Lakeuden Risti

Uuden kirkon rakentaminen Seinäjoelle tuli ajankohtaiseksi, kun asemanseudulle syntynyt kauppala muodostui seurakunnan keskukseksi ja seurakuntataloa suunniteltiin.[2] Törnävän kirkko jäi maalaiskunnan puolelle eikä kauppalalla ollut omaa kirkkoa. Asia korjattiin hankkimalla rukoushuone, jonka sali vihittiin kirkoksi. Tila oli kuitenkin kovin pieni, joten kirkkovaltuusto teki 1943 periaatepäätöksen tonttien hankkimisesta uutta kirkkoa varten. Koska seurakunnan taloudellinen tilanne oli heikko, rakennushanke eteni hitaasti.^lähde?

Vuonna 1943 kirkkovaltuusto periaatepäätöksen tonttien hankkimisesta uutta kirkkoa varten. Jo ennen tätä kirkkoneuvostossa ja -valtuustossa oli epävirallisesti keskusteltu asiasta. 1920-luvulla kirkolle aiottu tontti oli annettu lääninsairaalaa varten. Uuteen asemakaavaan kirkon paikaksi varattu tontti oli vielä tuolloin aukealla Larvalan pellolla. Maat tulivat kauppalan omistukseen, kun Marttilan uuden koulun tontti oli jäänyt erottamatta Larvalan talosta, jolta tontti oli ostettu. Larvala teki sittemmin takausten johdosta vararikon ja kaupunki osti Larvalan talon asian järjestelemiseksi.[2]

Vuonna 1944 kirkonkokous hyväksyi suunnitellun uuden kirkon tonttien oston. Vuonna 1949 tehtiin päätös 1 miljoonan markan varaamisesta uuden kirkon rakennusrahastoon. 17. toukokuuta 1950 kirkkovaltuusto asetti kirkonrakennustoimikunnan. Toimikunta pohti kirkon paikaksi myös Linnanmännikköä. Äänestyksen jälkeen paikaksi valikoitui kuitenkin jo ostettu tonttialue.[3]

Kirkonrakentamistoimikunta päätti julistaa kirkon suunnittelusta yleisen kilpailun. Kilpailulautakuntaan kuuluivat rakennustoimikunnasta Reino Ala-Kulju, Israel Yritys, Oskari Herttua ja I. V. Ahonen. Arkkitehtiliiton puolesta lautakuntaan osallistuivat yliarkkitehti Martti Välikangas ja arkkitehti Viljo Rewell.[4]

Vuonna 1951 järjestettyyn kilpailuun osallistui 45 arkkitehtiä. Kilpailun voittajaksi valittiin ehdotus Lakeuksien risti, joka osoittautui akateemikko, professori Alvar Aallon ja hänen avustajiensa työksi. Kirkonrakennustoimikunnan lähtökohtana oli, että uuden kirkon tulisi voida palvella paitsi maakunnan keskeisen kaupungin kirkkona, myös hiippakunnan tuomiokirkkona.[4] Tuolloin nimittäin Seinäjoesta suunniteltiin uuden hiippakunnan keskusta. Piispanistuin sijoitettiin sittemmin kuitenkin Lapualle.

Vaikka kilpailutoimikunta suositteli yksimielisesti Aallon ehdotusta uudeksi kirkoksi, rakennustyöt viivästyivät. Suurimpana syynä olivat rakentamisen aiheuttamat taloudelliset rasitukset. Aalto oli ehdottanut suunnitelmassaan kirkkoa päällystettäväksi hiotulla mustalla graniitilla, mikä olisi kuitenkin aiheuttanut liian suuria kustannuksia. Suunnitelmasta jouduttiin osin luopumaan.

Kirkkovaltuusto hyväksyi uusitun ehdotuksen, jonka mukaan kirkon rakentaminen aloitettaisiin vuonna 1957. Seuraavana vuonna vasta perustetun Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli hyväksyi piirustukset, vaikka se pitikin kirkkoa liian suurena ja epäili kauppalan kykyä rakentaa kirkkoa. Rakennustyö annettiin tarjouskilpailun jälkeen paikalliselle rakennusliikkeelle, joka aloitti työt 25. toukokuuta 1957. Harjannostajaisia vietettiin tammikuussa 1958. Taloudellinen tilanne oli edelleen huono, ja näytti siltä, että kellotornin rakentamisesta oli luovuttava. Keräysten ja lahjoitusten ansiosta rakentamista saatettiin kuitenkin jatkaa, ja kellotorni valmistui syksyllä 1958. Seuraavana kesänä kirkon annettiin kuivua kunnolla, minkä jälkeen kirkkoon asennettiin muun muassa urut ja penkit. Käyttöön Lakeuden Risti vihittiin 10. huhtikuuta 1960, samana vuonna kun Seinäjoen kauppala muutettiin kaupungiksi.

Kirkon sisustus on kauttaaltaan Alvar Aallon suunnittelema. Penkkejä kirkossa on 82, ja ne on tehty punahongasta. Penkit on käsitelty vahalla, jotta penkkien puuaines säilyttäisi aidon värinsä. Yli puolet penkeistä hankittiin lahjoitusvaroin. Lakeuden Ristin kattokruunut ovat tompakkia, ja ne on valmistanut pääosin käsityönä Valaistustyö Viljo Hirvonen.

Kirkon urut ovat Kangasalan urkutehtaan valmistamat ja vuodelta 1960. Urkujen koneisto on sähköpneumaattinen. Urkuihin kuuluu 53 itsenäistä äänikertaa ja kellot. Soittopöydässä on neljä sormiota ja jalkio. Julkisivu on Aallon käsialaa. Urkujen rakenne on siinä mielessä erikoinen, että suurin osa pilleistä on urkuparvella avoimessa tilassa ilman ympäröivää urkujulkisivurakennetta.

Kuoriosan lattia, saarnatuoli, alttaripöytä sekä piispanpenkit ovat italialaisesta Blanc Clair -marmorista. Piispanpenkkien siivekkeet ja polvistumispenkit on tehty valkopyökistä, ja niiden pehmusteet ovat mustaa nahkaa.

Alttarivaatteita – alttarin esivaate, alttariliina ja kirjatelineen liina sekä saarnatuolin kirjateline – on viisi eri liturgista väriä. Myös ne ovat Aallon suunnittelemia. Alttarivaatteet on valmistanut helsinkiläinen Käsityönystävät Oy. Poikkeuksen tästä tekee saarnatuolin kirjatelineen liina, jonka on tehnyt taiteilija Ellen Alakanto.