Lajos Kassák

Lajos Kassák syntyi 1887 Érsekújvárissa (nykyinen Nové Zámky Slovakiassa). Hän keskeytti koulun 1899 ja aloitti lukkosepän oppipoikana.[1] Kassákit muuttivat 1904 Budapestiin, ja vuonna 1908 Lajos Kassák julkaisi ensimmäiset kirjoituksensa.[2]

Kassák kierteli 1909–1910 Länsi-Euroopassa ja tutustui Pariisissa moderniin taiteeseen ja anarkistisiin aatteisiin. Budapestissä hän julkaisi novelleja, näytelmiä ja runoja, ja marraskuusta 1915 lähtien hän toimitti A Tett -nimistä julkaisua.[2] Antimilitaristista ja anarkistista aineistoa julkaisseesta A Tettistä ilmestyi vuoden aikana 17 numeroa. Vaikka lehteen kohdistui poliittisia hyökkäyksiä, se onnistui rohkaisemaan kehittyvää avantgarde-taidetta ja aktivismia.[3] Kesällä 1916 Kassák vietti jonkin aikaa Kecskemétin taiteilijasiirtokunnassa lankonsa Béla Uitzin kanssa, jonka vaikutuksesta hän teki ensimmäiset mustepiiroksensa.[2]

Ma-lehden toimittajia Wienissä 1922, Kassák on hattupäinen mies edessä.

Kassák aloitti marraskuussa 1916 uuden julkaisun nimeltä Ma, jota hän toimitti Uitzin kanssa. Lehdessä käsiteltiin unkarilaista aktivismia sekä unkarilaisia ja kansainvälisiä suuntauksia.[2] Unkarin neuvostotasavallan aikana Kassák puolusti taiteen itsenäisyyttä ja ajautui siksi kiistoihin puoluejohtaja Béla Kunin kanssa. Ma kiellettiin, mutta neuvostotasavallan kaatumisen jälkeen olosuhteet heikkenivät. Kassák oli hetken vankilassa ja pakeni 1920 monien muiden intellektuellien kanssa. Kassák muutti Wieniin, missä hän julkaisi Ma-lehteä uudelleen 1920–1926. Kassákista tuli Wienissä eurooppalaisen modernismin arvostettu hahmo, ja hän tutustui muun muassa Kurt Schwittersiin, Tristan Tzaraan, El Lisitskiin ja Hans Arpiin.[3] Kassák julkaisi 1921 pamfletin ”Bildarchitektur” ja 1922 László Moholy-Nagyn kanssa kirjan Buch neuer Künstler.[2]

Kassák oli Wienissä aktiivinen kulttuurivaikuttaja ja kokeili muun muassa de stijl -tyylin hengessä plastisia muotoja. Kassák julkaisi lehdessään myös muun muassa Theo van Doesburgin kirjoituksia, ja toisaalta Kassákin töitä julkaistiin de stijl -liikkeen lehdessä. Kassák muutti 1926 takaisin Budapestiin ja alkoi julkaista Dokumentum-nimistä lehteä. Se oli lyhytaikainen, mutta vuosina 1928–1939 hän julkaisi Munka-lehteä ja organisoi sosialistista nuorten työläisten, intellektuellien, taidemaalareiden ja dokumenttivalokuvaajien Munka-Kört-ryhmää.[2] Ryhmä kiellettiin 1934, mutta lehti ilmestyi vuoteen 1939.[3]

Toisen maailmansodan jälkeen Kassák toimi Unkarin politiikassa ja oli uskonto- ja opetusministerin neuvoa-antavan elimen taideneuvoston varapuheenjohtaja. Hän edusti vuonna 1947 parlamentissa Unkarin sosiaalidemokraattisen puoluetta.[3] Kassák kuului Európai Iskolaan ja toimitti kirjallisuuslehtiä Alkotás ja Kortárs. Hän joutui kuitenkin lähtemään Budapestista poliittisista syistä ja asui ulkomailla 1949–1956. Tällöin hän keskittyi jälleen kuvataiteeseen ja julkaisi muun muassa piirroksia.[2] Kassákilla oli vuosina 1960–1967 ulkomailla useita näyttelyitä. Hän kuoli 80-vuotiaana vuonna 1967.[1]

Lähde[4]

• Teoksessa: Taivas irtosi maasta: unkarilaista lyriikkaa 1900-luvulta, suom. ja toim. Anna-Maija Raittila, alkusanat Lajos Szopori Nagy; Helsinki: Kirjayhtymä 1986 ISBN 951-26-2626-8
  • Aika jossa elän... (Az idő amelyben élek...)
  • Béla Bartók (A mérleg serpenyője)
  • Budapestin hevoset keväällä 1945 (Pesti lovak 1945 tavaszán), myös teoksessa: Minä olen sukua hevosille, toim. Tuula Korolainen, Riitta Tulusto, Helsinki: Otava 1996 ISBN 951-1-14413-8
  • Hylättyjä esineitä I (Elhagyott tárgyak: I)
  • Hyvä arkipäivä (A jó hétköznap)
  • Kaukainen tervehdys (Távoli üdvözlet)
  • Kiusaus (Kísértés)
  • Mestarit (Mesteremberek)
  • Minun maani (Az én földem)
  • 14 kuukautta olin töissä... (14 hónapig dolgoztam)
  • Olen kanssasi (Veled vagyok)
  • Omissa leivissä (A magam kenyerén)
  • Piirin sisällä (A körön belül)
  • Valloilleen päästetty lippu (Kibontott zászló)
  • Viimeiset tunnit (Végső órák)

• Teoksessa: Unkarin lyyra: unkarilaista lyriikkaa keskiajalta nykyaikaan, suom. ja toim. Toivo Lyy, Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura 1970
  • Béla Bartók (A mérleg serpenyője)
  • Kiertokulku
  • Mestarit (Mesteremberek)

• Teoksessa Toistasataa runoilijaa: runosuomennoksia 1960-luvun kulttuurilehdistä, toim. Kalevi Seilonen, Helsinki: Tammi 1989 ISBN 951-30-6787-4
  • Minä tulin sivukadulta suom. Béla Jávorszky

• Julkaisussa Parnasso
  • Runot, saavutteko sinne suom. Béla Jávorszky, Parnasso 1968: 8
  • Täydenkuun aikaan suom. Béla Jávorszky, Parnasso 1968: 8
  • Hevonen kuolee linnut lentävät pois (A ló meghal a madarak kirepülnek), suom. Béla Jávorszky ja Anna-Maija Raittila, Parnasso 1975: 4
  • Armoton kauneus suom. Hannu Launonen ja Béla Jávorszky, Parnasso 1990: 6
  • Hylättyjä esineitä III–V, VII (Elhagyott tárgyak), suom. Hannu Launonen ja Béla Jávorszky, Parnasso 1990: 6
  • Muotoilen ainetta suom. Hannu Launonen ja Béla Jávorszky, Parnasso 1990: 6
  • Sielumessu erään naisen muistoksi (Requiem egy asszonyért) suom. Hannu Launonen ja Béla Jávorszky, Parnasso 1990: 6
  • Äiti vartioi meitä suom. Hannu Launonen ja Béla Jávorszky, Parnasso 1990: 6

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lajos Kassák Wikimedia Commonsissa