Lajos Dinnyés

Lajos Dinnyés (16. huhtikuuta 1901 Alsódabas, Itävalta-Unkari – 3. toukokuuta 1961 Budapest) oli unkarilainen valtiomies, joka toimi maansa pääministerinä 1947–1948. Lisäksi hänellä oli vuodesta 1945 lähtien kestänyt parlamentaarikkoura.[1]

Lajos Dinnyés
Lajos Dinnyés 1930-luvulla.
Lajos Dinnyés 1930-luvulla.
Unkarin pääministeri
31. toukokuuta 1947 – 10. joulukuuta 1948
Edeltäjä Ferenc Nagy
Seuraaja István Dobi
Henkilötiedot
Syntynyt16. huhtikuuta 1901 Alsódabas, Itävalta-Unkari
Kuollut3. toukokuuta 1961 (60 vuotta)
Budapest, Unkari
Puoliso Emma Grosz
Maria Theresia Schneider
Tiedot
Puolue Pienviljelijäin puolue
Uskonto kalvinismi

Dinnyés kasvoi hyvin toimeentulevassa perheestä. Hän opiskeli maatalousoppilaitoksessa, josta valmistuttuaan joutui johtamaan perheen maatilaa vuodesta 1930 isänsä kuoleman jälkeen. Hän oli pienviljelijöiden puolueen jäsen vuodesta 1930 ja nousi parlamenttiin vuonna 1931 toimien siellä vuoteen 1939. Toisen maailmansodan aikaan hän kuului aktiiviseen sotapolitiikan vastustajiin. Hän joutui sodan aikana asepalvelukseen. Saksalaisten miehitettyä syksyllä 1944 Unkarin Dinnyés siirtyi saksalaisvastaiseen toimintaan.[2]

Sodan käännyttyä akselivalloille, joihin sotaakäyvä Unkarikin kuului, tappiolliseksi ja itäisen taistelurintaman siirryttyä Unkarin alueelle, siirtyi Dinnyéskin oppositiotoimintaan, jota varten Neuvostoliiton valtaamassa Debrecenissä oli muodostettu liittoutuneiden hyväksymä aselepoa kannattava väliaikaishallitus ja väliaikainen kansalliskokous, johon hänetkin pienviljelijöiden edustajana nimettiin.[3] Tästä alkoikin Dinnyésin ura parlamentaarikkona, joka kesti koko loppuelämän vuoteen 1961 asti. Rauhan tultua hänet valittiin Unkarin parlamenttiin. Hänestä tuli maaliskuussa 1947 puolustusministeri Ferenc Nagyn hallitukseen. Tässä tehtävässä hän oli syyskuuhun 1947 asti. Huhtikuun lopussa 1947 Nagy jäi ulkomaille kommunistien pidätysuhkauksien vuoksi.[4] Näin hallituksen loppuvaihetta hallitsi kommunistijohtaja varapääministeri Mátyás Rákosi, jonka johdolla tehtiin mm. pankkien kansallistamista.[2]

Unkarin johtajat vuonna 1948. Pääministeri Lajos Dinnyés keskellä. Hänen vasemmalla puolellaan mm. Árpád Szakasits ja Mátyás Rákosi

Nagyn puoluetoveri Lajos Dinnyés nimitettiin 1. toukokuuta 1947 uudeksi pääministeriksi. Kommunistit saivat nyt mieleisen pääministerin, sillä hän katsoi vastarinnan turhaksi ja alistui näyttelemään vain merkityksettömän keulakuvan roolia kommunistien lisätessä valtaansa Rakosin johdolla.[5] Hänen hallituksensa alkukuukausina kesällä ja syksyllä 1947 useita ei-kommunistipuolueiden johtomiehiä pakeni ulkomaille. Dinnyésin johtama hallitus kansallisti kommunistijohtajan Rakosin aloitteesta Unkarin talouden päähaarat ja alkoi kollektivisoida maataloutta.[6] Ulkopolitiikassa Unkari suuntautui yhä enemmän Neuvostoliiton johtamaan itäeurooppalaiseen kommunistiseen kansandemokratiablokkiin. Maa teki naapuriensa ja Neuvostoliiton kanssa ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksia. Neuvostoliiton sopimus allekirjoitettiin 18. helmikuuta 1948.[7] Dinnyésin pääministeriys päättyi joulukuussa 1948. Kommunistit pakottivat hänet eroamaan, kun maan valtiovarainministeri, pienviljelijäpuoluetaustainen István Nyárády pakeni Sveitsiin.[8] Vuoden 1948 lopulla päättyi Dinnyésin aktiivinen poliittinen ura.

Sen jälkeen Lajos Dinnyés työskenteli Unkarin maatalouden tutkimusinstituutin johtajana vuosina 1948-1952. Sen jälkeen hänestä tuli Kansallisen maatalouden kirjaston ja kansallisen maatalouden dokumentointikeskuksen pääjohtaja 1952–1960. Hänet valittiin vuonna 1958 parlamentin varapuheenjohtajaksi.[2] Unkarin kansantasavallassa tosin parlamentilla oli vain muutama kokoontuminen vuodessa ja enemmän kumileimasimen rooli suhteessa hallitsevaan Unkarin sosialistiseen työväenpuolueeseen.[9]

Lähteet
  • Tauno Kuosa: Oman aikamme maailmantapahtumat, osa 1: 1945–1953: hyökkäävä kommunismi, s. 156-174. WSOY, 1965.
  • Romsics, Ignac: ”Chapter 4: The Sovietisation of Hungary”, Hungary in the twentieth century, s. 217-264. Budapest: Osiris / Corvina, 1999. ISBN 963-13-4830. (englanniksi)
  • Huotari, Juhani & Vehviläinen, Olli (toim.): Unkari: maa, kansa, historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.

Viitteet
  1. Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century: Lajos Dinnyés (1901–1961) 2008. Routledge. Viitattu 25.4.2020. (englanniksi)
  2. Lajos Dinnyés (1901–1961) rev.hu. Viitattu 25.4.2020. (unkariksi)
  3. Romsics, 1999, s. 222-226
  4. Romsics, 1999, s. 234
  5. Kuosa, 1965, s. 166
  6. Kuosa, 1965, s. 172-174
  7. Huotari, 2004, s. 262
  8. Kuosa, 1965, s. 168
  9. Romsics, 1999, s. 268

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.