Lakalaiva

Lakalaiva on paikannimenä todennäköisesti peräisin keskiajalta saakka^lähde?. Kyseessä on ainutlaatuinen nimi koko Suomen paikannimistössä. Isojaon aikana 1700-luvulla se on ollut alueella sijainneiden Otavalan, Nekalan, Finnin, Skraatarlan, Penttilän ja Hallilan talojen ulkoniittyjen nimenä. Nimen alkuperäksi on arveltu länsimurteiden sanaa lakka, laka ’ulkorakennuksesta ulkoneva katos, leveä räystäs’ ja niittyä merkitsevää vanhaa sanaa lauka, lauva. Vuoden 1540 maakirjassa esiintyy talonnimi Lauvala Kangasalan Herttualan kylässä. Satakunnasta tunnetaan biotyyppi laukama 'niitty metsän keskellä', mikä merkitys sopii erittäin hyvin isonjaon karttojen Lakalaivaan. Koska Lakalaivan nimestä ei tamperelaisessa nimiperinteessä esiinny samanlaisia kansanselityksiä kuin esimerkiksi Ristinarkun nimestä, ”lauva” on todennäköisesti muuttunut ”laivaksi” asiantuntemattoman kirjurin käsissä tai kansan suussa, jos sanan oikeaa merkitystä ei enää ole ymmärretty. Koska Lakalaivan niityt olivat ulkoniittyjä, on siellä todennäköisesti ollut lato. Heinänkorjuussa tarvittavia työvälineitä on säilytetty ladon kylkiäisessä eli lakassa, ja näin niityn nimi on täsmentynyt muotoon *Lakalauva, jolla tarkoitetaan niittyä (lauvaa), jossa on ollut lakallinen lato. Voidaan päätellä, että Lakalaivan alkuperäinen nimi on ollut *Laka(ladon)lauva, josta nimi on lopulta kirjurinjohdoksen tai kansanjohdoksen myötä saanut nykyisen muotonsa.[1]