Phyllanthaceae

Laipikkakasvit käsittää pääasiassa ainavihantia puita ja pensaita, harvoin kausivihantia tai ruohoja. Kaarna on hienoksi murenevaa. Kasveissa on eräitä alkaloideja, triterpeenejä ja tanniineja. Lehdet ovat ehytlaitaisia, korvakkeellisia, sulkasuonisia ja usein kahdessa rivissä. Joskus kasvit ovat kaksikotisia. Kukat ovat pieniä. Kukassa on 2–12 usein tyvestään yhtynyttä verholehteä, 3–9 terälehteä (harvoin teriö puuttuu tai on pieni) ja tavallisesti hetiön ulkopuolella sijaitseva, eri tavoin liuskoittunut mesiäinen. Hedekukassa on 2–35 hedettä ja toisinaan emiön jäänne. Emikukassa joutoheteet ovat harvinaisia ja sikiäin on yhden tai 2–15 yhteenkasvaneen emilehden muodostama. Vartalot ovat tavallisesti kaksihaaraisia, luotit uurteisia. Hedelmä on liiteluomainen ja räjähdysmäisesti avautuva kota tai lohkohedelmä ja sisältää suuria siemeniä, joissa on tavallisesti runsas endospermi.[3]

Heimo kasvaa kaikkialla tropiikissa, erityisesti kuitenkin Malaijien saaristossa; eräät lajit kasvavat lauhkeassa vyöhykkeessä, muun muassa Etelä-Euroopassa.[3]

Laipikkakasvien läheisin sukulainen on solmuoksakasvien (Picrodendraceae) heimo. Näiden kahden heimon muodostamaa kehityslinjaa luonnehtivat muun muassa pienikukkaisuus, tietyt siemenaiheen ominaisuudet ja hedelmä, jonka ulkokerros irtaantuu usein puutuneesta sisäkerroksesta ja karisee liuskoina; hedelmän keskipylväs on pysyvä. Kehityslinjan ikä saattaa olla noin 94 miljoonaa vuotta eli se on syntynyt jo liitukaudella, ja laipikkakasvit lienee noin 81 miljoonaa vuotta vanha.[3]

Laipikkakasvit koostuu 59 suvusta ja 2330 lajista. Alaheimoja on kaksi:[3]

1. Phyllanthoideae Beilschmied. Alaheimo käsittää 38 sukua ja 1680 lajia, joista suurin osa (1270 lajia) on laipikoita (Phyllanthus). Suvussa Cleistanthus on 140 ja suvussa Bridelia 50 lajia. Alaheimo on levinnyt tropiikkiin ja joillekin lämpimille alueille. Pystyissä varsissa on kierteisesti surkastuneita lehtiä, vaakatasoisissa lehdet ovat kahdessa rivissä. Kasvit ovat yksi- tai kaksikotisia, ja yksineuvoiset kukat sijaitsevat ryhmissä. Heteet ovat erillisiä tai yhtyneitä, ja sikiäin muodostuu 2–15 yhteenkasvaneesta emilehdestä. Hedelmä on tavallisesti kotamainen, harvoin avautumaton.[3]

2. Antidesmatoideae Hurusawa. Sukuja on 21, lajeja 451 tropiikissa ja subtropiikissa. Lehtiasento on kierteinen, ja ruodin kärjessä on turvonnut pulvinus. Kasvit ovat tavallisesti kaksikotisia, harvoin yksikotisia, ja kukinnoissa on lapakko. Kukat ovat usein teriöttömiä, ja sikiäin koostuu yhdestä tai 2–5 yhteenkasvaneesta emistä. Hedelmä on usein avautumaton. Runsaslajisimmat suvut ovat Antidesma (150 lajia), Aporosa (90 lajia), musukit (Uapaca, 60 lajia) ja Baccaurea (50 lajia).[3]

• 
  Actephila collinsiae
• 
  Amanoa congesta
• 
  Vaharokkio (Andrachne telephioides)
• 
  Antidesma acidum
• 
  Aporosa cardiosperma
• 
  Baccaurea brevipes
• 
  Jaavanpallerosade (Bischofia javanica)
• 
  Hiutalepensas (Breynia disticha)
• 
  Bridelia exaltata -lajin kaarnaa
• 
  Cleistanthus collinus
• 
  Flueggea leucopyrus
• 
  Glochidion ellipticum
• 
  Hieronyma macrocarpa
• 
  Leptopus chinensis
• 
  Kobolttiaarrekota (Margaritaria discoidea)
• 
  Meineckia longipes
• 
  Poranthera microphylla
• 
  Richeria grandis
• 
  Sauropus albiflorus
• 
  Securinega durissima
• 
  Uapaca bojeri -musukkilaji

• Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.

• Suomen Lajitietokeskus: Phyllanthaceae
• Levinneisyyskartta: http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/Phyllanthaceae.gif