiksi lakon aikanakin velvoitettuja tekemään suojelutyötä, mutta toimisto- ja hallinnollinen työ jätetään tekemättä. Työnantaja voi yrittää teettää hätätyötä, jos ennalta arvaamaton tapahtuma on aiheuttanut tai vakavasti uhkaa aiheuttaa keskeytyksen säännöllisessä toiminnassa tavalla, joka vaarantaa hengen, terveyden tai omaisuuden, eikä työtä voi siirtää myöhemmin suoritettavaksi. Ennalta ilmoitettu työtaistelu ei täytä hätätyön tunnusmerkkejä. Siitä voi kuitenkin aiheutua sellaisia tilanteita, joissa hätätyön tunnusmerkit täyttyvät. Valtio voi määrätä poikkeustilan, sotatilan tai yleisen liikekannallepanon työrauhan saavuttamiseksi.

Lakko Suomessa
Ihmisiä kokoontunut Tampereen kauppatorille vuoden 1905 yleislakon aikaan.

Suomessa lakot ja työsulut ovat laittomia, mikäli ne rikkovat voimassa olevaa työehtosopimusta. Lakkoon voidaan laillisesti ryhtyä mikäli

  • alan työmarkkinaosapuolten (ammattiliiton ja työnantajajärjestön) välillä ei ole voimassa olevaa työehtosopimusta (niin sanottu sopimukseton tila), tai
  • lakko kohdistuu johonkin selvästi työehtosopimuksen ulkopuoliseen asiaan. Tällaisia lakkoja voivat olla esimerkiksi myötätuntolakot tai poliittiset lakot.[4]
  • jos kyseessä on työriita, jätetään ilmoitus vastapuolelle ja valtakunnansovittelijalle vähintään kaksi viikkoa ennen työtaistelun alkamista. [5]

Työntekijät ovat luovuttaneet lakko-oikeutensa suomalaisessa työsopimusjärjestelmässä ammattiliitoille, tyypillisesti ammattiliitojen hallitukselle. Siten yksittäinen työntekijä, jonka alalla sovelletaan yleissitovaa työehtosopimusta, ei käytännössä voi olla laillisessa lakossa. Laittomasta lakosta voidaan sen toimeenpannut järjestö tuomita hyvityssakkoon työtuomioistuimessa. Mikäli lakko ei sakosta huolimatta lopu, sakko voidaan tuomita monta kertaa.

Lakosta ilmoittaminen

Suomessa suunnitellusta lakosta jätetään ilmoitus vastapuolelle ja valtakunnansovittelijalle vähintään kaksi viikkoa ennen työtaistelun alkamista. Ruotsissa lakosta on ilmoitettava seitsemän päivää aiemmin. Saksassa, Ranskassa ja Belgiassa työtaisteluista ei tarvitse ilmoittaa ennakkoon lainkaan. On tyypillistä, että ammattiliiton säännöissä määrätään lakko-oikeudesta vain ammattiliiton johdolle, erotuksena yksittäisestä jäsenestä, yhdistyksestä tai työpaikasta: yksittäinen työntekijä, johon sovelletaan yleissitovaa työehtosopimusta, ei voi ryhtyä (laillisesti) lakkoon. Ilmoituksesta on käytävä selville valmistellun työtaistelun syyt, alkamishetki ja laajuus. Muista työtaistelutoimenpiteistä, esimerkiksi ylityökiellosta, ei ole ilmoitusvelvollisuutta. Valtakunnansovittelija voi esittää työtaistelun lykättäväksi 14 vuorokaudella, jos työtaistelu kohdistuu yhteiskunnan elintärkeisiin toimiin ja aiheuttaa kohtuutonta haittaa. Virkasuhteisten palvelussuhteen ehtoja koskevassa kiistassa työtaistelun alkamista voi lisäksi siirtää seitsemällä vuorokaudella. Päätöksen lakon siirtämisestä tekee työministeriö.

Valtiolla ja kunnallisella alalla toimivat virkariitalautakunnat, joiden tehtävä on osapuolten pyynnöstä selvittää aiottujen työtaistelujen aiheuttamat haitat yhteiskunnalle. Jos lakonuhka viedään virkariitalautakuntaan, työtaistelun alkamisajankohta siirtyy kahdella viikolla.

Mikäli työehtosopimus ei ole voimassa, lakkoihin liittyvän kiistan käsittelee yleinen tuomioistuin (käräjäoikeus), koska Työtuomioistuin ratkoo ainoastaan sopimuskauden aikaisia työehtosopimuksiin liittyviä riitoja.

