Lainsuojaton (vuoden 1943 elokuva)

Doc Holliday (Walter Huston) saapuu Lincolnin kaupunkiin, jonka sheriffinä hänen vanha ystävänsä Pat Garrett (Thomas Mitchell) työskentelee. Doc kertoo Patille, että hänen Red-hevosensa on varastettu, ja he saavat selville Docin hevosen seisovan hammaslääkärin vastaanoton edessä; käy ilmi, että hevosen on ”ostanut” muuan revolverimies William ”Billy the Kid” Bonney (Jack Buetel). Tästä huolimatta Docin ja Billyn välille syntyy harvinaislaatuinen ystävyys, joka saa Patin raivostumaan. Pat haluaa miesten poistuvan kaupungista. Kun Billy menee latoon nukkumaan, hänen kimppuunsa hyökkää Rio MacDonald (Jane Russell), joka haluaa kostaa hänelle veljensä kuoleman. Seuraavana päivänä Billyn ja Docin pokeripeli keskeytyy, kun tuntematon mies (Gene Rizzi) haastaa Billyn kaksintaisteluun. Billy ampuu miehen ja pian Pat saapuu apulaistensa kanssa pidättämään Billyä, mutta Doc asettuu Billyn puolelle ja auttaa tätä pakenemaan. Billyä ammutaan ja Doc vie hänet naisystävänsä Rion luokse. Rio, joka vähän aikaa sitten yritti tappaa Billyn, hetken epäröityä alkaa hoitaa hänen ampumahaavaansa. Hiljalleen Rio alkaa kuitenkin kiintyä potilaaseensa.

Kun Doc lopulta palaa, hän huomaa, että ensin Billy vei häneltä hevosen ja nyt naisen. Billy antaa Docin valita hevosen ja Rion väliltä – Doc valitsee mieluummin hevosen. Tästä raivostunut Rio täyttää miesten kanttiinipullot hiekalla ennen heidän lähtöään. Pat on heidän perässään ja Doc yrittää säikäyttää hänet ampumalla muutaman apulaisen. Eräänä aamuna Doc huomaa, että Billy on kadonnut ja Pat on pidättämässä häntä. Pian he törmäävät Rioon, jonka he löytävät köytettynä. He saavat selville, että Billy on kaiken takana ja jäävät odottamaan hänen paluutaan – kun näin käy, Pat pidättää Billyn. Pat lähtee viemään miehiä takaisin kaupunkiin, jolloin sotapolulla olevat mescalerot hyökkäävät heidän kimppuunsa. Billy keksii konstin, jolla eksyttää intiaanit – he pääsevät karkuun ja majoittuvat autiotaloon. Siellä Doc kieltäytyy luovuttamasta asettaan ja aikoo poistua. Billy haastaa hänet kaksintaisteluun, mutta ei lopulta haluakaan tappaa tätä – sen sijaan Pat ampuu Docin. Pat antaa Billylle mahdollisuuden kadota; hän myöhemmin väittäisi Docin haudassa olevan Billy. Pat pyytää Billyltä aseet, jotta kaupunkilaiset vakuuttuu valheesta. Kyseessä on kuitenkin Patin kehittelemä juoni, jotta saa Billyn pidätettyä. Onni on kuitenkin Billyn puolella ja hän pääsee pakenemaan Rion kanssa.

Jane Russell

Jane Russell sai roolin, kun Howard Hughes etsi isorintaista näyttelijätärtä ympäri Yhdysvaltoja.[3] Lainsuojattoman kuvaukset alkoivat 11. marraskuuta 1940 Arizonassa ja New Mexicossa.[3] Elokuvaa kuvattiin Arizonassa Tuba Cityn ja Yuman kaupungeissa.[3] New Mexicossa kuvauspaikkana oli Socorron kaupunki.[3] Elokuvaa kuvattiin myös studioilla Los Angelesissa ja West Hollywoodissa.[3] Kun kuvaukset olivat kestäneet kaksi viikkoa, ohjaaja ja käsikirjoittaja Howard Hawks vetäytyi projektista kuvaus- ja budjettiriitojen takia.[3] Myöhemmin Hawks kuitenkin väitti eräässä haastattelussa, että jätti Lainsuojattoman Kersantti Yorkin (1941) takia, ja että oli antanut mielellään ohjakset Hughesille, joka alkoi ohjata elokuvaa joulukuun 1940 lopulla.[3] Samoihin aikoihin Hawksin kuvaaja Lucien Ballard korvattiin Gregg Tolandilla.[3] Tällöin Hughes ilmoitti myös, että koko elokuva kuvattaisiin uudelleen.[3] Ei ole määritelty, että mitkä julkaistun elokuvan kohtauksista ovat Hawksin ohjaamia ja Ballardin kuvaamia vai onko mikään.[3] Ainakin Jane Russell toteaa omaelämäkerrassaan (1988), että Hawks ei ohjannut yhtäkään hänen kohtaustaan.[3] Hawksia ei mainita elokuvan teksteissä.[4] Myös Ben Hecht työsti käsikirjoitusta, mutta häntäkään ei mainita elokuvan teksteissä.[4] Lainsuojattoman kuvaukset saatiin päätökseen 14. helmikuuta 1941.[3] Elokuvan budjettina oli 1,2 miljoonaa dollaria.[3]

