Laintarkastuskunta

Laintarkastuskunta oli vuonna 1959 perustettu elin, jonka tehtävänä oli laki- ja muiden säädösehdotusten asiallinen, lakitekninen ja kielellinen tarkastus. Se aloitti toimintansa syyskuun alusta 1960. Sen avulla oli tarkoitus tehostaa säädösehdotusten tarkastusta ja siten kohottaa lainvalmistelun tasoa. Toisaalta sen tehtäväksi katsottiin korkeimpien oikeuksien työmäärän keventäminen siten, että niiltä siirrettäisiin lakiehdotusten valmisteluun liittyviä lausuntotehtäviä tarkastuskunnalle, jotta ne voisivat keskittyä enemmän lainkäyttötehtävään. Tämä puoli ei kuitenkaan täysin toteutunut. Vuonna 1989 tarkastuskuntaa koskevaa lakia muutettiin siten, että sen piti antaa valtioneuvostolle tai valtioneuvoston kanslialle tai ministeriölle pyydetyt lausunnot säädösehdotuksista. Esitys laintarkastuslautakunnan lakkauttamisesta tehtiin 1992.[1]

Laintarkastuskuntaan kuului kolme varsinaista jäsentä, joiden toimikausi oli kaksi vuotta. Lisäksi siihen voitiin määrätä enintään kaksi lisäjäsentä ja tarvittaessa sihteeri valmistelemaan lausuntoja. Vuosina 1960–1991 se antoi 117 lausuntoa, keskimäärin 3,7 lausuntoa vuodessa. Ajan oloon ne vähenivät. Sille asetetut tavoitteet eivät täyttäneet odotuksia, eikä lainsäädännön taso sen kautta noussut toivotusti.[1]

Laintarkastuskunta lakkautettiin kuitenkin vasta vuonna 1996, eli se toimi 36 vuotta ja ehti toimintansa aikana antaa 120 lausuntoa.[2]