Palkanmaksuvelvoite lakon aikana

Työnantajan palkanmaksuvelvoitetta käsitellään työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 2 momentissa. Lakossa oleville ei työnantajan tarvitse luonnollisesti maksaa palkkaa eikä lakossa oleva saa korvausta esim. työttömyyskassasta. Ammattiliitot maksavat tyypillisesti lakkoavustusta lakossa oleville; lakkoavustus on verovapaa tulo 16 EUR/päivä saakka. Työnantaja on velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa myös siinä tilanteessa, jossa työntekijän työkyvyttömyys alkaa ennen lakkoa ja päättyy lakon aikana, jonka jälkeen hän liittyy lakkoon.

Mikäli työnteko estyy muilta työntekijöiltä lakon seurauksena, työnantajalla on velvoite maksaa palkkaa työnteon estymisen ajalta vähintään seitsemän päivää. Työnantaja voi siirtää työntekijän myös muuhun kuin hänen varsinaiseen työhönsä. Työnantaja voi vapautua palkanmaksuvelvollisuudesta esim. lomauttamalla työntekijän palkanmaksukauden päätyttyä ja tällöin työntekijä on oikeutettu työttömyyskorvaukseen ilman normaalia seitsemän päivän omavastuuosuutta.

Vuosiloma lakon aikana

Mikäli vuosiloma alkaa ennen ammattiliiton aloittamaa lakkoa, loma jatkuu normaalisti lakosta riippumatta: henkilö on vuosilomalla eikä lakossa ja loma päättyy silloin kun se on määrätty päättyväksi. Kun lomalta ”palataan lakkoon”, on työntekijän kuitenkin syytä ilmoittaa työnantajalle lakkoon jäämisestä, jotta poissaoloa ei tulkittaisi luvattomaksi poissaoloksi. Mikäli vuosiloma on määrätty pidettäväksi lakon aikana työnantaja maksaa lomakorvauksen pitämättä jääneestä lomasta. Tällöin työnantajalla ei ole kuitenkaan velvollisuutta maksaa niin kutsuttua lomaltapaluurahaa. Mikäli vuosilomalain mukaan lomakausi jatkuu vielä lakon jälkeenkin, työnantajan on siirrettävä vuosiloma annettavaksi myöhemmin lomakauden kuluessa lakon päättymisen jälkeen. Lakkopäivät eivät kuitenkaan kerrytä työntekijän vuosilomaa jolloin lomaraha pienenee kertymättä jäävää vuosilomaa vastaavasti.[6]

Lakkotyyppejä ja työtaistelutoimenpiteitä

Italialainen eli hidastuslakko, jossa työntekijät ovat työpaikalla ja tekevät töitä, mutta verkkaiseen tahtiin tai jokaista säännöstä pilkuntarkasti noudattaen tai tekevät sen ja vain sen, mitä nimenomaan käsketään. Ensimmäisen kerran tällaisen työtaistelun sanotaan tapahtuneen Italian rautateillä, mistä nimitys juontuu.

Istumalakko eli miehityslakko, jossa työntekijät saapuvat työpaikalle mutta kieltäytyvät tekemästä töitä.

Japanilaisessa lakossa työntekoa jatketaan normaalisti, mutta osoitetaan mieltä työnantajaa vastaan esimerkiksi kantamalla lappua kaulassa.

Korpilakko eli laiton lakko, työehtosopimuksen tai -lain vastainen lakko. Korpilakko voi syntyä myös yksittäisellä työpaikalla, joka alkaa ilman ammattiliiton myötävaikutusta ja saattaa sisältää arvostelua omaa ammattiliittoa kohtaan. Laiton lakko ei sisällä täysimittaista lain tarkoittamaa ennalta ilmoittamisaikaa (esimerkiksi myötätuntolakko).

Laillinen lakko on työnlain tai työehtosopimuksen tarkoittama työtaistelutoimenpide, johon kuuluu muun muassa ilmoitusvelvollisuus työnantajalle (~työnantajajärjestölle), lakon laajuudesta ilmoittaminen ja niin edelleen.

Mielenosoituslakossa osoitetaan mieltä esimerkiksi työnantajan, hallituksen tai eduskunnan päätöksiä vastaan. Mielenosoituslakko voi olla spontaani, äkillinen reaktio johonkin ilmiöön (~laiton lakko, ulosmarssi) tai se voi olla suunniteltu (~laillinen, ilmoitettu työtaistelutoimenpide). Mielenosoitus- ja poliittiset lakot kestävät yleensä määräajan.

Pistelakko, on saartoa laajempi työtaistelutoimenpide, jossa yksi kohta tuotantoketjusta tai osa yrityksestä on lakossa. Yleensä pisteeksi valitaan sellainen kohta, joka estää muun ketjun toimimisen.