Elokuvan kuvauksien aikana Hughes suunnitteli Russellille erikoisrintaliivit, jotka nostaisivat rinnat paremmin esille.[3][5][6] Russell kertoo omaelämäkerrassaan, että hän ei käyttänyt kyseisiä erikoisrintaliivejä kuvauksien aikana ollenkaan, koska ne olivat hyvin epämukavat.[3] Russell oli kokeillut erikoisrintaliivejä muutaman minuutin ajan, mutta hän heitti ne salaa menemään.[6][7] Russell kuitenkin sanoi Hughesille käyttävänsä niitä, eikä Hughes koskaan saanut tietää totuutta.[5] Russell kertoi pitäneensä omia, aivan tavallisia rintaliivejä kuvauksien ajan – hän oli laittanut rintaliivien kuppeihin nenäliinoja ja kiristänyt olkaimia, jotta hänellä näyttäisi olevan erikoisrintaliivit päällä.[7][3]

Vaikka elokuva saatiin valmiiksi helmikuussa 1941, se ei saanut ensi-iltaansa eikä sitä päästetty levitykseen vasta kun vuonna 1943.[2][3] Tämä johtui suurelta osin elokuvaan kohdistuneesta ankarasta sensuurista.[2] Production Code Administrationin vaatimuksesta Hughes suostui muokkaamaan käsikirjoitusta ja ottamaan uusintaotoksia maaliskuussa 1941.[3] Hän suostui leikkaamaan elokuvasta ainoastaan noin puolen minuutin verran filmiä Russellin paljastavasta povesta.[3] Toukokuun lopulla 1941 Production Code Administration hyväksyi elokuvan, mutta Hughes sai tietää elokuussa 1941 monien sensorien haluavan vielä enemmän leikkaamista.[3] Hughes ei ollut kuitenkaan halukas tekemään sitä.[3] Tässä vaiheessa 20th Century Fox, jonka oli ollut tarkoitus vastata elokuvan levityksestä, perääntyi levityssopimuksesta.[3] Hughes jatkoi taistoaan sensoreita vastaan vuoden 1941 loppuun saakka, kunnes hän hyllytti Lainsuojattoman yli vuodeksi.

Thomas Mitchell, Jack Buetel ja Walter Huston

Vuoden 1942 loppuun mennessä Hughesin elokuvayhtiö oli etsinyt kuukausien ajan sopivaa elokuvateatteria elokuvan ensi-iltaa varten.[3] Saman vuoden aikana Jane Russellia oltiin mainostettu Hollywoodin uusimpana tähtenä.[3] Kekseliäänä liikemiehenä Hughes alkoi lietsoa moraalipaniikkia elokuvan tienoilta, mikä johti valtaviin protesteihin elokuvan kieltämisen puolesta.[3] Hughes sai aikaan sen verran hälyä, että Lainsuojaton sai julkisuutta ja kiinnostusta.[3] Hughes sai viimein elokuvansa julki, kun Lainsuojaton sai ensi-iltansa Kalifornian San Franciscossa Geary Theaterissa 5. helmikuuta 1943.[3] Elokuva aiheutti välittömästi kohua, mutta se oli menestys.[3] Lainsuojatonta esitettiin ainoastaan viikon ajan, kunnes se vedettiin pois Haysin ohjeiston rikkomisen takia.[3] Elokuvassa huomattiin olevan kohtauksia, jotka eivät olleet saaneet hyväksyntää.[3] Hughes ei ollut leikannut elokuvasta puolta minuuttia enempää. San Franciscossa Jane Russell ja Jack Beutel olivat näytelleet jokaisen elokuvaesityksen jälkeen 20 minuuttia kestävän kohtauksen, joka oli poistettu elokuvan käsikirjoituksesta.[3] Lainsuojatonta olisi esitetty New Yorkissa vuoden 1943 aikana, jos Hughes olisi näyttänyt New Yorkin sensoreille leikatun ja hyväksytyn version.[3] Hughes sen sijaan hyllytti elokuvan San Franciscon jälkeen; elokuva oli hyllytettynä kolme vuotta.[3]