Poliittinen lakko on laillinen lakko, jonka ensisijaiset tavoitteet eivät liity työehtoihin, vaan jolla ajetaan poliittisia tai yhteiskunnallisia päämääriä.

Saarto on mielenosoitus- ja tukilakon kaltainen työtaistelutoimenpide, jossa muiden yritysten työntekijät kieltäytyvät työskentelemästä saarron alaisen yrityksen kanssa. Erityisesti toimihenkilöpuolella saarto voi tarkoittaa myös saartoon julistetun työnantajan toimien hakukieltoa.[7][8]

Tukilakko eli myötätuntolakko tarkoittaa lakkoa, jolla osoitetaan tukea jonkin toisen alan tai toimipaikan lakkoilevia työntekijöitä kohtaan. Tukilakko on laillinen työtaistelutoimenpide, mikäli tarvittavat ennaltailmoittamisajat ja muotoseikat täyttyvät.

Ylityökielto on työntekijäjärjestöjen lakkoa keveämpi työtaistelutoimenpide, jolla pyritään painostamaan työnantajaa haluttuun lopputulokseen. Ylityökiellon aikana ammattiliittoon kuuluvat työntekijät kieltäytyvät tekemästä ylityötä.

Yleislakko on merkittävästi yhteiskunnan toimintaa lamauttava toimenpide, jolla vaaditaan suuria muutoksia yhteiskuntaan. Sitä on käytetty Suomessa muun muassa yleisen äänioikeuden saamiseksi. Yleislakko on nykyään keskusjärjestöjen yhdessä sopima, kaikkia (tai ainakin useimpia) ammattialoja koskeva lakko. Nykyään sitä lähinnä käytetään tai sen käyttöä esitetään, jos tulopoliittinen kokonaisratkaisu uhkaa kääntyä työnantajia suosivaksi.

Lakonrikkoja- ja lakonmurtajatyövoima

Työntekijää, joka lakosta huolimatta jatkaa työntekoa kutsutaan lakonrikkojaksi[9] tai rikkuriksi. Lakkolaiset pyrkivät usein lakkovahdein estämään rikkureita tekemästä töitä.[10] Lakon ajaksi palkattuja ulkoisia työntekijöitä kutsutaan lakonmurtajiksi.[11]

Suomessa veturimiesten lakko toukokuussa 1950 johti poikkeustoimiin: puolustusvoimat määrättiin puolustus- ja kulkulaitosministerien esityksestä kutsumaan veturimiehet kertausharjoituksiin. Tämä ei kuitenkaan saanut junia liikkeelle.[12][13]

1920-luvun alussa Suomessa työantajat perustivat erityisen Vientirauha-lakonmurtajakaartin. Joissakin maissa laki rajoittaa rikkurien ja lakonmurtajain käyttöä. Kanadan provinsseista Brittiläisessä Kolumbiassa[14] ja Quebecissä[15] työlainsäädäntö kieltää rikkureiden ja lakonmurtajien käytön laillisen lakon aikana. Meksikossa laki vaatii lakonalaista yritystä lopettamaan toimintansa kunnes sopu on saavutettu.[16]

Laiton lakko

Työnantajajärjestö Elinkeinoelämän keskusliiton eli EK:n mukaan lakko on laiton, kun työehtoihin kohdistetaan työtaistelutoimia työehtosopimuksen ollessa voimassa.[17] JHL:n sanaston mukaan lakko on laiton, jos työtuomioistuin on tuominnut sen laittomaksi [7], ja SAK toteaa, että lakko on aina laiton, jos ”se toteutetaan työrauhavelvoitteen voimassa ollessa eli silloin, kun työehtosopimus on voimassa ja lakon voidaan tulkita kohdistuvan johonkin työehtosopimuksessa sovittuun asiaan tai työnantajan työnjohto-oikeuteen.” [18]

EK:n mukaan sen jäsenyrityksissä oli vuosina 2000–2013 1 384 lakkoa, joista sen mukaan 92 % laittomia.[19] Tilastokeskus taas on todennut julkaisussaan, että esimerkiksi vuonna 2018 työtaisteluista noin kaksi kolmasosaa oli laillisia työtaisteluita.[20] Työntekijäpuolen SAK:n mukaan Suomi on lakkomaana euroalueen keskikastia.[19]

Lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolaisen mielestä oikeusvaltiossa pitäisi olla oikeussuojakeinot puolustautua sopimuksen- tai lainvastaisia toimia vastaan ja estää niistä aiheutuvia vahinkoja. Laittoman lakon vastaiset oikeussuojakeinot eivät rajoita laillista lakko-oikeutta.[21]

Työoikeuden professori Seppo Koskinen ja prosessioikeuden professori Antti Jokela haluaisivat muuttaa lakia. Työtuomioistuimelle voisi antaa oikeuden määrätä turvaamistoimen ja työtuomioistuin voisi myös määrätä selvästi laittomista lakoista uhkasakkomaisesti hyvityksen nopeutetussa käsittelyssä.[22]

Muut Pohjoismaat

Suomessa laittomista lakoista ammattiyhdistyksille aiheutuneet rahalliset seuraukset ovat muihin Pohjoismaihin nähden pieniä. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa voidaan määrätä laittomasta lakosta vahingonkorvaukset lakon yrityksille aiheuttamien vahinkojen suuruuden perusteella ja ilman ylärajaa. Suomessa on käytössä hyvityssakko, jolla on yläraja, 23  500 euroa. Tanskalainen liitto maksoi 2,7 miljoonan euron vahingonkorvauksen laittomasta lakosta. Myös työntekijä maksaa neljä euroa jokaisesta laittomasta lakkotunnistaan, työistuimen tuomion jälkeen jatketusta lakosta lähes tuplasti.[23]

Esimerkiksi Suomessa paperiliitto maksoi 20 000 euron sakon lakosta, joka aiheutti metsäteollisuuden arvion mukaan kymmenien miljoonien eurojen tappiot yrityksille. Paperiliitolle koitunut kokonaissakko kohosi kuitenkin yli 150 000 euroon, kun laskettiin mukaan ammattiosastoille määrätyt sakot.[23] Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan Ruotsissa olikin vuonna 2013 vain yhdeksän lakkoa, joista yksi oli laiton.[17]

Katso myös

Lähteet
  1. Tieteen kuvalehti Historia 12/2014, s. 44–47.
  2. https://www.worldhistory.org/article/1089/the-first-labor-strike-in-history/
  3. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: 90 vuotta kansakunnan elämästä, s. 282–283. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21474-8.
  4. Työehtosopimuslaki 8 §
  5. Laki työriitojen sovittelusta 7 §
  6. Miten lakko vaikuttaa vuosilomaani? Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL. 12.2.2018. Viitattu 25.11.2019.
  7. Lakkosanasto Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL. Viitattu 25.11.2019.
  8. Sallitut työtaistelutoimenpiteet Minilex. Viitattu 25.11.2019.
  9. MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0: lakonrikkoja
  10. Johansson, Urho & Valjakka, Risto (toim.): Apollo tietosanakirja, s. 774. hakusana lakonrikkuri. Weilin & Göös, 1973. ISBN 951-35-0849-8.
  11. Sadeniemi, Matti: Nykysuomen sanakirja. WSOY, 1966.
  12. Nevakivi, Jukka 1992: Linnasta linnaan - Eero A. Vuoren poliittinen elämäkerta, s.259-260
  13. Hannola, Markku ym. 1998. Vastuuta ja vetovoimaa: Veturimiesten liitto 100 vuotta, s. 7.
  14. Strikes, Lockouts And Picketing Guide to the Labour Relations Code. Labour Relations Board - British Columbia. Arkistoitu 9.4.2009. Viitattu 18.4.2010. (englanniksi)
  15. Labour Code (109.1.) 1.4.2010. Éditeur officiel du Québec. Viitattu 16.4.2010. (englanniksi)
  16. ”Findings and recommendations”, Unfair advantage - Workers' Freedom of Association in the United States under International Human Rights Standards, s. 39. Human Rights Watch, 2000. ISBN 1-56432-251-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.4.2010). (englanniksi)
  17. Turtola, Ilona: EK:n selvitys: Viime vuonna lähes kaikki lakot olivat laittomia Yle Uutiset. 28.3.2014. Viitattu 25.11.2019.
  18. Seretin, Leena: Laiton lakko – jämäkästi tulkittu Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK. 14.4.2015. Viitattu 25.11.2019.
  19. Helminen, Ari: Laittomien lakkojen kierre poikki Etelä-Suomen Sanomat. 26.6.2014. Viitattu 25.11.2019.
  20. Työtaistelujen lukumäärä nousi edellisvuodesta Tilastokeskus. 29.4.2019. Viitattu 25.11.2019.
  21. "Oikeuden Finnair-päätöst epäillään turhaan", lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen, Helsingin Sanomat 9.6.2012, sivu C10.
  22. "Tuomaripeliä työtaistelussa", Helsingin Sanomat 8.7.2012, sivu C5
  23. Claramunt, Alberto: Pohjoismaista vain Suomessa laittoman lakon sakolla yläraja Turun Sanomat. 18.11.2004. Viitattu 25.11.2019.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.