Lainsuojaton pääsi laajempaan teatterilevitykseen 23. huhtikuuta 1946 San Franciscossa.[3] United Artists vastasi elokuvan levityksestä vuoteen 1947 asti.[3] 24. huhtikuuta 1946, ensi-illan jälkeisenä päivänä, elokuvateatterin johtaja Al Dunn pidätettiin elokuvan esittämisestä, jota pidettiin ”säädyllisyyttä loukkaavana”.[3] Tämän seurauksena elokuvan kopiot takavarikoitiin.[3] Al Dunn vapautettiin myöhemmin kaikista syytteistä, ja Motion Picture Association of America väitti Hughesin vaihtaneen elokuvan hyväksytyn version kopion elokuvan sensuroimattoman version kopioon.[3] Motion Picture Association of American syytöksen seurauksena Hughes erosi järjestöstä ja nosti syytteen järjestöä vastaan.[3] Hughes vaati kolminkertaisia vahingonkorvauksia, mutta hävisi oikeusjutun ja kaikki valitukset.[3]

Jack Buetel ja Jane Russell

Elokuvan sensuroimaton versio esitettiin Lontoossa 29. marraskuuta 1946.[3] Vaikka elokuva saikin heikot arvostelut brittiläisiltä elokuvakriitikoilta, brittiläinen lehdistö ylisti Hughesia hänen taistostaan Motion Picture Association of Americaa vastaan.[3] New Yorkin sensorit kielsivät elokuvan marraskuussa 1946, mutta syyskuussa 1947 New Yorkin kielto poistettiin ja Lainsuojaton sai ensi-iltansa New York Cityssä 11. syyskuuta 1947.[3] Kun Hughes siirtyi RKO Radio Picturesin johtoon, elokuvayhtiö alkoi vastata elokuvan levityksestä vuodesta 1949 alkaen.[3] RKO Radio Pictures levitti elokuvaa myös ulkomailla. Suomen elokuvateattereissa elokuvaa ei esitetty.

Vaikka Lainsuojattoman ympärillä pyöri monia oikeustaisteluita, protesteja, valituksia ja kieltoja, elokuva rikkoi ennätyksiä lippuluukuilla kaikkialla missä sitä esitettiin.[3] Vuoteen 1949 mennessä Lainsuojaton oli tuottanut yli 4,5-5,0 miljoonaa dollaria.[3] Huhtikuuhun 1952 mennessä elokuva oli tuottanut RKO:lle 2,6 miljoonaa dollaria eli yhteensä Lainsuojaton oli tuottanut 7,1 miljoonaa dollaria.[3] Kesäkuussa 1968 The Hollywood Reporter ilmoitti elokuvan tuottaneen yhteensä yli 20 miljoonan dollarin lipputulot.[3]

Vaikka elokuva herättikin kohua ja pahennusta, se oli suuri yleisömenestys ja Jane Russellista kohosi suosittu seksisymboli ja Hollywood-ikoni. Lainsuojattomasta tuli yksi aikansa kiistellyimmistä elokuvista johtuen sen tavasta asettaa Jane Russell näytteille.[2] Ilmestyessään elokuva sai heikon vastaanoton elokuvakriitikoilta.[3] Russellinkin roolisuoritus sai heikot arvostelut, ja Russell itsekin kuvailee omaelämäkerrassaan roolisuoritustaan elokuvassa ”kauheaksi”.[3] Rotten Tomatoes -sivuston mukaan yhdeksän arvostelun perusteella laskettuna kriitikoiden arvosteluista 89 prosenttia on positiivista.[8]

Lainsuojaton on ollut public domainissa vuodesta 1971 lähtien. Elokuvasta on julkaistu suuria määriä VHS- ja DVD-julkaisuja.[4] Yhdysvalloissa julkaistiin elokuvasta ensimmäinen VHS-julkaisu vuonna 1997 ja DVD-versio vuonna 1998.[8] Suomessa Finnkino julkaisi elokuvan DVD:nä 22. elokuuta 2008.[2][1] Lainsuojattomasta on olemassa eripituisia versioita aina 95 minuutista aina 126 minuuttiin.[3] Sensuroimaton versio on saatavilla myös DVD:nä.[3]

Elokuvasta on saatavilla kaksi eri versiota, joihin on lisätty väri. Ensimmäisen väritetyn version julkaisi Hal Roach Studios vuonna 1988. Legend Films teki ja julkaisi toisen elokuvan värityksen DVD:nä 16. kesäkuuta 2009. DVD-julkaisu sisältää myös ensimmäisen väriversion ja restauroidun mustavalkoisen version.

• Lainsuojaton Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Lainsuojaton Elonetissä.
• Lainsuojaton AllMoviessa. (englanniksi)
• Lainsuojaton TCM Movie Databasessa (englanniksi)
• Lainsuojaton American Film Institute Catalogissa (englanniksi)
• Lainsuojaton Rotten Tomatoes -sivustolla (englanniksi)
• Lainsuojaton katsottavissa YouTubessa (public domain) (englanniksi)
• Lainsuojaton ladattavissa ilmaiseksi Internet Archivessa (public domain) (englanniksi)